Caerphillyn linnasta lähdettyä palasimme Englantiin ja lähestyimme Bristolia. Nappasin pari Bristol-kuvaa bussin ikkunasta...
Bristoliin saapuessa menimme ensin väärälle hotelli, joka oli myös Merriot-hotelli, matkanjärjestäjien oli pitänyt varata huoneet siitä hotellista läheltä kauppakeskustaa mutta olivatkin vahingossa varanneet väärän Merriotin. Kun Navigaattori lopulta löysi oikean hotellin, minua ei harmittanut yhtään. Oli meinaan pikkaisen hieno hotelli!
Ja sen ympäristö.
Noissa kuvissa näkyvään katedraaliin en päässyt tutustumaan, kun en löytänyt kirkosta sisäänkäyntiä! Voitteo kuvitella! :D
No jokatapauksessa, menimme majoittumaan.
Meidän huoneemme näytti tältä:
Mummo ei jaksanut taas liikkua mutta minä ajattelin lähteä shoppaamaan. Kävin pyytämässä respasta kaupan, tyttö siellä kyllä neuvoi ihan mielellään, mistä löytäisin parhaat kaupat mutta kertoi sitten, etteivät kaupat olisi enää auki tähän aikaan sunnuntaista. Voi höh! Yritin siis Bean kanssa mennä tutustumaan läheiseen katedraalin, mutten tosiaan löytänyt siitä sisäänkäyntiä, joten päädyin vastapäiseen elintarvikekauppaan ostamaan limsaa ja hedelmiä. Sitten menimme hotellihuoneeseen syömään niitä.
Illallinen hotellin ravintolassa oli tosi hieno. Bea sai ensitöikseen puuhapussin, jossa oli kruunu, värityskirja, palapeli, lautapeli ja mitä lie muuta kivaa... ainakin tarroja.
Bea päätti käyttää mummoa kynätelineenä ja suuttui, jos mummo ei jaksanut sellaisena toimia.
Alkukeitto oli paljon maukkaampi, kuin Aberystwythin pussikeitto.
Pääruoaksi sain risottoa, joka ei sovi karppaukseen ja josta en muutenkaan tykkää. Bea ei näköjään saanut annosta ollenkaan, joten syötin risoton hänelle. Näytti maistuvan! Söin vain parmesan-lastut sen päältä. Bealle iski niin kova kiukku päälle, että jälkiruokaan en ehtinyt jäädä tutustumaan. Mutta ei sillä väliä, jälkiruokakaan ei kuulu diettiini. (Periaatteessa eivät kyllä ne kaupasta ostamani hedelmätkään, ja en kyllä varmaan saanutkaan yhtään viinirypälettä, kun Bea söi ne kaikki)
Kävimme Bean kanssa vaahtokylvyssä, eikä Bea olisi halunnut tulla sieltä lainkaan pois. Seuraavat päivät se meni aina vessaan huutamaan kylpyammeen viereen merkiksi siitä, että haluaisi kylpeä. Tämä oli hämmentävää, koska kotona saa yleensä tapella, että neidin saa ammeeseen. Ehkä tämä oli eri asia, kun äiti oli turvana siellä ammeessa. Meidän vannaan ei kahta ihmistä mahdu!
Illan pimetessä avasin telkkarin ja sieltä alkoi juuri Poldark, jota meidän teini seuraa netistä. Päätin katsoa ja itkin silmät päästäni. Poldarkin pieni tyttölapsi kuoli jaksossa. Teini kysyi, että eikö ollut hyvä sarja. Ei ollut, kun tapahtui noin kamalia. Minulla oli paha mieli vielä aamullakin. Olisin silti voinut katsoa vielä toisen jakson...
Niin kului se sunnuntai ja ensimmäinen päivä Bristolissa.
xoxo,
minä
Kommentit