Aamupäivä Oxfordissa ja iltapäivä Stratford-upon-Avonissa - siinä matkapäivän kulku. Lupasin jakaa päivityksissä tämän päivän kahtia mutta innostuin niin Shakespearen kotikaupungista, että taidan jakaa vielä Stratfordinkin kahteen osaan!
S-u-A on ihan superihana pikkukaupunki! Puhelinkopitkin olivat kauniimpia kuin Oxfordissa!
Heti päästyämme Stratfordiin lähdimme kiertokävelylle, ei siis ollut aikaa pysähtyä esimerkiksi tähän ihanaan Beatrix potter-kauppaan...
Päätin mennä myöhemmin. Mutta myöhemmin selvisi, että Englannissa kaupat menevät tosi aikaisin kiinni. Höh...
Kävelimme Shakespearen synnyinkodin ohi.
New Placen ohi.
Ja Shakespearen tyttären talon ohi.
Laitoin menovinkkejä korvan taakse. päätin kiertää nämä myöhemmin. Myöhemmin selvisi, että museot menevät Englannissa kiinni tosi varhain. Ehdin käymään tasan synnyinkodissa.
Muutkin rakennukset kaupungilla olivat vanhoja ja kauniita.
Ihana ikkunaruutu oli napsaistava kameralle.
Kiertokävelymme viimeinen piste oli Holy Trinity Church, jonne William Shakespeare on haudattu.
Kävimme tutustumassa hautaan ja totesin, että keskiajalla ihmiset varmaan olivat huomattavasti lyhyempiä...
Pakollinen urkukuva piti tietysti ottaa. Paikalle sattui kanttori harjoittelemaan, joten saimme ääninäytteenkin.
Kuorista kirkko muistutti kovasti sitä yhtä kirkkoa Pariisissa (nimi ei tule mieleen), jota mainostettiin maagiseksi lasimaalaustensa johdosta ja johon piti jonottaa julmetun pitkään. Tänne pääsi jonottamatta ja valon leikki värillisen lasin läpi oli ihan yhtä kaunista!
Alttarin edessä oli Shakespearen ja hänen sukulaistensa haudat. Vaikka hieno kirous Shakespearen hautapaadessa olisi ehkä jäänyt huomaamatta ilman pahvitaulua, olivat haudan koristukset minusta tavattoman mauttomat! Olen varma, että Willlian kääntyy haudassaan!
Ehkä Shakespearen olisi pitänyt kirota niiden, jotka yrittvät siirtää hänen luunsa, lisäksi kirota ne, jotka koristelevat haudan typerästi! Tyylikästä oli tosin yksinäinen rosmariinin oksa Shakespearen haudalla. Sattui nimittäin niin, että osuimme kaupunkiin juuri kirjailijan kuolinpäivänä (oppaan mukaan, siis 23.4., Wikipedia tarjoaa myös toukokuun kolmatta - tässä on siis juliaanisen ja gregoriaanisen kalenterin yhteentörmäys). Ja rosmariinilla kuulemma muistellaan kuolleita näiden merkkiäivinä.
Pitkän kävelyn jälkeen kävelimme jokirantaa pitkin hotellille majoittumaan.
Saatuamme tavarat huoneeseen päätin sännätä takaisin kaupungille. Mummo ja taapero olivat liian väsyksissä lähteäkseen mukaan, joten menin soolona. Mutta taidan jakaa sen omaksi päivityksekseen, tulee muuten liikaa kuvia yhteen postaukseen...
Ai niin, entäs otsikko? What's past is prologue... Mikä on mennyttä on esipuhe. Se on tietysti Shakespearen näytelmästä the Storm, ja lisäksi tatuoitu ihooni. Se on mottoni - en kadu mitään menneestä, sillä kaiken menneen on täytynyt tapahtua, jotta olen voinut päätyä tähän ja olla nyt tämä ihminen.
Ehkä kaiken piti johdatta minut tänne, Stratford-upon-Avoniin?
xoxo,
minä
Kommentit