Olin superinnoissani seuraavasta kohteestamme. Matkalla Lontooseen poikkeaisimme katsomaan Stonhengeä. Mummo ei ollut ihan yhtä innostunut, eikä oikein ymmärtänyt, mitä nähtävää kasassa kiviä on. Onhan tämä nyt asia, joka on elämänsä aikana nähtävä!

Jaksoin vielä innosua maiseman väreistä ennen Stonehengelle pääsyä.

k1.jpg

Lopulta ajoimme paikoitusalueelle, josta sukkulabussi kuljetti meidät kivikehän läheisyyteen. Lampaat laiduntavat joka puolella monumenttia. Luulen mummon ja taaperon olleen enemmän innoissaan niistä. Melko kallista lystiä, lippu oli taas parinkymmenen punnan luokkaa. Taisin tässä vielä saada ryhmän mukana eläkeläisalennuksen mutta Lontooseen päästessä se etu loppui.

k2.jpg

k5.jpg

k8.jpg

Minä puolestani sain kylmiä väreitä, kun tuuli puhalsi kiviin ja ne pitivät maagista huminaa.

k9.jpg

k4.jpg

Kyllä alkaa mielikuvitusta kutittaa kun miettii, että nuo valtavat  kivipaadet on tarkoituksella raahattu jostain Walesin rannoilta ja aseteltu tuohon.

k10.jpg

Miten ihmeessä ne muinaiset ihmiset ovat saaneet nuo isot paadet tuonne päälle ja pysymään tasapainossa? Pitihän sitä sitten myös poseerata kivien edessä...

k3.jpg

k6.jpg

k12.jpg

Stonehengellä piti syödä niin, että jaksaa iltaseitsemään. Eihän sieltä minulle mitään saanut. Vähiin kävivät vhh-välipalapatukat...

k13.jpg

Otimme suunnan kohti Lontoota. 

xoxo,

minä