Laskeuduimme Königstuhlista Heidelbergin linnalle. Pääsimme sisään samalla hissilipulla, jolla pääsimme rinnejunaan.
Linnan pihalla emme oikein tienneet, mitä pääsisimme näkemään - ja mihin saisimme mennä.
Ainakin apteekkimuseo oli ilmainen...
...ja yhdestä rakennuksesta pääsi katsomaan kohtalaisen kokoista viinitynnyriä. Käskin iskän seisomaan sen viereen.
Mutta nurkan takaa löytyikin vielä isompi!
Taapero ja vaari kiipesivät sinnekin mittatikuiksi.
Laskettiin iskän kanssa, että tilavuus oli sitä luokkaa, kuin olisin täyttänyt meidän kämpän viinillä.
Yhdestä ovesta meni välillä väkeä sisään, mutta siinä luki, että sisäänpääsy vain opastetun kierroksen mukana. Oven lähellä oli luukku, jonka takana oli mies. Menin kysymään, mitä ovn takana olisi. "Huoneita", oli vastaus. "No entä miten pääsisi opastetulle kierrkselle? "No sieltä se varataan, mistä varmaan ostit liputkin." Ihanan palveluhenkistä...
Päätimme kuitenkin, ettemme menisi kierrokselle, kun oli taaperon rattaat ja kaikki, eikä mitään tietoa, millaista linnan sisällä oli. Olisiko paljon portaita jne.
Niinpä menimme mieluummin nauttimaan virvokkeita.
Bratwurstia, pretzeliä ja strudelia... ja taaperolle jätski, kun ei ollut oikein mitään gluteenitonta.
Taapero kyllä piti enemmän bratwurstista, kuin jätskistä.
Kävelimme alas linnalta ja reitti olikin aika kaunis!
Meiksikin pääsi kuvaan!
Kävin alas tultua nappaamassa yhden geokätkön kirkon kupeesta ja nappaamassa aurinkoisemman kuvan vanhempieni hotellihuoneesta.
Sitten oli aika matkustaa takaisin Mannheimiin. Menimme ensin ratikalla juna-asemalle ja siitä luonnllisesti junalla eteenpäin. Ja olisimmeko meidän perhe, jos äiti ja isä eivät olisi riidelleet suunnistamisesta? Mannheimin asemalta sisko ja teini nappasivat meidät kyytiin ja kappas, meitähän oli yksi liikaa autossa! No sopu sijaa antaa mutta Bemarin takapenkki ei ole juuri se tilavin yhdelle vauvan istuimelle ja kolmelle ainakin lähes aikuiselle naiselle!
Sisko vei meidät syömään tapaksia. Olikohan neljän valinnaisen annoksen hinta 12 euroa...? Kaikkien piti ottaa vähän jotan taaperolle mutta sitten niitä gluteenittomia annoksia ei oikeastaan ollut juuri kenelläkään. Minä jaoin Manchego-juustoni taaperon kanssa.
Ravintolalle mennessä ehdimme käydä vielä Mannheiminkin Butlersissa ja ostin kala-aluslautasen, joka oli jäänyt kummittelemaan mieleeni aikaisemmissa Butlerseissa. Hintaa merenelävällä oli muistaakseni 7,99.
Kotona se sai ainakin väliaikaisen paikan ruokapöydän koukussa RM-alusen kaverina. On se ehkä vähän iso siihen...
Merenelävät tuntuvat nyt viehättävän, kun ostin vielä nämä lautasetkin (6,99 ja 9,99€).
Vähän mietin, että ovatko nämä hukkastos, kun en oikein löydä niille paikkaa... kaupassa olivat niiiin ihanat
Montaa kokemusta ja muutamaa sisutusesinettä rikkaampana menimme siten siskolle nukkumaan ja odottelemaan seuraavaa päivää
xoxo,
minä
PS. o-kirjain on näppiksissä täysin jumissa ja sitä saa hakata tosissaan, että sen saa tekstiin mukaan! Niin että jos tekstistä puuttuu kirjaimia se voi johtua siitä... tai lukihäiriöstä
Kommentit