1.jpg

Huono puoli siinä, että on pappi, on se, että näkee aika paljon ristiäisiä - ja saa niissä käydessään vaikutteita. Minulla on siis tarkka visio siitä, mitä ristiäisiin ja kahvitukselle haluan. Kerrottakoon ensin, että ristiäisvalmistelut ovat olleet vähän vastatuulessa.

Meidän napero aloitti syksyllä satutanssin ja sai ekalla kerralla mukaansa kirjeen, jossa kerrottiin, että tanssistudion joulunäytös olisi 8.12. Ilmoitin heti isovanhemmille tästä, jotta he saisivat järkättyä itselleen vapaata. Ja koska halusimme säästää kaukaa tulevia sukulaisia useammalta Kotkan reissulta. päätimme, että järjestäisimme samana viikonloppuna myös vauvan ristiäiset ja naperon 5v.-synttärit. Siis sunnuntaina 9.12.

Ensimmäinen pommi iski, kun isäntä ilmoitti, että hänellä muuten onkin pääsotaharjoitus silloin. Minä ulvoin kuin palosireeni, kunnes isäntä järjesti itselleen 2 päivää isyyslomaa keskelle harjoitusta. Hetken oli rauhallista. Varattiin kirkko ja pappi. Tehtiin valmisteluja. Sitten tuli uusi kirje tanssistudiolta: joulunäytöksen ajankohta oli muuttunut, se olisikin 9.12.! Voi piiiiiiip! Nyt juodaan sitten kahvit kiireessä, sillä eihän naperon ensimmäistä tanssinäytöstä voi missata. Naperon tulevaisuudenhaaveet kun ovat viimeiset pari vuotta olleet päästä tanssikouluun ja esikouluun!

Minä jään yksin valmistelemaan juhlia, sillä isäntä lähtee tiistaina sinne harjoitukseen. Jään myös ilman autoa sillä kun käytimme molemmat autot huollossa, toinen laitettiin suoraan ajokieltoon, sillä se vuotaa dieseliä jarruihin, ja toinen olisi pitänyt katsastaa tässä kuussa, mutta sen kuntoon saaminen maksaisi 2800 euroa. Asentaja kehotti avaamaan nettiauton, sieltä saisi samanlaisia autoja korjauskustannuksia halvemmalla. Isäntä onneksi sai vanhemmiltaan pikkuisen Polon, niin pääsee sentään töissä käymään. Autossa ei tosin toimi lämmitys, että melko kylmää kyytiä se tarjoaa Kotkasta Vekaranjärvelle! Kaiken kukkuraksi minun tukiverkkoni on ulkomailla kyseisen viikon.

Koska meiltä on superkehnot bussiyhteydet keskustaan, tai edes Karhulaan, kaikki valmistelut on hoidettava ennen ensi viikkoa. Paitsi siivous ja leivonta. Katsotaan, miten leipominen ja siivoaminen sujuvat vatsavaivaisen sylivauvan kanssa! Tässä kuitenkin juttuja, joita olen saanut aikaan:

Vauvakuvista kutsukorteiksi

Näitkö, miten hienoja kuvia Aino-Kaisa Leskinen kävi meidän pienestä ottamassa? Kuva pikku-ukon varpaista päätyi koristamaan kutsukorttien kantta. Lähetin isännän ostamaan korttipohjia. Tilasin harmaata tai valkoista, mutta isäntä tykästyi lumo-siniseen. Ja hyvä valintahan se oli!

2.jpg

Varpaita on myös kortin sisäpuolella. Pikku-ukko signeerasi jalanjäljellään ja napero kirjoitti nimensä. Isäntä olisi tahtonut painaa kortteihin pikku-ukon kädenjäljet, mutta äijä piti kätensä niin tiukassa nyrkissä, ettei niitä saanut auki!

Väriaineena käytimme sulatettuja pakastemustikoita. Niissä ei ainakaan pitäisi olla mitään myrkkyjä! Ensimmäinen jalanjälki kannattaa painaa suttupaperille, sillä siinä väriä on liikaa, seuraavilla painalluksilla väri vähenee ja tuo enemmän yksityiskohtia esiin, kunnes haalenee näkymättömiin...

3.jpg

Koska en saanut lähetettyä koskaan häideni kiitoskortteja mutta olin jo ostanut postimerkit niitä varten, minun ei ole tarvinut ostaa postimerkkejä sitten vuoden 2002! :D Nyt merkkejä jäi enää kaksi, joten seuraaviin juhliin pitää jo hommata uusia!

Mistä himpskatista löytyy joku kirjailemaan kastemekko???

Halusin kirjailututtaa pikku-ukon nimen mekkoon jo ennen ristiäisiä, niin appivanhemmat saisivat mekon mukaansa ristiäisistä, eikä se jäisi tänne roikkumaan kuukausiksi. Sitä ompelimoa, jossa viimeksi puvun käytin ei enää ollut olemassa. Itse asiassa koko taloa, jossa se sijaitsi, ei enää ollut olemassa!

Yritin siis epätoivoisesti etsiä Kotkasta ompelimoa, joka hoitaisi kirjailun. Mutta kukaan ei tehnyt sen sorttisia hommia. Lopulta minut lähetettiin ompelimosta Taika-Paitaan, jossa kuulemma olisi brodeerauskone. Siellä kerrottiin, että he eivät tee yksittäisiä brodeerauksia mutta että Haminassa olisi Jaanan ompelimo, jossa homma ehkä hoituisi. Ja niinhän se hoitui sitten!

4.jpg

^ Samaa fonttia ei tosin löytynyt...

Täytyy vielä silittää mekko, sillä se saattoi vähän rypistyä, kun raahasin sitä rattaissa pitkin Haminaa. Samaan syssyyn päätimme vaihtaa nauhat mekkoon. "Baby blue" on minusta värinä melko iljettävä, "navy blue" sopii paremmin mun feng shuihin...

Siitä se idea sitten lähti.. kastepuvun nauhoista, apu pukeutumiskriisiin. Minä hommasin laivastonsinisen mekon itselleni, naperolla oli jo ennestään samaa värimaailmaa noudattava mekko ja isäntäkin yhtyy värimaailmaan ainakin solmion verran. Matching tuulipuvut, jei!!

5.jpg

Ehkä elämä ei olisi niin vaikeaa, jos ei olisi niin tarkka yksityiskohdista? Mutta miä kärsin visuaalisesti, jos joku asia on väärin...

Nettikauppojen suurkulutusta

Koin karmean järkytyksen, kun äiti kertoi, että veronpalautukset maksetaankin tänä vuonna vasta 11.12.! (Ja ensi vuonna jo elokuussa...) Minä olin ajatellut voivani hoitaa kaikki hankinnat palautuksilla. Sen sijaan aloinkin sitten tilailemaan netistä kaikkea laskulla. Niin että eivätköhän ne palautukset ole jo menneet...

Hankin kaikkea ristiäislahjoista kakunkoristeisiin ja ilmapalloihin. Yksissä ristiäisissä näin upean puisen koristeen, jossa oli kastettavan pienokaisen nimi. Ja pitihän meillekin saada sellainen! Onneksi tajusin tilata myös synttärisankarille koristeen - vaikka sanomista tuli siitä, että hänen koristeensa on paljon pienempi kuin veikan!

6.jpg

^ Koristeet: puine.fi

Oli muuten supernopea toimitus noissa koristeissa! Tilasin ne muistaakseni perjantaina. Sivuilla varoiteltiin 1-2 viikon toimitusajasta. Maanantaina sain jo kuitenkin viestin, että tuotteet oli tehty ja postitettu. Odottelin hermostuneena saapumisilmoitusta ja pelkäsin postin hukanneen tilaukseni, kun sellaista ei tullut. Kunnes keksin kurkata postilaatikkooni. Sinnehän se oli mahtunut! Ei, en tyhjennä postilaatikkoa kovin usein, sehän vaatisi kävelemistä tien toiselle puolelle! :D

Kävin minä tuhlailemassa ihan livenäkin. Koska vastustan nykyisin kertakäyttötuotteita, ostimme haarukoita, veitsiä ja pikkulusikoita kirppareilta. Päätin, että on pelkästään söpöä tarjoilla antimet eriparisilta astioilta! Juhliahan tulee jatkossakin, parin vuoden päästä toivottavasti teinin ylppärit, niille siis on jatkossakin käyttöä. Haalin erityisesti sellaisia haarukoita ja veitsiä, joita meidän mummolla oli, kun olin pieni. Tässä kyseisessä mallissa haarukoiden piikit tuppaavat taipumaan vinoon. Minun lempparini mummolassa oli se haarukka, jonka piikit olivat kaikista pahiten solmussa. Sen päähän oli kivaa tehdä lihapullatikkari!

Pitää vielä laskea, että astiat varmasti riittävät!

7.jpg

PP's decoresta kävin hankkimassa lisää Design Letters-mukeja. Ukon nimestä puuttui V ja R, muut kirjaimet meiltä jo löytyi. Näistä mukeista ei kyllä kahvia juoda! Sen totesin, kun poltin käteni kahvatonta kuppia pidellessä. Mutta nyt ajattelinkin pistää näihin pystyyn karkkibaarin. Minulla oli ihana metallinen karkkikauha, jota oli tarkoitus käyttää tässä yhteydessä, mutta isäntä tuhosi sen laittamalla sen pesukoneeseen. Lusikka saa kelvata...

8.jpg

Harjoituskakkuja...

Minä en ole mikään mestarileipuri, joten minun oli tehtävä harjoituskakut ja maistatettava ne perheenjäsenillä. Itsehän en syö kakkuja tai muitakaan herkkuja, sillä karppaan.

9.jpg

^ Note-to-self: Älä käytä keltaista!

10.jpg

^ Tämä kakku meni isännän töihin maisteltavaksi

Olen ihan paniikissa kaikista erityisruokavalioista... pelkään, että mokaan ja tapan jonkun. Bring your own epipen!

Kyllä ei ole suutarin lapsella kenkiä...

9 vuotta näitä hommia tehneenä sitä luulisi olevansa aika kivasti selvillä siitä, mitä papin tapaamisessa pitää olla valmiina. Niin arvatkaa hävettikö, kun aamulla huomasin, ettei lapsen tietojen ilmoittamislomakkeessa ollut isännän nimmaria! Tiedänhän minä, että pappi ei saa kastaa ilman molempien vanhempien kirjallista suostumusta! Kummien sotutkin hankittiin viime tingassa...

Virsiä mietittiin yhdessä isännän kanssa. Minä oletin, että pääsen valitsemaan ne, mutta isäntä yllätti innokkuudellaan ja kuunteli joltakin sivustolta kastevirsiä Tommi Kaleniuksen laulamina. Ja innostui löytäessään sieltä itselleen tutun virren 517 (Herra kädelläsi). Itse en sitä kyllä olisi valinnut. Se lauletaan joka toisissa hautajaisissa ja useasti joka ikisellä riparilla. Alan olla siihen jo vähän kyllästynyt, vaikka lapsena se oli lempparivirteni. Annoin kuitenkin isännän valita (mitatkaa multa kuume, jooko!!!) ja yritin muistuttaa itselleni, että kaikki muut eivät altistu jatkuvasti samoille virsille. (90%:ssa ristiäisiä lauletaan Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien, vältyin sentään toiselta niistä!)

Teini lupasi esittää yhdessä ystävänsä kanssa Lohtu-kappaleen. En vielä tiedä soittaako teini sen kitaralla vai pianolla. Kitaralla kai hän sitä on harjoitellut... Napero varautukoon pyyhkimään pikku-veikan pään!

Pää on ihan pyörällä kaikesta siitä, mitä olen tehnyt - ja mitä pitää vielä tehdä. Onneksi apunani on kymmeniä erilaisia listoja, joilta voin raksia pois asioita. Pitäkäähän peukkuja, että selviän ensi viikosta ilman hermoromahdusta!

xoxo,

minä

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *