Viimeisenä matka-aamuna aurinko näyttäytyi jälleen. Aamiaisen jälkeen veimme tavarat taas luggage roomiin ja lähdimme kävelemään Hyde Parkiin ja Kensingtonin palatsille. Mummo sanoi lähtevänsä mukaan kävelylle mutta jäävänsä ulos odottelemaan sillä välin, kun vierailisimme palatsissa. 

m1.jpg

m2.jpg

Niinpä Bean ja muun seurueen kanssa suuntasimme sisään tähän Dianankin asumuksena tunnettuun palatsiin, jonka toisessa siivessä herttuatar Kate oli juuri poksahtamaisillaan.

m4.jpg

Bea piti kovin palatsista, koska siinä oli paljon portaita.

m3.jpg

m9.jpg

m12.jpg

m18.jpg

Kierroksen lopussa Bea osasi kiivetä portaat jo pystyasennossa!

m14.jpg

Kuka muuten väitti, ettei englantilaisilla ole huumorintajua?

m7.jpg

Bea on varmaan kuningatar Viktoria uudestisyntyneenä. Eräässä Viktoria-näyttelyn huoneessa nimittäin oli lastenhuone, jonka lattialla oli keltainen matto, jossa oli katkelma Viktorian päiväkirjasta: "Varhaisimmat muistoni liittyvät Kensingtonin palatsiin, jossa muistan ryömineeni keltaisella matolla, joka oli levitetty sitä tarkoitusta varten." Bea nimittäin ensitöikseen huoneeseen saavuttuaan löysi nurkasta lelukorin, haki kaksi veturia, vei ne keltaiselle matolle ja alkoi leikkimään siinä. "Pruut, pruut!"

m16.jpg

m15.jpg

Muutenkin Bea käyttäytyi omistajan elkein. Kun esimerkiksi olin ottamassa tätä kuvaa, Bea karkasi nauhan ali ja oli kiipeämässä antiikkijakkaralle ennen kuin ehdin sukeltaa nauhan alitse perään:

m19.jpg

Yhdessä huoneessa jäin myös ottamaan valokuvaa ja näin Bean hoipertelevan seuraavaan huoneeseen, mutta kun pääsin itse sinne, lasta ei näkynyt missään. Ehdin jo hyperventiloimaan ennen kuin takan sisästä kuului kikatusa. Riiviö!

Esillä oli myös kuningatar Elisabeth II:n käyttämää muotia:

m10.jpg

Ja tietysti Dianan, joka kiinnosti minua enemmän, vaikka nämä puvut ovat kyllä oman aikansa lapsia ja sanalla sanoen aika karmeita!

m11.jpg

Näimme myös kuninkaallisten käyttämän kastemekon, jolle taitaa kohta taas tulla käyttöä.

m6.jpg

Palatsilta kävelimme Dianan muistomerkille. Matka oli pitkä, eikä muistomerkki kovin häävi:

m21.jpg

Se on siis tuo kiemurteleva puro tuolla. Minusta tämä läheinen lintupatsas oli jännittävämpi.

m22.jpg

Ja oli siellä oikeitakin lintuja. Mummon piti ottaa kuva, kun hanhi ottaa minulta ruokaa kädestä. Ihan ei onnistunut. Sen sijaan mummo sai aikaan nämä kaksi otosta:

m23.jpg

m24.jpg

Paluumatkalla hotellille näimme Peter Pan-patsaan. Minähän olen myös suuri Peter Pan-fani. Sillä on varmaan jotain tekemistä aikuiseksi kasvamisen kanssa...

m25.jpg

m26.jpg

Yritin etsiä katseellani oravia, jotta saisin sen säästelemäni sämpylän syötettyä niille mutta ne olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen vaikka niitä oli eilen ollut kaikkialla. Hotellilla haimme tavarat ja lähdimme siirtymään kohti Gatwickin lentokenttää. Shoppaukset olisi hyvin voinut jättää kentälle. Siellä olisi ollut vaikka mitä! Lento sujui ihan kivasti kiitos meidän edessä istuneen pikkutytön, joka viihdytti kiukkuista Beaa koko lennon. Ostin työlle suklaalevyn kiitokseksi, vaikka hän yritti vastustella ja kertoi aina toivoneensa pikkusiskoa tai -veljeä ja että hänestä oli vain mukavaa leikkiä Bean kanssa. Minä olin kuitenkin todella kiitollinen. Siinä lentsikassa riitti actionia muutenkin kuravaippoja vaihtaessa ja vauvaa riisuessa, kun sen onnistui kaata pullo vettä päälleen. Ostin muuten Gatwickista lehtikaalisipsejä (90 p./pussi), Bea mussutti lähes koko pussin ja minä jäin nuolemaan näppejäni! Saisipa niitä tuohon hintaan valmiiksi tehtynä Suomestakin!

Helsinki-Vantaalla oli poikaystävä vastassa ja taapero ehti heittäytymään isin syliin ennen minua. Olipa mukava palata kotiin! Reissu oli toki aivan mahtava mutta se ehkä vähän lässähti Lontoossa ja matkaväsymys oli alkanut piinata. Taisin mummollekin jo tiuskia, mikä ei ollut kyllä yhtään mukavaa. Mutta nyt pääsisi oman rakkaan kainaloon. Kotipihassa avaimia etsiessä tajusin, että minulla ei enää ole takkia. Siitä seuraa sitten 500 euron vähennys lomarahoista, kun autoon pitää ohjelmoida uusi avain. Kenellä meistä se muistisairaus olikaan?

Mutta oli todella upea matka! Tuli nähtyä ja koettua paljon kaikkea sellaista, mitä ei muuten olisi päässyt kokemaan! Valtava kiitos kaikille matkakumppaneille, kun jaksoitte huutavaa vauvaa, unohtelevaa mummoa ja kiukkuista naista. Ja tarjositte apua ja tukea kaikissa tilanteissa. Bealla oli monta mummoa ja vaaria matkassa. Kiitos!

xoxo,

minä