Ensimmäisten 12 päivän mattokuvat löydät täältä. Sieltä löytyy myös ekan viikon (7 päivää) kuva. Viikot 2-12 sitten tästä:
Ja ukkelin kasvua voi siis seurata livenä instagramissa @ennayvonne. Seuraava milestones-päivitys tulee blogiin sitten kun kaikki 12 kuukautta on saatu pakettiin. Eli lokakuussa. Tai joskus sen jälkeen. En ota paineita.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!
xoxo.
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
Minä en ole ostanut lapsilleni heijastin-/huomioliivejä äärimmäisen pinnallisesta syystä: minusta ne ovat rumia. Tiedättehän... ne keltaiset tai oranssit raksaliivit.
Meidän saaressa on varsin monta valaisematonta tietä. Ja kävelytie saaresta pois on vasta valmisteilla. Jos mielii kävellä pois saaresta, täytyy kulkea autotien reunaa. Ja tie on kapea, sillä toisella laidalla on kaide ja meri, toisella oja. Havaitsin, että saari ilman huomioliivejä on surmanloukku. Päädyin siihen, että on tärkeämpää, että lapset ovat hengissä kuin tyylikkäitä.
Niinpä alistuin kohtalooni ja kirjoitin googleen "lasten huomioliivi" ja odotin näkeväni kuvia keltaisista ja oransseista raksaliiveistä. Mutta sitten löysinkin jotain ihan muuta...
Klikkasin auki Vinkeen nettisivut ja löysin läjäpäin hauskoja liivejä eri kuvilla. Otin yhteyttä ja kysyin, olisiko kiinnostusta blogiyhteistyöhön. Halusin jakaa tämän tiedon kaikille, sillä itse en ollut lainkaan tietoinen, että heijastinliivejä saa myös hauskoina ja söpöinä! Ja jos minä en tiennyt, siellä ruudun takanakin täytyy olla joku, joka ei ole tätä ilosanomaa vielä kuullut... Enää ei tarvitse valita turvallisen ja tyylikkään välillä, vaan voi saada molemmat.
Niinpä siinä sitten jouduttiin isännän kanssa sen vaikean tehtävän eteen, että piti valita kivoin liivi. Niitä vaihtoehtoja kun oli niin monta. Kumpikaan ei olisi osannut päättää mutta kun isännän lempparit olivat panda ja mäyrä ja mun mäyrä ja jääkarhu, niin mäyrä tuntui luontevalta valinnalta. Värivaihtoehdoistakin oltiin samaa mieltä. Kiva, että tuli hankittua tällainen neutraalin värinen liivi. Kun napero kasvaa siitä ulos, se menee vielä pikku-ukolle.
Koska liivi saapui postissa jouluviikolla, kietaisin sen lahjapakettiin ja pukki toimitti sen perille. Vähän jännitti, arvostaisiko napero heijastinliiviä joululahjana mutta huoli oli turha, sillä tyttö hihkaisi: "Ihana!" kuoriessaan liivin kääreistään.
Itse asiassa napero oli niin ihastunut, että halusi laittaa heijastinliivin päälle myös mennessään takapihalle leikkimään. En viitsinyt kieltää, vaikka todennäköisyys tulla auton töytäisemäksi aidatulla takapihalla on äärimmäisen pieni. Viimeksi tänään muksu kysyi, voisiko mennä päiväkotiin omassa liivissään. Yritin selittää, että päiväkodilla on omat liivit...
Paitsi, että liivit ovat hauskoja, myös vinkeen tarina on hauska:
Tarina kertoo pienestä miehestä, joka eräänä pimeänä syksyisenä iltana oli lähdössä äidin kanssa ulos. Yht’äkkiä poika ilmoitti kovaan ääneen: -Äiti! En minä halua leikkiä aina rakennusmiestä! Minä olen rohkea ritari ja lähden ihan yksin seikkailemaan ja jahtaamaan lohikäärmeitä; sellaisia hurjia tultasyökseviä hirviöitä, jotka syövät pieniä tyttöjä aamupalaksi. Ja äiti – sinä saat jäädä kotiin.
Vinkee.fi
Taisi äiti sitten kuitenkin ryhtyä toimintaan...
Sattuipa muuten aivan ihana talvipäivä, kun kävimme ottamassa kuvia liivistä... ja maisemasta. Ja nämä kuvat ovat siis maailman ihanimmalta kotisaarelta Kotkan Tiutisesta...
Pysykäähän turvassa!
xoxo,
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
Havahduin tässä siihen, että ensi viikolla tulee täyteen 12 viikkoa, eli milestones-matosta loppuvat viikot ja siirrytään kuukausiin. Nyt oli hyvä hetki julkaista 12 ensimmäisen päivän kuvakokoelma. Uskomatonta, miten paljon pikku-ukko on kasvanut noista ensimmäisitä päivistä! Pienen miehen kasvua reaaliajassa voi seurata mun instagramissa @ennayvonne.
Nykyisin mietin yhä useammin, onko blogin pitämistä järkeä jatkaa. Se on toki minulle rakas harrastus, mutta aikaa siihen ei tällä hetkellä tunnu riittävän. Se ei sinänsä haittaa, nautin mieluummin tästä hetkestä perheeni kanssa, kun katselen elämääni ruudun läpi. Mutta onko tällä blogilla pian enää ketään lukijoita, jos julkaisen satunnaisen postauksen kerran kuussa... Ja onko silläkään väliä? Kenelle blogia oikeastaan pidän - omana päiväkirjana vai muille viihteeksi?
Jään pohtimaan...
xoxo,
minä
PS. Parempilaatuisia kuvia pikku-ukosta täällä ja täällä.
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
^ Kuvat: Kuvaillen, Mari Salmenhaara
Kirkoksi valitsimme Kymin kirkon, koska se on nykyistä kotia lähinnä ja koska minut on kastettu samassa kirkossa. (Tästä huolimatta pidän kyllä Kotkan kirkkoa kotikirkkonani.) Sitä paitsi nyt kaikilla kolmella on oma kastekirkkonsa, kun teini on kastettu Porvoon tuomiokirkossa, napero Kotkan kirkossa ja pikku-ukko Kymin kirkossa.
Kirkossa pitäisi olla aina joulukuusi, se luo aivan ihanaa tunnelmaa! Kymin kirkkokin, joka on aika pelkistetty, näytti juhlavalta kuusineen!
^ Eivät ehtineet raskauskilot karisemaan ennen ristiäisiä, hmpff...
Papiksi pyysin Hietasen Teron, joka kastoi myös meidän naperon. Eikä tarvinut kyllä katua valintaa! Paitsi että Tero pilasi mun silmämeikin, kun itketti minua - ja nauratti. Tero oli tutkinut Evert-nimen alkuperää ja kertoi sen tulevan saksankielen Eberhardista, joka tarkoittaa "kovaa kuin karju" - eli suomeksi sikakovaa jätkää. Mutta sikakova jätkäkin tarvitsee suojakseen Taivaan Isää.
^ Likaa kynsien alla - ja kastesormus :D
Naperolle oli sanottu, että kun veikka on kastettu, tullaan kotiin syömään kakkua. Niinpä kun veikka oli kastettu ja napero oli hienosti kuivannut pikku-ukon pään, hän juoksi sakastiin pukemaan takin päälle... olkoonkin, että toimitus oli vasta puolivälissä.
Isommalle siskolle lankesi musiikkiesityksen haaliminen kasaan. Niinpä teini pyysi ystävänsä Iiriksen, jolla on aivan ihana lauluääni, laulamaan ja soitti itse kitaralla Tuomas Holopaisen lastensairaalakeräykseen säveltämän ja Jurekin ja Cheekin sanoittaman Lohtu-kappaleen. Ja taas ripsivärit valuivat poskille...
Leijailen sun luoksesi, mun omani, kulkijani.
Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan.
Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?
Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.
- Lohtu, Jurek
^ Mulla vaan on kaikista kauneimmat lapset! Katsokaa nyt tuotakin ladya!
Minä feilasin oman tehtäväni aivan täysin. Minun piti lukea esirukouksessa vanhemman osuus. Sitä luulisi, että pappina tuhansia rukouksia lukeneena ja kuulleena sitä olisi jo niin rutinoitunut, että yksi rukous menee kuin vettä vaan! Mutta kuinkas sitten kävikään? Miä sain ensimmäisen lauseen luettua ja aloin sen jälkeen vollottamaan niin vuolaasti, että jouduin tyrkkäämään rukouslapun isännän käteen. Hän onneksi oli hereillä ja jatkoi siitä, mihin minä jäin.
Siitä sitten lähdettiin meille kotiin kahvinjuontiin. Äiti kysyi kirkolla, että mitä jos he menisivät edeltä ja päästäisivät kaikki sisään. Minä sanoin, että älkääpä menkö, kun mun pitää saada kakut nostettua pöytään. Puettiin muksuille päälle ja ajettiin kotiin - ja kas, ihmisiä kulki sisään. Eihän se äiti taas kaikelta hössötykseltään viitsinyt kuunnella vastausta. Toki vieraille oli varmaan mukavampaa odottaa sisällä mutta kun meidän olkkariin oli ahtautuneena yli 30 ihmistä, niin siellä ei juuri mahtunut liikkumaan ja minulla meni moninkertainen aika kakkujen esille laittoon, kun piti rynniä ihmismeren läpi aina kun tarvitsin jotakin jostakin. Homma olisi hoitunut muuten parissa minuutissa.
Meillä naperon ristiäisiin aikanaan kaiverrettiin naperon nimellä skumppalasit. Niistä sitten toivottavasti juodaan joskus ylppärimaljat (tai ammattikoulustavalmistumistumismaljat... se on ihan yhtä hyvä) ja sitten on muksulle skumppalasit kotoa muuttaessaan. Pitihän tämä siis toistaa myös pikku-ukon kohdalla.
Kävimme teinin kanssa Ikeassa valitsemassa skumppalasit. Etsimme samanlaiset kuin naperolla. Ne ovat minusta näteimmät - ja halvimmat, 1,99€/kpl. Lappasin laatikoissa olevia laseja siitä alta, missä lasi oli hyllyssä (kaikki skumppalasit ovat samanlaisissa laatikoissa) katsomatta sen tarkemmin laatikkoon. Laskimme, että lasejen olisi pitänyt maksaa noin 70 euroa. Kun myyjä piippasi ne kassalla, kassakoneeseen piirtyi tuplahinta. Minä aloin siinä vähän nikottelemaan, että mikäs näiden kappalehinta olikaan. 3,99€! Kurkkasin laatikoihin. Jep, kaikki vääränlaisia. Hyvä etten itkua tuhertanut siinä kassalla. Mutta lapset alkoivat olemaan niin levottomia ja jonot kassoilla niin pitkiä, etten todellakaan jaksanut enää lähteä vaihtamaan laseja.
Loppujen lopuksi ihan ok. Ovathan nämä aika paljon miehekkäämmän näköiset lasit, kuin ne hennot, joita naperolla oli.
^ Hei, tämä kuva on mun ihan itse ottama! Se onkin sitten ainoa...
Kuohujuomavalinta puolestaan oli isännän käsialaa. Miä lähetin sen Alkoon ja sanoin, että tuo vaikka mustikka-Fresitaa. Isäntä palasi Aviva Blueskyn kanssa ja sanoi: "Tämä oli sinisempää. Otin tätä!" Tätä pyöritellessä siihen syntyy sellaista jännää glitterikuviota. Juotiin pinkkiä tällaista joskus Lapissa ja ne kuviot olivat ihan samanlaisia, kuin meidän pinkissä Fairyssa. Nyt ei juuri ehditty pulloja pyörittelemään...
^ Bad hair day?
Ja ai niin, juhlittiinhan meillä myös yhtä reipasta 5-vuotiasta! Molemmat sankarit saivat ihania ja mieluisia lahjoja. Niitä varmaan tulee vilahtelemaan tulevissa päivityksissä...
Napero löysi lahjapaperista Phasma-asun, jota oli pitkään toivonut, ja jollaista en uskonut edes olevan olemassa, kun en sellaista ole missään nähnyt. Niin vaan toivomuskeijut saivat tämänkin toiveen toteutettua! Nyt pitäisi kuulemma saada Boba Fett-asu seuraavana! :D
Yksi mun parempia ideoitani oli palkata kuvaaja. Omaan kameraan ei tallentunut kuvia, eikä meiltä olisi varmaan löytynyt ketään, joka osaa ottaa näin nättejä kuvia. Nämä kuvat otti siis teinin äitipuoli, Mari Salmenhaara. Mulla on viime aikoina ollut ilo postata tänne blogiin useamman ammattikuvaajan otoksia. Jos kiinnostaa niin käypä kurkkaamassa Aino-Kaisa Leskisen ottamia vauvakuvia pikku-ukkosta täältä ja Johanna G. photographyn otoksia meidän perheestä ja vauvasta täältä ja täältä.
Miä oonkin tarvinut ristiäisten jälkeen tän pari viikkoa aikaa toipumiseen... ja tiskaamiseen. Nyt voikin sitten alkaa keskittymään jouluun... Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen jne. Missäs mallissa teillä jouluvalmistelut ovat?
xoxo,
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019*
Huono puoli siinä, että on pappi, on se, että näkee aika paljon ristiäisiä - ja saa niissä käydessään vaikutteita. Minulla on siis tarkka visio siitä, mitä ristiäisiin ja kahvitukselle haluan. Kerrottakoon ensin, että ristiäisvalmistelut ovat olleet vähän vastatuulessa.
Meidän napero aloitti syksyllä satutanssin ja sai ekalla kerralla mukaansa kirjeen, jossa kerrottiin, että tanssistudion joulunäytös olisi 8.12. Ilmoitin heti isovanhemmille tästä, jotta he saisivat järkättyä itselleen vapaata. Ja koska halusimme säästää kaukaa tulevia sukulaisia useammalta Kotkan reissulta. päätimme, että järjestäisimme samana viikonloppuna myös vauvan ristiäiset ja naperon 5v.-synttärit. Siis sunnuntaina 9.12.
Ensimmäinen pommi iski, kun isäntä ilmoitti, että hänellä muuten onkin pääsotaharjoitus silloin. Minä ulvoin kuin palosireeni, kunnes isäntä järjesti itselleen 2 päivää isyyslomaa keskelle harjoitusta. Hetken oli rauhallista. Varattiin kirkko ja pappi. Tehtiin valmisteluja. Sitten tuli uusi kirje tanssistudiolta: joulunäytöksen ajankohta oli muuttunut, se olisikin 9.12.! Voi piiiiiiip! Nyt juodaan sitten kahvit kiireessä, sillä eihän naperon ensimmäistä tanssinäytöstä voi missata. Naperon tulevaisuudenhaaveet kun ovat viimeiset pari vuotta olleet päästä tanssikouluun ja esikouluun!
Minä jään yksin valmistelemaan juhlia, sillä isäntä lähtee tiistaina sinne harjoitukseen. Jään myös ilman autoa sillä kun käytimme molemmat autot huollossa, toinen laitettiin suoraan ajokieltoon, sillä se vuotaa dieseliä jarruihin, ja toinen olisi pitänyt katsastaa tässä kuussa, mutta sen kuntoon saaminen maksaisi 2800 euroa. Asentaja kehotti avaamaan nettiauton, sieltä saisi samanlaisia autoja korjauskustannuksia halvemmalla. Isäntä onneksi sai vanhemmiltaan pikkuisen Polon, niin pääsee sentään töissä käymään. Autossa ei tosin toimi lämmitys, että melko kylmää kyytiä se tarjoaa Kotkasta Vekaranjärvelle! Kaiken kukkuraksi minun tukiverkkoni on ulkomailla kyseisen viikon.
Koska meiltä on superkehnot bussiyhteydet keskustaan, tai edes Karhulaan, kaikki valmistelut on hoidettava ennen ensi viikkoa. Paitsi siivous ja leivonta. Katsotaan, miten leipominen ja siivoaminen sujuvat vatsavaivaisen sylivauvan kanssa! Tässä kuitenkin juttuja, joita olen saanut aikaan:
Näitkö, miten hienoja kuvia Aino-Kaisa Leskinen kävi meidän pienestä ottamassa? Kuva pikku-ukon varpaista päätyi koristamaan kutsukorttien kantta. Lähetin isännän ostamaan korttipohjia. Tilasin harmaata tai valkoista, mutta isäntä tykästyi lumo-siniseen. Ja hyvä valintahan se oli!
Varpaita on myös kortin sisäpuolella. Pikku-ukko signeerasi jalanjäljellään ja napero kirjoitti nimensä. Isäntä olisi tahtonut painaa kortteihin pikku-ukon kädenjäljet, mutta äijä piti kätensä niin tiukassa nyrkissä, ettei niitä saanut auki!
Väriaineena käytimme sulatettuja pakastemustikoita. Niissä ei ainakaan pitäisi olla mitään myrkkyjä! Ensimmäinen jalanjälki kannattaa painaa suttupaperille, sillä siinä väriä on liikaa, seuraavilla painalluksilla väri vähenee ja tuo enemmän yksityiskohtia esiin, kunnes haalenee näkymättömiin...
Koska en saanut lähetettyä koskaan häideni kiitoskortteja mutta olin jo ostanut postimerkit niitä varten, minun ei ole tarvinut ostaa postimerkkejä sitten vuoden 2002! :D Nyt merkkejä jäi enää kaksi, joten seuraaviin juhliin pitää jo hommata uusia!
Halusin kirjailututtaa pikku-ukon nimen mekkoon jo ennen ristiäisiä, niin appivanhemmat saisivat mekon mukaansa ristiäisistä, eikä se jäisi tänne roikkumaan kuukausiksi. Sitä ompelimoa, jossa viimeksi puvun käytin ei enää ollut olemassa. Itse asiassa koko taloa, jossa se sijaitsi, ei enää ollut olemassa!
Yritin siis epätoivoisesti etsiä Kotkasta ompelimoa, joka hoitaisi kirjailun. Mutta kukaan ei tehnyt sen sorttisia hommia. Lopulta minut lähetettiin ompelimosta Taika-Paitaan, jossa kuulemma olisi brodeerauskone. Siellä kerrottiin, että he eivät tee yksittäisiä brodeerauksia mutta että Haminassa olisi Jaanan ompelimo, jossa homma ehkä hoituisi. Ja niinhän se hoitui sitten!
^ Samaa fonttia ei tosin löytynyt...
Täytyy vielä silittää mekko, sillä se saattoi vähän rypistyä, kun raahasin sitä rattaissa pitkin Haminaa. Samaan syssyyn päätimme vaihtaa nauhat mekkoon. "Baby blue" on minusta värinä melko iljettävä, "navy blue" sopii paremmin mun feng shuihin...
Siitä se idea sitten lähti.. kastepuvun nauhoista, apu pukeutumiskriisiin. Minä hommasin laivastonsinisen mekon itselleni, naperolla oli jo ennestään samaa värimaailmaa noudattava mekko ja isäntäkin yhtyy värimaailmaan ainakin solmion verran. Matching tuulipuvut, jei!!
Ehkä elämä ei olisi niin vaikeaa, jos ei olisi niin tarkka yksityiskohdista? Mutta miä kärsin visuaalisesti, jos joku asia on väärin...
Koin karmean järkytyksen, kun äiti kertoi, että veronpalautukset maksetaankin tänä vuonna vasta 11.12.! (Ja ensi vuonna jo elokuussa...) Minä olin ajatellut voivani hoitaa kaikki hankinnat palautuksilla. Sen sijaan aloinkin sitten tilailemaan netistä kaikkea laskulla. Niin että eivätköhän ne palautukset ole jo menneet...
Hankin kaikkea ristiäislahjoista kakunkoristeisiin ja ilmapalloihin. Yksissä ristiäisissä näin upean puisen koristeen, jossa oli kastettavan pienokaisen nimi. Ja pitihän meillekin saada sellainen! Onneksi tajusin tilata myös synttärisankarille koristeen - vaikka sanomista tuli siitä, että hänen koristeensa on paljon pienempi kuin veikan!
^ Koristeet: puine.fi
Oli muuten supernopea toimitus noissa koristeissa! Tilasin ne muistaakseni perjantaina. Sivuilla varoiteltiin 1-2 viikon toimitusajasta. Maanantaina sain jo kuitenkin viestin, että tuotteet oli tehty ja postitettu. Odottelin hermostuneena saapumisilmoitusta ja pelkäsin postin hukanneen tilaukseni, kun sellaista ei tullut. Kunnes keksin kurkata postilaatikkooni. Sinnehän se oli mahtunut! Ei, en tyhjennä postilaatikkoa kovin usein, sehän vaatisi kävelemistä tien toiselle puolelle! :D
Kävin minä tuhlailemassa ihan livenäkin. Koska vastustan nykyisin kertakäyttötuotteita, ostimme haarukoita, veitsiä ja pikkulusikoita kirppareilta. Päätin, että on pelkästään söpöä tarjoilla antimet eriparisilta astioilta! Juhliahan tulee jatkossakin, parin vuoden päästä toivottavasti teinin ylppärit, niille siis on jatkossakin käyttöä. Haalin erityisesti sellaisia haarukoita ja veitsiä, joita meidän mummolla oli, kun olin pieni. Tässä kyseisessä mallissa haarukoiden piikit tuppaavat taipumaan vinoon. Minun lempparini mummolassa oli se haarukka, jonka piikit olivat kaikista pahiten solmussa. Sen päähän oli kivaa tehdä lihapullatikkari!
Pitää vielä laskea, että astiat varmasti riittävät!
PP's decoresta kävin hankkimassa lisää Design Letters-mukeja. Ukon nimestä puuttui V ja R, muut kirjaimet meiltä jo löytyi. Näistä mukeista ei kyllä kahvia juoda! Sen totesin, kun poltin käteni kahvatonta kuppia pidellessä. Mutta nyt ajattelinkin pistää näihin pystyyn karkkibaarin. Minulla oli ihana metallinen karkkikauha, jota oli tarkoitus käyttää tässä yhteydessä, mutta isäntä tuhosi sen laittamalla sen pesukoneeseen. Lusikka saa kelvata...
Minä en ole mikään mestarileipuri, joten minun oli tehtävä harjoituskakut ja maistatettava ne perheenjäsenillä. Itsehän en syö kakkuja tai muitakaan herkkuja, sillä karppaan.
^ Note-to-self: Älä käytä keltaista!
^ Tämä kakku meni isännän töihin maisteltavaksi
Olen ihan paniikissa kaikista erityisruokavalioista... pelkään, että mokaan ja tapan jonkun. Bring your own epipen!
9 vuotta näitä hommia tehneenä sitä luulisi olevansa aika kivasti selvillä siitä, mitä papin tapaamisessa pitää olla valmiina. Niin arvatkaa hävettikö, kun aamulla huomasin, ettei lapsen tietojen ilmoittamislomakkeessa ollut isännän nimmaria! Tiedänhän minä, että pappi ei saa kastaa ilman molempien vanhempien kirjallista suostumusta! Kummien sotutkin hankittiin viime tingassa...
Virsiä mietittiin yhdessä isännän kanssa. Minä oletin, että pääsen valitsemaan ne, mutta isäntä yllätti innokkuudellaan ja kuunteli joltakin sivustolta kastevirsiä Tommi Kaleniuksen laulamina. Ja innostui löytäessään sieltä itselleen tutun virren 517 (Herra kädelläsi). Itse en sitä kyllä olisi valinnut. Se lauletaan joka toisissa hautajaisissa ja useasti joka ikisellä riparilla. Alan olla siihen jo vähän kyllästynyt, vaikka lapsena se oli lempparivirteni. Annoin kuitenkin isännän valita (mitatkaa multa kuume, jooko!!!) ja yritin muistuttaa itselleni, että kaikki muut eivät altistu jatkuvasti samoille virsille. (90%:ssa ristiäisiä lauletaan Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien, vältyin sentään toiselta niistä!)
Teini lupasi esittää yhdessä ystävänsä kanssa Lohtu-kappaleen. En vielä tiedä soittaako teini sen kitaralla vai pianolla. Kitaralla kai hän sitä on harjoitellut... Napero varautukoon pyyhkimään pikku-veikan pään!
Pää on ihan pyörällä kaikesta siitä, mitä olen tehnyt - ja mitä pitää vielä tehdä. Onneksi apunani on kymmeniä erilaisia listoja, joilta voin raksia pois asioita. Pitäkäähän peukkuja, että selviän ensi viikosta ilman hermoromahdusta!
xoxo,
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
Ajattelin kirjoittaa sinulle lasteni puolesta, sillä pienemmät heistä eivät joko osaa kirjoittaa tai vastaavat kysymykseen: "Mitä haluaisit joululahjaksi?" ensimmäisellä näkemällään asialla.
Kuvat: Johanna G. Photography
Olen usein miettinyt, miksi naperolla ylipäänsä on leluja. Hänen lempipuuhaansa on nimittäin kuvien leikkaaminen mainoslehdistä. (Ehkä voisit tuoda naperolle ihan omat nätit sakset?) Ja parasta lahjoissa ovat pakkaukset joissa ne tulevat. Napero saattaa leikkiä lahjaleikkiä tuntikausia. Siinä kääritään saatavilla olevia esineitä (esim. hiusharja, haarukka jne.) käytettyyn lahjapaperiin, kuplamuoviin tai paperikassiin ja annetaan sitten lahja jollekin perheenjäsenelle ja katsotaan tämän riemastunutta ilmettä pakettia avatessa. Omilla leluillaan napero leikkii äärimmäisen harvoin.
Napero rakastaa piirtämistä, värittämistä ja askartelemista. Värityskirjat ja piirustuslehtiöt ovat hänelle hyvin mieluisia lahjoja. Jos et kuitenkaan toisi tusseja, niin minun pöytäliinani, huonekaluni ja naperon vaatteet kiittäisivät...
Leluista naperolle rakkaimpia ovat koti- ja kauppaleikkitavarat. Sinulle pukki vihjeenä, että Emma's and Mama'silta saa edullisia puisia leikkiruokia. Näin vältyttäisiin myös muovilta, jota itse inhoan. Tai jos muori osaisi vaikka virkata leikkiruokia? Napero toivoisi kassakonetta, mutta senkin pitäisi olla puinen tai metallinen ja ainakin tuunattavissa neutraalin väriseksi. Niin hän voisi pistää oman kaupan pystyyn.
Napero pitää pelaamisesta. Niin lasten lautapelit, palapelit, kuin pleikkaripelitkin olisivat naperolle mieluisia (Olen ollut ymmärtävinäni, että Spyron napero on jo saamassa). Kaikkein mieluiten napero pelaa isin kanssa vuorotellen Fortnitea (älä tee lastensuojeluilmoitusta, jooko?). Naperon suosikki on Supply llama, joten jos löydät jotain supply llamaan liittyvää, napero ottaisi sen varmasti vastaan riemusta kiljuen. Napero pitää myös kirjoista. Myös lastenelokuville (Disney) olisi tilausta. Robin Hood on katsottu puhki viime aikoina. Onkohan niin, että meiltä puuttuu muun muassa Frozen???
Mielestäni sinä tuot muuten liikaa lahjoja! Olen huolissani siitä, oppivatko lapseni ymmärtämään kohtuutta, kun hukkuvat lahjoihin. Viime vuosina napero ei ole edes jaksanut avata kaikkia lahjojaan. Muistatko sen vuoden, kun napero veti ehkä viidennestä paketista esiin villapaidan, kietoi sen kaulaansa, eikä suostunut avaamaan enempää paketteja. Ja kun kysyttiin, mikä oli paras lahja, hän vastasi: "villapaita." Ja sattumoisin ensimmäisenä naperon itse kirjoittamalla toivelistalla lukee nytkin villapaita.
Pikkuneiti otti viimeisen vuoden aikana hirmuisen kasvupyrähdyksen ja jätti käytännössä kolme vaatekokoa pieneksi saman vuoden aikana. 116-senttiset vaatteet mahtuvat vielä nippa-nappa. Itse ostan jo 122-senttisiä. Paidoista ja housuista olisi suurin puute, mutta jos naperolta itseltään kysytään, hän pyytää varmasti juhlamekkoja. Napero pukeutuu joka päivä rimpsuihin, joten ne pääsisivät kyllä kovaan käyttöön. Napero rakastaa erilaisia hiuspantoja, joissa on eläinten korvia, sarvia jne. Myös rooliasut ovat naperon mieleen, yhtenä naperon kärkitoiveista on Phasma-asu ja naamari. Asua en ole kaupoissa nähnyt, mutta naamareita kyllä. Myös neitosen tanssimekko on jäämässä auttamatta pieneksi, joten uusi jumppapukukaan ei olisi pahitteeksi.
Leluista pyytäisin sinua jättämään sellaiset hetken muoviset muotilelut Korvatunturille. Kertakäyttöiset lelut tuhoavat maapalloamme kaatopaikoille päätyessään, ethän pukki sinäkään halua sitä! Sellaisia leluja, jotka varmuudella eivät päädy kaatopaikalle, saat toki tuoda, kuten Legot, jotka säilyvät äidiltä tyttärelle. Muistathan myös, että tilamme ovat rajalliset ja naperolla on jo kaikki siskonsa vanhat lelut, eikä oikeastaan puutetta mistään. Ehkä voisit viedä lelut jollekin sellaiselle, jolla on vähän vähemmän. Vaikkapa joulupuu-keräykseen? Älä tuo myöskään mitään liian värikästä tai ääntä pitävää, ihan meidän vanhempien mieliksi.
Ehkä kaikista parasta olisi jokin aineeton lahja, vaikkapa liput teatterin lastennäytelmään tai johonkin tapahtumaan.
Uusinta lastani en tunne vielä kovin hyvin. En tiedä hänen mielenkiinnonkohteistaan muuten, mutta maidosta hän tuntuu pitävän. Sitä hän tosin saa kotona ihan riittävästi. En tiedä vielä, millaisista leikeistä hän innostuu. Mutta sen tiedän, että minä en innostu muovista. Jos tuot leluja, tuothan puisia tai metallisia? Tai sitten Duploja? Jotain kehittäviä ja lapsen kasvua tukevia juttuja? Kuten rakennuspalikoita tai palikkatalon...
Sisustimme pienen miehen huoneen merihenkisesti. Joten jos minä saisin toivoa, toivoisin jotain teemaan sopivaa. Kokosin listan lempparijutuistani vauvalle Pinterestiin. Ja jos ihan oikeasti osaat toteuttaa toiveita, niin löysin Kouvolan Veturin pop-up myymälästä peltisen vanhan Mossen. Kyseinen potkuauto olisi hienointa ikinä... vaikka ehkä vähän iso ja kallis säkkiisi.
Vaatteet olisivat pikku-ukollekin tervetullut lahja. Ainakin niin kauan, kun hän ei osaa valittaa pehmeistä paketeista... Ethän kuitenkaan hukuta vauvaakaan lahjoihin?
Teini toivoisi varmasti rahaa, sillä sitä kuluu yksin asuessa. Myös lahjakortit kelpaisivat varmasti. Teini haaveilee oman soluhuoneensa sisustamisesta, joten lahjakortti voisi olla Ikeaan...
toivon maailmanrauhaa. Ja että saisin syödä hyvin ja viettää kiireettä aikaa perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa. Joulun tuoksua ja sitä tunnetta, jonka saa joulukirkossa käydessä (silloin kun ei ole siellä töissä). Tähtien tuiketta ja lattialle havisevia havuja ja voimaa imuroida ne. Aikaa pelailla lautapelejä ja syödä vähän lisää. Lunta ja kynttilöiden valoa. Ja että joulun sanoma pysyisi mielessäni. Siinäpä se!
xoxo,
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
Kaikki kuvat Johanna G photography
Ne, jotka seuraavat minua instagramissa (@ennayvonne), ovat ehkä huomanneet, että mun feedi on täyttynyt vauvan kuvista. Tämä pikku-ukko tuli ja vei kaikkien meidän sydämet, niin että hän täyttää suurimman osan ajatuksistamme - miksei siis myös somekanavia. Sydänten lisäksi hän vei myös kaiken aikamme ja yöunemme. Ukkelilla on melkoisia vatsavaivoja, joten yöunet jäävät meiltä kaikilta vähiin. Kahden tosi helpon vauvan jälkeen saan nyt sitten kokea tämänkin... :D
Tämä kaveri on ihan sylivauva. Kitinä alkaa heti, jos hänet lasketaan sylistä. Tai jos liike loppuu, esim. auton pysähtyessä liikennevaloihin. Mutta mielelläänhän tuota heppua pitää sylissä (joskin joskus on pakko päästä vessaan tai suihkuun)! Häntä voisi vain tuijotella viikkokausia. Minusta kaikista hauskinta on se, että pikku-gubbe näyttää silmien ja kulmakarvojen alueelta ihan minulta vauvana. On hauskaa bongata pieniltä kasvoilta omia ilmeitään... ja taitaa siellä vilahtaa se iskän toispuoleinen virnistyskin, jonka myös napero on perinyt.
^ Äitinsä näköinen poika... kieroja silmiä myöten! :D
Saimme vieraaksemme Johanna Greijuksen, joka otti meistä ihania kuvia nuuskuttelemassa pikku-ukkoa. Joskin mun on vaikea nähdä itseäni valokuvissa, kun näitä himpskatin raskauskiloja roikkuu vielä vyötäröllä...
Tässä siis vähän kuvia ja juttua meidän kasvaneesta pesueestamme:
Ennen vauvan syntymää minua vähän jännitti, miten siskot pikku-ukkoon suhtautuisivat. Napero oli toki tosi innoissaan ja odotti veikkaa kovasti, mutta sitähän ei sitten etukäteen tiedä, mitä tapahtuu, kun uusi vauva tuodaan kotiin. Teiniä en oikein osaa lukea, hän ei herkästi näytä tunteitaan, niin en lainkaan tiennyt, millaisia tunteita veikan tulo hänessä herätti. Teini on rauhallinen, niin kuin isänsä, eikä sellainen räjähtävä ja räiskähtelevä, tunteilla käyvä tyyppi niin kuin minä.
Napero oli ensikohtaamisesta veikan kanssa aivan myyty. Ihana isosisko! Ehkä välillä hieman liian innokas. Vauva saa hieman liian tiukkoja haleja, tai liian kovat hytkytykset sitterissä tai sitten napero yrittää väkisin työntää tutin veikan suuhun - mutta kaikella rakkaudella.
Se tuli hieman yllätyksenä, miten mustasukkainen napero on isästään. Onneksi se ei näy minkäänlaisena negatiivisena käytöksenä pikku-ukkoa kohtaan. Hän vain kerjää hirmuisesti huomiota, mikä voi joskus olla vähän rassaavaa, kun energia ei vähillä yöunilla tahtoisi riittää kaikkeen siihen, mitä napero kaipaisi.
Isommasta neidistä en osannut sanoa vielä vauvan synnyttyäkään, että liikahtiko sydämessä mitään. Mutta niinä viikonloppuina, kun teini on ollut kotona, pikku-ukko on viettänyt aikaansa enimmäkseen isoimman siskon sylissä. Kaipa se pikkuveikka sitten kietoi hänetkin pikkuisten sormiensa ympärille...
Itse asiassa ne viikonloput, kun teini on ollut täällä, ovat olleet ne, jolloin olen saanut eniten kotitöitä yms. tehtyä, kun ei ole tarvinut koko ajan kulkea vauva sylissä. Muuten täällä jo varmaan pyykit kävelisivätkin ovella vastaan...
No entäs sitten me? Isäntä ja minä...
Pikku-ukkoon olemme tietysti molemmat aivan rakastuneita mutta parisuhteen kannalta tämä perheen kasvaminen ei ole ollut ihan helppoa. Totuuden nimissä on pakko sanoa, että kyllä täällä välillä ovet paukkuvat ja ärräpäät lentävät. Enimmäkseen tästä saa kiittää puolustusvoimia, jotka ovat järjestäneet pikku-ukon elämän alkutaipaleen niin, ettei iskää juuri kotona näy.
Pitkät harjoitukset, joita tässä ensimmäisen kuukauden aikana oli kolme, rassaavat mun jaksamista, kun pitäisi pyörittää kotia ja perhettä yksinään vauva sylissä nukkumatta. Ja kun metsästä sitten palaa nuutunut ukko, joka tahtoo vaan nukkua, niin siinä sitten saattaa kiukkukerroin itsellä kohota, kun itse ei sitä saa tehdä.
Olen kuitenkin jaksanut enimmäkseen sillä, että isäntä lupasi, että pitää joulun jälkeen isyyslomat. Olen laskenut aamuja. Voin kertoa, että siinä kohtaa hermoja vähän koeteltiin, kun isäntä palasi töistä kotiin ja sanoi: "Ai niin, siinä kohtaa, kun sanoin pitäväni isyysloman olenkin KUUKAUDEN kurssilla..." Oli ihan vähällä, etten siirtänyt ukkoa niska-perse-otteella kuistin puolelle. Mutta sillä kertaa hillitsin itseni ja laskin kymmeneen...tuhanteen.
Kyllä tämä venymistä ja joustoa on vaatinut kummaltakin. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin kyllä me vielä ollaan puhe- ja pussailuväleissä.
Kaikesta huolimatta nyt kyllä eletään varmaan elämän ihaninta aikaa! <3 En vaihtaisi tätä pikku-ukkoa mihinkään! Te, jotka odotatte jotain vauvaan liittymättömiä päivityksiä, saatte ehkä odottaa vielä hetken. Mutta on niitä tulossa, lupaan! :D
Ai niin... Piditkö näistä Johannan ottamista kuvista? Käypä kurkkaamassa Johannan sivuilta muita hänen ottamiaan kuvia! Kiitos näistä kameralle tallennetuista hetkistä, Johanna!
xoxo,
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
Kaikki kuvat: Aino-Kaisa Leskinen
Miksi, oi miksi, en ole tajunnut kuvauttaa mun isompia lapsia vastasyntyneenä? Enkä varmaan olisi tajunnut kuvauttaa pikku-ukkoakaan, ellei naapurini Aino-Kaisa olisi ehdottanut, että voisi tulla meille kuvaamaan. Milloin ihminen olisi kauniimpi, kuin vastasyntyneenä? Noita pieniä varpaita ja nenännyppylää voisi tuijottaa ikuisuuden, mutta aivan liian nopeasti ne kasvavat. Ja nopeasti sitä myös unohtaa, miten pieniä ja suloisia vastasyntyneet ovat. Nyt minulla on ihania valokuvia, joita tuijotella sitten, kun pikku-ukko on finninaamainen teini, eikä enää halua äidin kainaloon. Vielä kun saisi tallennettua tuon vauvan tuoksun!
Olen aina ihaillut Aino-Kaisan ottamia kuvia. Hän saa niihin niin kauniit värit. Kun minä otan pikku-ukosta kuvia, rääpäle näyttää ihan punaiselta tai keltaiselta niissä. Ihanaa saada tällaisia "ihmisen värisiä" kuvia. Kuvauspäivän aamuna en oikein tiennyt, miten minun olisi pitänyt kuvaukseen varautua. Olin huolissani siitä, riittäisikö meillä valo kuvien ottamiseen, meillä kun on matalat ikkunat ja sisutuksessa suosin himmeitä valoja. Siksi en saa oikein hyviä kuvia kodistanikaan.
Kaikki huolet olivat kuitenkin turhia. Aino-Kaisa saapui mukanaan rekvisiittaa ja taustakangas telineineen. Ja meiltäkin löytyi kohta, jossa lisävaloa ei kaivattu. Kaikki muu kuvauksissa käytetty oli Aino-Kaisan tuomaa paitsi pesukarhupipo, jonka ihana anoppini lähetti pikku-ukolle... ja itse vauva tietenkin.
^ Pesukarhu on meidän perheen toteemieläin :D
Mitä kuvauspäivään tulee, niin on kyllä pakko ihailla, miten rautaisella otteella Aino-Kaisa käsitteli meidän pikku-ukkoa! Rääpäleellä on kovasti vatsavaivoja ja kuvauksissakin vatsaa kipristi. Aino-Kaisa sai kuitenkin ukon heti rauhoittumaan. Katsoin vähän kateellisena, itse kun en tuossa onnistu läheskään yhtä nopeasti.
Koen nyt myös uudenlaista arvostusta kaikkia vauvakuvaajia kohtaan. Vaatii kyllä pitkää pinnaa asetella vauva varusteineen kuvaa varten, koska se saattaa koska tahansa säpsähtää ja huitaista asetelman pilalle. Sitten vain aloitetaan alusta...
^ Tästä lähtee mähinä... Tämä nyrpistyskuva on ehkä lempparini!
Nuo vaahteranlehdet olivat minusta Aino-Kaisalta mahtava idea. Ne kertovat siitä, mihin vuodenaikaan tämä pikkuinen syliimme tipahti.
Tähän mennessä kaikki seinillämme olevat kuvat ovat mustavalkokuvia, mutta nyt mun täytyy ehkä tehdä poikkeus ja kehystää myös värillisiä kuvia! Nämä ovat vaan niin ihania! Haluaisin myös kehystää ehkä ne kaikki. Täytynee tehdä kuitenkin jotain valintaa, ettei lopu seinäpinta-ala kesken...
Muita Aino-Kaisan ottamia valokuvia pääset kurkkimaan täältä. Hänellä on myös aivan ihana sisustus- ja lifestyleblogi, joka puolestaan löytyy täältä. Kiva kun pääsee kurkkimaan, mitä naapurissa tapahtuu! :D
^ Maailman ihanimmat varpaat! <3
Nyt on maailman suloisimmasta olennosta arvoisiaan kuvia, suurkiitos Aino-Kaisa!
xoxo,
minä
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>Julkaisen tässä muutaman kuvan, niin ehkä pääsette kiinni tunteeseen...
^ Saanko esitellä...
^ Minä ja hän <3
^ Pikku-ukosta taitaa tulla isännän värinen, kun napero on tuollainen vaalea niin kuin minä...
^ Ja mikäs se sinä olet?
^ Pikkuveikkaa hakemassa
^ Kaks komistusta <3
Ja minä tyhmä kun etukäteen stressasin, osaisinko rakastaa poikavauvaa yhtä paljon kuin mun tyttöjä. Tai mitä jos en masennuksissani osaisikaan muodostaa pikku-ukkoon tunnesidettä. Pyh, pah, miä oon niin rakastunut! Sairaalasta halusin pian kotiin, kun oli isompia lapsia ikävä. Mutta ensimmäisenä iltana kotona itkin, kun olisin halunnut takaisin sairaalaan. Kamalaa, kun piti jakaa tämän pienen miehen huomio muiden kanssa! Sairaalassa saimme olla kahdestaan omassa kuplassamme melkein yötä päivää.
xoxo,
umpirakastunut minä
PS. Blogissa voi olla nyt hieman hiljaista... Meillä on liian kiire tuijotella toisiamme silmiin!
* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>
Maalasin ja tapetoin pikku-ukon huoneen jo aiemmin. Nyt on aika esitellä huone sisustettuna. Verhot täältä vielä puuttuu. Tilaan varmaan henkkamaukalta harmaat pellavaverhot. Mutta jospa öh... maksaisin ensin H&M-tilini tyhjäksi. :D
Tämän huoneen funktio oli siis alkujaan toimia mun pukeutumishuoneenani. Kaksi isoa vaatekaappia ovat täynnä mun vaatteita, koko perheen ulkoiluvaatteita, liinavaatteita ja pyyhkeitä. Sittemmin siitä tehtiin samaan aikaan palveleva vierashuone ja nyt se saa toimia meidän pikku-ukon ensihuoneena. Kun äijä kasvaa leikki-ikään aion siirtää hänet yläkertaan teinin huoneeseen. Teini saa sitten käyttöönsä tämän huoneen, silloin harvoin, kun kotona käy. Teinihän opiskelee nyt jo Torkkelin lukiossa Helsingissä ja käy meillä kotona vain joka toinen viikonloppu ja lomilla.
^ Maton ostin kesälomareissulla Hollannista Almeren Riviera Maison-myymälästä 70%:n alesta. Lentsikka tuli Living Deauvillestä Naantalista mun appivanhemmilta synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla
Yläkerrassa pikku-ukolla on sitten tulevaisuudessa tilaa leikkiä ja temmeltää naperon kanssa mutta ensihuoneen on varmaan järkevää olla samassa kerroksessa meidän vanhusten kanssa. Meidän makkariin vauvansänky ei kerta kaikkiaan mahdu, joten koitetaan nyt sitten nukuttamista omassa huoneessaan.
"Mitä se edes tekee sängyllä, kun se kuitenkin nukkuu meidän välissä?", kysyi isäntä.
^ Olen ihan rakastunut tuon nurkassa näkyvän vanhan puulaatikon väriin! Se on löytö Wanha Nestori-kirppikseltä Maskusta.
Sängyn ostaminen oli ehkä stressaavin hankinta ikinä! Mun porukathan olivat luvanneet hankkia pikku-ukolle RM:n pinnasängyn. Mutta se poistui kesällä myynnistä ja vaikka sitä metsästettiin Hollantia myöten, niin meitä ei onnistanut. Aloimme katselemaan Hollantilaisia vaihtoehtoja mutta sitten näin yhdellä IG-tilillä kuvan Haminan rakennuspuodista ja siellä olevasta aivan ihanasta vanhasta rautasängystä.
Menimme mun vanhempien, isännän ja naperon kanssa sitä katsomaan mutta harmikseni sängyssä oli kyltti "ei myytävänä". Äiti meni kuitenkin neuvottelemaan hinnasta ja kaupan nainen sanoi jo, että jos nyt 600 euroa maksatte, niin sitten. Äiti tuli takaisin muun porukan luo ja isä lupasi avata kukkaron nyörit. Mutta kun menimme kassalle sanomaan, että joo, me otetaan se, ei myyntihalukkuutta enää löytynytkään. Ihme härnäystä! Tässä kohtaa mun mielialat olivat masennuksen takia matalimmillaan ja tuntui, että taivas putoaa niskaan, kun pikku-ukolle ei ole sänkyään ja mistään ei löydy mieleistä.
Silloin isäntä otti älypuhelimen taitaviin käsiinsä ja googletti mulle rautasängyn. Luoja tietää, että olin kyllä käynyt läpi torin ja huuto.netin ja kaikilla mahdollisilla hakusanoilla. Minusta yritys oli tuhoon tuomittu. Mutta niin vaan isännän onnistui kaivaa Lundagårdin sivuilta vanha rautasänky! Siis Lundagårdin, josta minå ostan kaikki etikettivetimeni, kahvani ja muuta sälää! Hintakin oli vain 180€ ja rahdin hinnaksi tuli 80€ kotiovelle kannettuna.
Rapsuttelimme sängystä irtonaiset ruosteet pois ja sitten isäntä lakkasi sängyn. Ihana äitini oli tilannut sänkyyn pinnasuojuksen jo kai ennen kuin meillä oli sänkyäkään. Se on NG Babyn mallistoa ja Ellokselta tilattu. Samasta paketista löytyi myös pellavalakanat vauvalle.
Minä halusin sänkyyn reunalakanan ja koska sopivia ei ollut kaupan ja sellaisen asentaminenkin tähän sänkyyn olisi ollut hankalaa, päätin pilkkoa H&M:n parivuoteen helmalakanan ja ommella siitä vauvansänkyyn reuna- ja aluslakanat. Mitäpä me enää reunalakanalla tehtäisiinkään, kun meillä on kuormalavasänky?
Luoja tietää ja kaverit todistavat, että minä en ompele. Rättikässän numero oli liikunnan ja musiikin ohella niitä Akilleen kantapäitä mun muuten kiitettävässä koulutodituksessani. Ja tässä riitti kyllä mietittävää jo toteutuksen puolesta. Ristiin rastiin menevät rautatangot tekivät reunalakanan pujottamisesta yläkautta mahdotonta. Niinpä päädyin asentamaan lakanan sängyn alle ja ompelemaan siihen nauhat, joilla se sidotaan laitoihin kiinni. Nauhaksi valitsin Novitan Strömsö-trikookuteen. No koska sitä sai Prismasta. Eivätkä muut kaupat olleet enää siihen aikaan auki...
^ Valas on H&M Homesta
Valaisimeksi siirsimme aikoinaan Quriosasta hankitun miina-valaisimen meidän vessasta. Isäntä on valittanut jo pitkään, että vessassa ei riitä valo parran ajamiseen, mutta kun en keksinyt rakastamalleni lampulle parempaakaan paikkaa, niin siellä se pysyi. Mutta pikku-ukon merihenkiseen huoneeseenhan se istuu kuin nenä päähän!
^ Kaapin päällä on kirppikseltä löytynyt laatikko, kalkkimaalattu hattulaatikko ja RM:n lyhty
Naperon kanssa kehittelimme huoneeseen myös DIY-vaaterekin. Eräänä päivänä saunan lämmetessä päätimme kiertää Tiutisen ja Hallan rannat ja etsiä sopivan ajopuun oksan naulakoksi. Sellainen löytyikin, vaikka sitä piti kyllä vähän lyhentää. H&M:n neule pääsi siihen roikkumaan merihenkisyytensä ansiosta, kalat löytyivät Hovinsaaren Kaarikirppikseltä ja lisäsin oksaan vielä rantaheinää muistuttavan ilmakasvin.
^ OK, isäntäkin osallistui tähän projektiin ruuvaamalla koukut kattoon ja lyhentämällä oksan...
Kaipaisin huoneeseen vielä jonkinlaista imetystuolia yösyöttöjä varten. Ja ainoalle vapaalle seinälle aion rakentaa vielä jonkin sortin kollaasin. Mutta kyllä tänne voi jo muuttaa asumaan!
^ Toisen kaapin päällä on mun löytöjä LWT 2018-tapahtumasta ja sedän vanha matkalaukku
^ Napero lupasi lainata AT-AT:nsä tulevalle Star Wars-fanille
^ Siellä se tuleva asukaskin rv.36+2... ja toi muumimamman mallinen nainen
^ Pieni sininen jakkara löytyi Hovinsaaren Kaarikirppikseltä. Asetin sen vauvan sängyn viereen, jotta napero pääsee ihailemaan pikkuveikkaa... vaikka sänky on kyllä niin matala, ettei jakkaraa oikeastaan edes tarvita!
Sitten jäädään vain odottelemaan asujaa. Hänestä sen verran, että jos häntä ei ala kuulua 15.10. mennessä, niin sitten aletaan käynnistelemään. Yli kolmekiloinen mölliäinen siellä mahassa jo potkuttelee nykyisen painoarvion mukaan. Minä olisin jo ihan valmis synnyttämään...
xoxo,
minä
*Siirretty Starboxista 31.3.2019 *
]]>