Olin joku aika takaperin radiossa haastateltavana. Naispappeuden alkamisesta Suomessa oli tuolloin tullut 25 vuotta ja siitä meidän piti puhua. Minulta kysyttiin, että olenko aina halunnut papiksi. Vastasin, että ensimmäisen kerran olen toisella luokalla koulussa ilmoittanut, että minusta tulee pappi. (Tai voi olla, että se oli joku luokkakaveri, joka sanoi, että sinusta pitäisi tulla, kun olin niin innostunut uskonnosta) Siinä rinnalla kulki vielä ala-asteella insinööri. Isä on insinööri ja halusin olla niin kuin isi. Minulla ei tietenkään ollut mitään käsitystä, mitä insinööri tekee. Mutta matematiikka siihen tuntui liittyvän ja siinä en erityisesti loistanut, joten kutsumus kirkon työhön sinetöityi siinä.

Yle teki haastattelusta nettiuutisiinsa pienen artikkelin ja oli tottakai poiminut otsikoksi sen kaikista tärkeimmän asian tästä naispappeusasiasta: "Matikkapään puute ohjasi papin ammattiin". Olin vähän harmistunut, varsinkin kun minulla on kyllä suurempikin kutsumus alalle. Jos googlettaa minun nimeni, tämä otsikko hyppää hakutuloksista heti toisena facebookin jälkeen. Huono matikkapää on nimenomaan se, mistä haluan tulla muistetuksi. (Haluan huomauttaa, että yhdeksännellä luokalla valtakunnallisessa matikkakilpailussa olin luokkani paras ja olen myös lukenut pitkän matematiikan hyväksytysti.)

No, joka tapauksessa, tämä pitkä johdanto vie meidät lauantaiselle kirpputorille. Viime lauantaina, ennen kaverin polttareihin siirtymistä, kävimme Bean kanssa katsastamassa Kotkan Siivouspäivän antia Lehmuskujalla. Bongasin rikkinäisen keinuhepan, joka sopisi täydellisesti tuunattavaksi. "Paljonko heppa maksaa?" "15 euroa minä olin ajatellut siitä pyytää..."

Samalla myyjällä oli myös nämä lampetit myynnissä. "Entäs nämä?" "No kymmenen euroa siitä parista."

Ja mitä minä tähän vastaan? "No, jos minä saan ne kaikki 30 eurolla" Myyjä katsoi minua vähän himmeästi. "Niin sehän taitaa olla enemmän, kuin mitä pyysit... siis kahdella kympillä, tarkoitan" Siihen hinta saatiinkin sitten pudotettua. On se tosiaan hyvä, etten enää vastaa rippikoulutyön budjetista. :)

Hepan yksi jaloista oli irti, mutta sen olen jo kuvaan ruuvannut näpsäkkänä tyttönä paikalleen. Heppa tulee saamaan valkoisen maalipinnan, saas nähdä miten tuon karvan maalaaminen onnistuu. Se on varmaan kärsinyt jonkinlaisen luunmurtuman, jokin sen sisällä ei ole ihan kohdallaan. Mutta en minä sillä aio kiikkua, se menee hyllyn päälle. Toisessa lampetissa oli jotain keltaista töhkää. Keittiönpuhdistusaineella se lähti suurimmaksi osaksi pyyhkäisemällä pois. Vain juottosaumaan jäi vähän keltaista. Varmasti kaiken muunkin lian olisi näistä saanut siivottua pois, mutta sitähän minä en halua! Patina tekee näistä viehättävät. Nämä ovat kuulemma aina yhdessä ja myyjä halusi myydä ne vain parina. Minusta kaksi samassa huoneessa on kuitenkin liikaa ja aion erottaa ne ainakin eri huoneisiin.

Viikonloppu oli kaikkiaan mahtavaa kirppisaikaa. Munsaaressa kävimme pihakirppikseltä, vaikka sieltä en mitään matkaan poiminutkaan. Ja W & M centerissä tein löytöjä: 

(Myös yhden isomman mutta siitä lisää, kun se on perjantaina saatu kotiin) Noihin ihaniin puupuoliin saan pitsit ja nyörit järjestykseen askartelukaappiin.

Alkuviikosta kävin Fidalla. Sielläkin oli taas pitsiliinoja:

Löysin myös ihanan morsiushunnun. Myyjä taitteli sen oikein huolellisesti ja sanoi, että annan sinulle muovikassin kaupan päälle, on tämä huntu niin erityinen ostos. Minä olin vaan että joo, niin... Vasta ulos mentyä tajusin, että täti varmaan luuli, että olen menossa naimisiin! :)

Olisikohan palvelu ollut yhtä ystävällistä, jos olisin kertonut, että se tulee ihan vaan sisustuskäyttöön? :)

Tokihan huntua piti vähän kokeilla ja leikkiä hetki prinsessa Dianaa... mutta nyt se on prinsessakatos Bean sänkyyn. Siitä en tiedä, miten tuo lapsi siellä nukkuu. Näyttää kierineen ihan alanurkkaan ja suojanneen kasvot peitolla.

Näyttää ihan nukelta, eikö? Vähän pelottaa, kun jotain on hengitysteiden peittona. Nostin vaavin takaisin tyynylle ja peittelin nätimmin. Jatkoi kiltisti nokosiaan...

Tamburiini ei ole kirppis. Mutta vanhaa tavaraa sieltäkin saa. Minä olen aivan ihastunut kirjapainokirjaimiin, joten siellä piti käydä laatikkoa penkomassa. Jos näistä jotain haluaa kirjoittaa, se on vähän hankalaa, koska kirjaimet ovat peilikuvia. Isännän nimi on tietysti helppo, koska kirjaimet ovat symmetrisiä. Joskin toinen I on J, koska en löytänyt kahta I:tä. Minun etukirjaimeni voi kääntää ylösalaisin. Toki nimen voisi kirjoittaa loppuunkin, jos kääntäisi ylösalaisin kaksi pikku-U:ta ja yhden pikku E:n

Kerrankin hyviä löytöjä kirpparilta!

xoxo,

minä