maanantai, 14. tammikuu 2019

Voi kuinka sinä kasvatkaan - viikot

Pikku-ukko on ahkerasti poseerannut milestones-matolla. Nyt väli taas harvenee, kun 12 viikon rajapyykki on saavutettu. Voi kunpa vauvantuoksu säilyisi pikku-ukossa vielä pitkään! Ihan kamalaa, miten nopeasti aika kuluu! Tällä vauhdilla miä kohta joudun jo luovuttamaan unelmieni prinssin jonkun toisen naisen syliin. Minusta tulee hirviöanoppi, koska miten kukaan koskaan voisi olla kyllin hyvä mun pienokaiselleni? :D

Ensimmäisten 12 päivän mattokuvat löydät täältä. Sieltä löytyy myös ekan viikon (7 päivää) kuva. Viikot 2-12 sitten tästä:

1.jpg2.jpg3.jpg4.jpg5.jpg6.jpg7.jpg8.jpg9.jpg10.jpg11.jpg

Ja ukkelin kasvua voi siis seurata livenä instagramissa @ennayvonne. Seuraava milestones-päivitys tulee blogiin sitten kun kaikki 12 kuukautta on saatu pakettiin. Eli lokakuussa. Tai joskus sen jälkeen. En ota paineita.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

xoxo.

minä

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *

maanantai, 7. tammikuu 2019

Turvallisesti ja hauskasti!

*kaupallinen yhteistyö Vinkeen kanssa*

1.jpg

Minä en ole ostanut lapsilleni heijastin-/huomioliivejä äärimmäisen pinnallisesta syystä: minusta ne ovat rumia. Tiedättehän... ne keltaiset tai oranssit raksaliivit.

Meidän saaressa on varsin monta valaisematonta tietä. Ja kävelytie saaresta pois on vasta valmisteilla. Jos mielii kävellä pois saaresta, täytyy kulkea autotien reunaa. Ja tie on kapea, sillä toisella laidalla on kaide ja meri, toisella oja. Havaitsin, että saari ilman huomioliivejä on surmanloukku. Päädyin siihen, että on tärkeämpää, että lapset ovat hengissä kuin tyylikkäitä.

Niinpä alistuin kohtalooni ja kirjoitin googleen "lasten huomioliivi" ja odotin näkeväni kuvia keltaisista ja oransseista raksaliiveistä. Mutta sitten löysinkin jotain ihan muuta...

2.jpg3.jpg4.jpg

Klikkasin auki Vinkeen nettisivut ja löysin läjäpäin hauskoja liivejä eri kuvilla. Otin yhteyttä ja kysyin, olisiko kiinnostusta blogiyhteistyöhön. Halusin jakaa tämän tiedon kaikille, sillä itse en ollut lainkaan tietoinen, että heijastinliivejä saa myös hauskoina ja söpöinä! Ja jos minä en tiennyt, siellä ruudun takanakin täytyy olla joku, joka ei ole tätä ilosanomaa vielä kuullut... Enää ei tarvitse valita turvallisen ja tyylikkään välillä, vaan voi saada molemmat.

5.jpg6.jpg7.jpg

Niinpä siinä sitten jouduttiin isännän kanssa sen vaikean tehtävän eteen, että piti valita kivoin liivi. Niitä vaihtoehtoja kun oli niin monta. Kumpikaan ei olisi osannut päättää mutta kun isännän lempparit olivat panda ja mäyrä ja mun mäyrä ja jääkarhu, niin mäyrä tuntui luontevalta valinnalta. Värivaihtoehdoistakin oltiin samaa mieltä. Kiva, että tuli hankittua tällainen neutraalin värinen liivi. Kun napero kasvaa siitä ulos, se menee vielä pikku-ukolle.

8.jpg9.jpg10.jpg

Koska liivi saapui postissa jouluviikolla, kietaisin sen lahjapakettiin ja pukki toimitti sen perille. Vähän jännitti, arvostaisiko napero heijastinliiviä joululahjana mutta huoli oli turha, sillä tyttö hihkaisi: "Ihana!" kuoriessaan liivin kääreistään.

Itse asiassa napero oli niin ihastunut, että halusi laittaa heijastinliivin päälle myös mennessään takapihalle leikkimään. En viitsinyt kieltää, vaikka todennäköisyys tulla auton töytäisemäksi aidatulla takapihalla on äärimmäisen pieni. Viimeksi tänään muksu kysyi, voisiko mennä päiväkotiin omassa liivissään. Yritin selittää, että päiväkodilla on omat liivit...

11.jpg12.jpg13.jpg

Paitsi, että liivit ovat hauskoja, myös vinkeen tarina on hauska:

Tarina kertoo pienestä miehestä, joka eräänä pimeänä syksyisenä iltana oli lähdössä äidin kanssa ulos. Yht’äkkiä poika ilmoitti kovaan ääneen: -Äiti! En minä halua leikkiä aina rakennusmiestä! Minä olen rohkea ritari ja lähden ihan yksin seikkailemaan ja jahtaamaan lohikäärmeitä; sellaisia hurjia tultasyökseviä hirviöitä, jotka syövät pieniä tyttöjä aamupalaksi. Ja äiti – sinä saat jäädä kotiin.

Vinkee.fi

Taisi äiti sitten kuitenkin ryhtyä toimintaan...

14.jpg15.jpg16.jpg

Sattuipa muuten aivan ihana talvipäivä, kun kävimme ottamassa kuvia liivistä... ja maisemasta. Ja nämä kuvat ovat siis maailman ihanimmalta kotisaarelta Kotkan Tiutisesta...

Pysykäähän turvassa!

xoxo,

minä

 

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *

keskiviikko, 2. tammikuu 2019

Voi, kuinka sinä kasvatkaan! - Päivät

1.jpg2.jpg3.jpg4.jpg5.jpg6.jpg7.jpg8.jpg9.jpg10.jpg11.jpg12.jpg

Havahduin tässä siihen, että ensi viikolla tulee täyteen 12 viikkoa, eli milestones-matosta loppuvat viikot ja siirrytään kuukausiin. Nyt oli hyvä hetki julkaista 12 ensimmäisen päivän kuvakokoelma. Uskomatonta, miten paljon pikku-ukko on kasvanut noista ensimmäisitä päivistä! Pienen miehen kasvua reaaliajassa voi seurata mun instagramissa @ennayvonne.

Nykyisin mietin yhä useammin, onko blogin pitämistä järkeä jatkaa. Se on toki minulle rakas harrastus, mutta aikaa siihen ei tällä hetkellä tunnu riittävän. Se ei sinänsä haittaa, nautin mieluummin tästä hetkestä perheeni kanssa, kun katselen elämääni ruudun läpi. Mutta onko tällä blogilla pian enää ketään lukijoita, jos julkaisen satunnaisen postauksen kerran kuussa... Ja onko silläkään väliä? Kenelle blogia oikeastaan pidän - omana päiväkirjana vai muille viihteeksi?

Jään pohtimaan...

xoxo,

minä

 

PS. Parempilaatuisia kuvia pikku-ukosta täällä ja täällä.

 

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *

 

perjantai, 21. joulukuu 2018

Ristiäiset (ja yhdet synttärit)

Me selvittiin siitä! Ristiäisviikonlopusta! Minä, jolla on "pieni" taipumus stressata asioista, saatoin hyperventiloida jo viikkoja ennen ristiäisiä. Nyt voi huokaista helpotuksesta, kun pikku-ukko on saatettu Taivaan Isän turvalliseen suojaan... Ja näin jälkikäteen ja järjellä ajatellen, ehkä vähempikin vouhotus olisi riittänyt.

1.jpg

^ Kuvat: Kuvaillen, Mari Salmenhaara

Kirkoksi valitsimme Kymin kirkon, koska se on nykyistä kotia lähinnä ja koska minut on kastettu samassa kirkossa. (Tästä huolimatta pidän kyllä Kotkan kirkkoa kotikirkkonani.) Sitä paitsi nyt kaikilla kolmella on oma kastekirkkonsa, kun teini on kastettu Porvoon tuomiokirkossa, napero Kotkan kirkossa ja pikku-ukko Kymin kirkossa.

Kirkossa pitäisi olla aina joulukuusi, se luo aivan ihanaa tunnelmaa! Kymin kirkkokin, joka on aika pelkistetty, näytti juhlavalta kuusineen!

2.jpg

^ Eivät ehtineet raskauskilot karisemaan ennen ristiäisiä, hmpff...

Papiksi pyysin Hietasen Teron, joka kastoi myös meidän naperon. Eikä tarvinut kyllä katua valintaa! Paitsi että Tero pilasi mun silmämeikin, kun itketti minua - ja nauratti. Tero oli tutkinut Evert-nimen alkuperää ja kertoi sen tulevan saksankielen Eberhardista, joka tarkoittaa "kovaa kuin karju" - eli suomeksi sikakovaa jätkää. Mutta sikakova jätkäkin tarvitsee suojakseen Taivaan Isää.

3.jpg

4.jpg

^ Likaa kynsien alla - ja kastesormus :D

5.jpg

Naperolle oli sanottu, että kun veikka on kastettu, tullaan kotiin syömään kakkua. Niinpä kun veikka oli kastettu ja napero oli hienosti kuivannut pikku-ukon pään, hän juoksi sakastiin pukemaan takin päälle... olkoonkin, että toimitus oli vasta puolivälissä.

Isommalle siskolle lankesi musiikkiesityksen haaliminen kasaan. Niinpä teini pyysi ystävänsä Iiriksen, jolla on aivan ihana lauluääni, laulamaan ja soitti itse kitaralla Tuomas Holopaisen lastensairaalakeräykseen säveltämän ja Jurekin ja Cheekin sanoittaman Lohtu-kappaleen. Ja taas ripsivärit valuivat poskille...

Leijailen sun luoksesi, mun omani, kulkijani.
Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan.
Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

- Lohtu, Jurek

6.jpg

^ Mulla vaan on kaikista kauneimmat lapset! Katsokaa nyt tuotakin ladya!

Minä feilasin oman tehtäväni aivan täysin. Minun piti lukea esirukouksessa vanhemman osuus. Sitä luulisi, että pappina tuhansia rukouksia lukeneena ja kuulleena sitä olisi jo niin rutinoitunut, että yksi rukous menee kuin vettä vaan! Mutta kuinkas sitten kävikään? Miä sain ensimmäisen lauseen luettua ja aloin sen jälkeen vollottamaan niin vuolaasti, että jouduin tyrkkäämään rukouslapun isännän käteen. Hän onneksi oli hereillä ja jatkoi siitä, mihin minä jäin.

Siitä sitten lähdettiin meille kotiin kahvinjuontiin. Äiti kysyi kirkolla, että mitä jos he menisivät edeltä ja päästäisivät kaikki sisään. Minä sanoin, että älkääpä menkö, kun mun pitää saada kakut nostettua pöytään. Puettiin muksuille päälle ja ajettiin kotiin - ja kas, ihmisiä kulki sisään. Eihän se äiti taas kaikelta hössötykseltään viitsinyt kuunnella vastausta. Toki vieraille oli varmaan mukavampaa odottaa sisällä mutta kun meidän olkkariin oli ahtautuneena yli 30 ihmistä, niin siellä ei juuri mahtunut liikkumaan ja minulla meni moninkertainen aika kakkujen esille laittoon, kun piti rynniä ihmismeren läpi aina kun tarvitsin jotakin jostakin. Homma olisi hoitunut muuten parissa minuutissa.

7.jpg
^ Käytin noita Johanna G photographyn kuvia kertomaan, mitä oli tarjolla
8.jpg
^ Karkkikipoiksi nuo Design Letters-mukit ovat just passelit. Kahvia niistä ei kyllä voi juoda. Huomasin sen, kun poltin käteni...
9.jpg
^ Kakkujen koristelussa karhunvatukka, rosmariini ja viikuna ovat lyömätön yhdistelmä!
10.jpg11.jpg12.jpg

Meillä naperon ristiäisiin aikanaan kaiverrettiin naperon nimellä skumppalasit. Niistä sitten toivottavasti juodaan joskus ylppärimaljat (tai ammattikoulustavalmistumistumismaljat... se on ihan yhtä hyvä) ja sitten on muksulle skumppalasit kotoa muuttaessaan. Pitihän tämä siis toistaa myös pikku-ukon kohdalla.

Kävimme teinin kanssa Ikeassa valitsemassa skumppalasit. Etsimme samanlaiset kuin naperolla. Ne ovat minusta näteimmät - ja halvimmat, 1,99€/kpl. Lappasin laatikoissa olevia laseja siitä alta, missä lasi oli hyllyssä (kaikki skumppalasit ovat samanlaisissa laatikoissa) katsomatta sen tarkemmin laatikkoon. Laskimme, että lasejen olisi pitänyt maksaa noin 70 euroa. Kun myyjä piippasi ne kassalla, kassakoneeseen piirtyi tuplahinta. Minä aloin siinä vähän nikottelemaan, että mikäs näiden kappalehinta olikaan. 3,99€! Kurkkasin laatikoihin. Jep, kaikki vääränlaisia. Hyvä etten itkua tuhertanut siinä kassalla. Mutta lapset alkoivat olemaan niin levottomia ja jonot kassoilla niin pitkiä, etten todellakaan jaksanut enää lähteä vaihtamaan laseja.

Loppujen lopuksi ihan ok. Ovathan nämä aika paljon miehekkäämmän näköiset lasit, kuin ne hennot, joita naperolla oli.

13.jpg

^ Hei, tämä kuva on mun ihan itse ottama! Se onkin sitten ainoa...

Kuohujuomavalinta puolestaan oli isännän käsialaa. Miä lähetin sen Alkoon ja sanoin, että tuo vaikka mustikka-Fresitaa. Isäntä palasi Aviva Blueskyn kanssa ja sanoi: "Tämä oli sinisempää. Otin tätä!" Tätä pyöritellessä siihen syntyy sellaista jännää glitterikuviota. Juotiin pinkkiä tällaista joskus Lapissa ja ne kuviot olivat ihan samanlaisia, kuin meidän pinkissä Fairyssa. Nyt ei juuri ehditty pulloja pyörittelemään...

14.jpg

^ Bad hair day?

15.jpg16.jpg17.jpg18.jpg

Ja ai niin, juhlittiinhan meillä myös yhtä reipasta 5-vuotiasta! Molemmat sankarit saivat ihania ja mieluisia lahjoja. Niitä varmaan tulee vilahtelemaan tulevissa päivityksissä...

Napero löysi lahjapaperista Phasma-asun, jota oli pitkään toivonut, ja jollaista en uskonut edes olevan olemassa, kun en sellaista ole missään nähnyt. Niin vaan toivomuskeijut saivat tämänkin toiveen toteutettua! Nyt pitäisi kuulemma saada Boba Fett-asu seuraavana! :D

19.jpg20.jpg21.jpg22.jpg

Yksi mun parempia ideoitani oli palkata kuvaaja. Omaan kameraan ei tallentunut kuvia, eikä meiltä olisi varmaan löytynyt ketään, joka osaa ottaa näin nättejä kuvia. Nämä kuvat otti siis teinin äitipuoli, Mari Salmenhaara. Mulla on viime aikoina ollut ilo postata tänne blogiin useamman ammattikuvaajan otoksia. Jos kiinnostaa niin käypä kurkkaamassa Aino-Kaisa Leskisen ottamia vauvakuvia pikku-ukkosta täältä ja Johanna G. photographyn otoksia meidän perheestä ja vauvasta täältä ja täältä.

Miä oonkin tarvinut ristiäisten jälkeen tän pari viikkoa aikaa toipumiseen... ja tiskaamiseen. Nyt voikin sitten alkaa keskittymään jouluun... Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen jne. Missäs mallissa teillä jouluvalmistelut ovat?

xoxo,

minä

 

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019*

lauantai, 1. joulukuu 2018

Ristiäisvalmisteluja

1.jpg

Huono puoli siinä, että on pappi, on se, että näkee aika paljon ristiäisiä - ja saa niissä käydessään vaikutteita. Minulla on siis tarkka visio siitä, mitä ristiäisiin ja kahvitukselle haluan. Kerrottakoon ensin, että ristiäisvalmistelut ovat olleet vähän vastatuulessa.

Meidän napero aloitti syksyllä satutanssin ja sai ekalla kerralla mukaansa kirjeen, jossa kerrottiin, että tanssistudion joulunäytös olisi 8.12. Ilmoitin heti isovanhemmille tästä, jotta he saisivat järkättyä itselleen vapaata. Ja koska halusimme säästää kaukaa tulevia sukulaisia useammalta Kotkan reissulta. päätimme, että järjestäisimme samana viikonloppuna myös vauvan ristiäiset ja naperon 5v.-synttärit. Siis sunnuntaina 9.12.

Ensimmäinen pommi iski, kun isäntä ilmoitti, että hänellä muuten onkin pääsotaharjoitus silloin. Minä ulvoin kuin palosireeni, kunnes isäntä järjesti itselleen 2 päivää isyyslomaa keskelle harjoitusta. Hetken oli rauhallista. Varattiin kirkko ja pappi. Tehtiin valmisteluja. Sitten tuli uusi kirje tanssistudiolta: joulunäytöksen ajankohta oli muuttunut, se olisikin 9.12.! Voi piiiiiiip! Nyt juodaan sitten kahvit kiireessä, sillä eihän naperon ensimmäistä tanssinäytöstä voi missata. Naperon tulevaisuudenhaaveet kun ovat viimeiset pari vuotta olleet päästä tanssikouluun ja esikouluun!

Minä jään yksin valmistelemaan juhlia, sillä isäntä lähtee tiistaina sinne harjoitukseen. Jään myös ilman autoa sillä kun käytimme molemmat autot huollossa, toinen laitettiin suoraan ajokieltoon, sillä se vuotaa dieseliä jarruihin, ja toinen olisi pitänyt katsastaa tässä kuussa, mutta sen kuntoon saaminen maksaisi 2800 euroa. Asentaja kehotti avaamaan nettiauton, sieltä saisi samanlaisia autoja korjauskustannuksia halvemmalla. Isäntä onneksi sai vanhemmiltaan pikkuisen Polon, niin pääsee sentään töissä käymään. Autossa ei tosin toimi lämmitys, että melko kylmää kyytiä se tarjoaa Kotkasta Vekaranjärvelle! Kaiken kukkuraksi minun tukiverkkoni on ulkomailla kyseisen viikon.

Koska meiltä on superkehnot bussiyhteydet keskustaan, tai edes Karhulaan, kaikki valmistelut on hoidettava ennen ensi viikkoa. Paitsi siivous ja leivonta. Katsotaan, miten leipominen ja siivoaminen sujuvat vatsavaivaisen sylivauvan kanssa! Tässä kuitenkin juttuja, joita olen saanut aikaan:

Vauvakuvista kutsukorteiksi

Näitkö, miten hienoja kuvia Aino-Kaisa Leskinen kävi meidän pienestä ottamassa? Kuva pikku-ukon varpaista päätyi koristamaan kutsukorttien kantta. Lähetin isännän ostamaan korttipohjia. Tilasin harmaata tai valkoista, mutta isäntä tykästyi lumo-siniseen. Ja hyvä valintahan se oli!

2.jpg

Varpaita on myös kortin sisäpuolella. Pikku-ukko signeerasi jalanjäljellään ja napero kirjoitti nimensä. Isäntä olisi tahtonut painaa kortteihin pikku-ukon kädenjäljet, mutta äijä piti kätensä niin tiukassa nyrkissä, ettei niitä saanut auki!

Väriaineena käytimme sulatettuja pakastemustikoita. Niissä ei ainakaan pitäisi olla mitään myrkkyjä! Ensimmäinen jalanjälki kannattaa painaa suttupaperille, sillä siinä väriä on liikaa, seuraavilla painalluksilla väri vähenee ja tuo enemmän yksityiskohtia esiin, kunnes haalenee näkymättömiin...

3.jpg

Koska en saanut lähetettyä koskaan häideni kiitoskortteja mutta olin jo ostanut postimerkit niitä varten, minun ei ole tarvinut ostaa postimerkkejä sitten vuoden 2002! :D Nyt merkkejä jäi enää kaksi, joten seuraaviin juhliin pitää jo hommata uusia!

Mistä himpskatista löytyy joku kirjailemaan kastemekko???

Halusin kirjailututtaa pikku-ukon nimen mekkoon jo ennen ristiäisiä, niin appivanhemmat saisivat mekon mukaansa ristiäisistä, eikä se jäisi tänne roikkumaan kuukausiksi. Sitä ompelimoa, jossa viimeksi puvun käytin ei enää ollut olemassa. Itse asiassa koko taloa, jossa se sijaitsi, ei enää ollut olemassa!

Yritin siis epätoivoisesti etsiä Kotkasta ompelimoa, joka hoitaisi kirjailun. Mutta kukaan ei tehnyt sen sorttisia hommia. Lopulta minut lähetettiin ompelimosta Taika-Paitaan, jossa kuulemma olisi brodeerauskone. Siellä kerrottiin, että he eivät tee yksittäisiä brodeerauksia mutta että Haminassa olisi Jaanan ompelimo, jossa homma ehkä hoituisi. Ja niinhän se hoitui sitten!

4.jpg

^ Samaa fonttia ei tosin löytynyt...

Täytyy vielä silittää mekko, sillä se saattoi vähän rypistyä, kun raahasin sitä rattaissa pitkin Haminaa. Samaan syssyyn päätimme vaihtaa nauhat mekkoon. "Baby blue" on minusta värinä melko iljettävä, "navy blue" sopii paremmin mun feng shuihin...

Siitä se idea sitten lähti.. kastepuvun nauhoista, apu pukeutumiskriisiin. Minä hommasin laivastonsinisen mekon itselleni, naperolla oli jo ennestään samaa värimaailmaa noudattava mekko ja isäntäkin yhtyy värimaailmaan ainakin solmion verran. Matching tuulipuvut, jei!!

5.jpg

Ehkä elämä ei olisi niin vaikeaa, jos ei olisi niin tarkka yksityiskohdista? Mutta miä kärsin visuaalisesti, jos joku asia on väärin...

Nettikauppojen suurkulutusta

Koin karmean järkytyksen, kun äiti kertoi, että veronpalautukset maksetaankin tänä vuonna vasta 11.12.! (Ja ensi vuonna jo elokuussa...) Minä olin ajatellut voivani hoitaa kaikki hankinnat palautuksilla. Sen sijaan aloinkin sitten tilailemaan netistä kaikkea laskulla. Niin että eivätköhän ne palautukset ole jo menneet...

Hankin kaikkea ristiäislahjoista kakunkoristeisiin ja ilmapalloihin. Yksissä ristiäisissä näin upean puisen koristeen, jossa oli kastettavan pienokaisen nimi. Ja pitihän meillekin saada sellainen! Onneksi tajusin tilata myös synttärisankarille koristeen - vaikka sanomista tuli siitä, että hänen koristeensa on paljon pienempi kuin veikan!

6.jpg

^ Koristeet: puine.fi

Oli muuten supernopea toimitus noissa koristeissa! Tilasin ne muistaakseni perjantaina. Sivuilla varoiteltiin 1-2 viikon toimitusajasta. Maanantaina sain jo kuitenkin viestin, että tuotteet oli tehty ja postitettu. Odottelin hermostuneena saapumisilmoitusta ja pelkäsin postin hukanneen tilaukseni, kun sellaista ei tullut. Kunnes keksin kurkata postilaatikkooni. Sinnehän se oli mahtunut! Ei, en tyhjennä postilaatikkoa kovin usein, sehän vaatisi kävelemistä tien toiselle puolelle! :D

Kävin minä tuhlailemassa ihan livenäkin. Koska vastustan nykyisin kertakäyttötuotteita, ostimme haarukoita, veitsiä ja pikkulusikoita kirppareilta. Päätin, että on pelkästään söpöä tarjoilla antimet eriparisilta astioilta! Juhliahan tulee jatkossakin, parin vuoden päästä toivottavasti teinin ylppärit, niille siis on jatkossakin käyttöä. Haalin erityisesti sellaisia haarukoita ja veitsiä, joita meidän mummolla oli, kun olin pieni. Tässä kyseisessä mallissa haarukoiden piikit tuppaavat taipumaan vinoon. Minun lempparini mummolassa oli se haarukka, jonka piikit olivat kaikista pahiten solmussa. Sen päähän oli kivaa tehdä lihapullatikkari!

Pitää vielä laskea, että astiat varmasti riittävät!

7.jpg

PP's decoresta kävin hankkimassa lisää Design Letters-mukeja. Ukon nimestä puuttui V ja R, muut kirjaimet meiltä jo löytyi. Näistä mukeista ei kyllä kahvia juoda! Sen totesin, kun poltin käteni kahvatonta kuppia pidellessä. Mutta nyt ajattelinkin pistää näihin pystyyn karkkibaarin. Minulla oli ihana metallinen karkkikauha, jota oli tarkoitus käyttää tässä yhteydessä, mutta isäntä tuhosi sen laittamalla sen pesukoneeseen. Lusikka saa kelvata...

8.jpg

Harjoituskakkuja...

Minä en ole mikään mestarileipuri, joten minun oli tehtävä harjoituskakut ja maistatettava ne perheenjäsenillä. Itsehän en syö kakkuja tai muitakaan herkkuja, sillä karppaan.

9.jpg

^ Note-to-self: Älä käytä keltaista!

10.jpg

^ Tämä kakku meni isännän töihin maisteltavaksi

Olen ihan paniikissa kaikista erityisruokavalioista... pelkään, että mokaan ja tapan jonkun. Bring your own epipen!

Kyllä ei ole suutarin lapsella kenkiä...

9 vuotta näitä hommia tehneenä sitä luulisi olevansa aika kivasti selvillä siitä, mitä papin tapaamisessa pitää olla valmiina. Niin arvatkaa hävettikö, kun aamulla huomasin, ettei lapsen tietojen ilmoittamislomakkeessa ollut isännän nimmaria! Tiedänhän minä, että pappi ei saa kastaa ilman molempien vanhempien kirjallista suostumusta! Kummien sotutkin hankittiin viime tingassa...

Virsiä mietittiin yhdessä isännän kanssa. Minä oletin, että pääsen valitsemaan ne, mutta isäntä yllätti innokkuudellaan ja kuunteli joltakin sivustolta kastevirsiä Tommi Kaleniuksen laulamina. Ja innostui löytäessään sieltä itselleen tutun virren 517 (Herra kädelläsi). Itse en sitä kyllä olisi valinnut. Se lauletaan joka toisissa hautajaisissa ja useasti joka ikisellä riparilla. Alan olla siihen jo vähän kyllästynyt, vaikka lapsena se oli lempparivirteni. Annoin kuitenkin isännän valita (mitatkaa multa kuume, jooko!!!) ja yritin muistuttaa itselleni, että kaikki muut eivät altistu jatkuvasti samoille virsille. (90%:ssa ristiäisiä lauletaan Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien, vältyin sentään toiselta niistä!)

Teini lupasi esittää yhdessä ystävänsä kanssa Lohtu-kappaleen. En vielä tiedä soittaako teini sen kitaralla vai pianolla. Kitaralla kai hän sitä on harjoitellut... Napero varautukoon pyyhkimään pikku-veikan pään!

Pää on ihan pyörällä kaikesta siitä, mitä olen tehnyt - ja mitä pitää vielä tehdä. Onneksi apunani on kymmeniä erilaisia listoja, joilta voin raksia pois asioita. Pitäkäähän peukkuja, että selviän ensi viikosta ilman hermoromahdusta!

xoxo,

minä

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *