Olin luvannut viedä teinin rippilahjaksi Lontooseen. Niinpä sitten äiti/mummi heitti meidät heinäkuisena maanantaiaamuna Helsinki-Vantaalle ja sieltä hyppäsimme Finskin upouuden Airbusin kyytiin. Oli muuten päheä lentokone! Meillä taviksillakin oli mahtavat oltavat, business-luokassa matkustavista nyt puhumattakaan!

Jokaisella matkustajalla oli oma näyttö, jolta saattoi katsella koneen liikkeitä monesta eri kulmasta... ei siis enää väliä sillä, istutko ikkunapaikalla, ulos näet monitorista.

L1.jpg

Tai monitoria saattoi käyttää musiikin tai leffan valitsemiseen. Niinpä pistin kuulokkeet korviin ja katsoin Deadpoolin. No, koska se vaan on niin hyvä elokuva, että se kestää toisenkin katselukerran (ja varmaan vielä monia)... toisin kuin monet muut Marvel-leffat!

L2.jpg

Lopputekstit alkoivat pyöriä juuri, kun laskeuduimme Heathrow'lle. Sieltä sitten suuntasimme kohti junia. Ajattelimme ensin mennä Heathrow Expressillä, sillä se olisi matkustanut suoraan Paddingtonin asemalle ja meidän hotellimme oli aivan kyseisen aseman vieressä. Mutta koska meillä ei ollut kiire mihinkään (kello oli 9 aamulla ja hotelliin pääsisi vasta iltapäivällä), valitsimme hitaamman mutta huomattavasti edullisemman vaihtoehdon: metron. Piccadilly Line kulkee suoraan Heathrow'hun. Matka Piccadilly Circukseen maksoi jotain kolmen punnan luokkaa, kun menopaluu Heathrow Expressillä Paddingtonille oli 25 puntaa/naama.

L3.jpg

Niinpä otimme ensi kosketuksen ulkoilmaan Piccadilly Circuksessa ja kävelimme sen ympäristössä katselemassa nähtävyyksiä.

L4.jpg

L5.jpg

Välipalaa/lounasta halusin käydä nappaamassa Pret-a-mangerista. Edelliseltä reissulta muistin, että meze-annos oli hyvä, eikä se pettänyt taaskaan, vaikka yleensä en ole hummuksen ylin ystävä. Teini ilahtui löytäessään sushivalikoiman.

L7.jpg

L6.jpg

Tämä jäikin varmaan ainoaksi dieettiini sopivaksi annokseksi koko matkalla ja paisuin viiden päivän aikana kuin pullataikina (kiitos vaan Tescon meal deal). Ei auttanut, että kävelyä harrastettiin reippasti. Ruoan jälkeen lähdimme nimenomaan kyseisien harrastuksen pariin. Tässä muutama räpsy matkan varrelta:

L8.jpg

L9.jpg

L10.jpg

L12.jpg

L13.jpg

L14.jpg

Kauhea pettymys, kun Buckinham Palacen vartijoilla oli jotkut ihan tavalliset kevyet kauluspaidat ja lätsä, eivätkä ne ikoniset margesimpsonhatut. Toisaalta näillä helteillä olisi varmaan ollut ihmisoikeusrikkomus pakottaa joku käyttämään karhunnahkalakkia! Oli valehtelematta niin lämmin, että tunntui, kuin olisi saunassa... ja sitä jatkui viimeiseen päivään saakka. Jalat turposivat aivan hulluna ja kengät alkoivat hiertää. Minä en muutenkaan nauti lämmöstä. Teiniäkin alkoi helle ahdistaa, joten otimme metron Paddingtonille ja etsimme Norfolk Plaza-hotellin. Teini ei pitänyt hotellista, koska lattia narskui ja sillä oli kokolattiamatto. Itsekään en kokolattiamatoista välitä mutta niiltä ei Lontoossa tunnu voivan välttyä. Lukioaikana mun isäntäperheessä Lyypekissä oli kylpyhuoneessa kokolattiamatto, niin että kun astuit ulos kylpyammeesta, laskeuduit suoraan nukkaiselle matolle. Se se vasta kummallista oli! Täällä oli sentään kylppärissä kaakelit! :D Edellisellä Lontoon visiitillä jäi silloisesta hotellista niin paska maku suuhun, että mun silmissä tämä Norfolk Plaza oli lottovoito - jo lähtien siitä, että palvelu oli ystävällistä ja kohteliasta. Ja sijainti oli hyvä, kun Edgware Roadin ja Paddingtonin tubeasemat olivat ihan vieressä ja Hyde Park kävelymatkan päässä.

Lilluteltiin turvonneita jalkoja ammeessa ja illan suunnitelma oli mennä syömään Hard Rock Cafe'hen ja sitten shoppailemaan Oxford Streetille. Tukholman HRC;ssä jonotettiin niin monta tuntia, että pelkäsin, että nälkäkuolema iskisi ennen kuin syömään pääsisi. Mutta täälläpä pääsi suoraan pöytään. Vaikka Hard Rock Cafen ympärillä pyöri porukkaa kuin pipoa, eivät he kaikki näköjään olleet menossa syömään. Ennen ruokaa kävimme kuitenkin myymälässä etsimässä minulle plektraa tai levyä tai mitälie killutinta tähän ketjuun:

k.jpg

Olen hukannut jo kaksi Pariisin  plektraa, kaksi Helsingin ja yhden Varsovan plektran. Muista paikoisa en ole onnistunut hankkimaan tuollaista - paitsi Venetsiasa tuon levyn, joka on vielä tallella, vaikka senkin lukko on hajonnut. Köyhältä näyttää siis rivi... mutta Lontoosta noita ei edes saanut. Karmea pettymys! Shottilasinkin Lontoosta jo omistan, joten ostokset jäivät tekemättä. (Nyt kun katson tuota kuvaa, niin taidan ottaa muumit pois... näyttävät vähän ylimääräisiltä :D )

L15.jpg

HRC:ssä meitä palveli ihana miestarjoilija, joka kutsui teiniä vuoroin cupcakeksi, vuoroin cheesecakeksi. Oli ihan pakko jättää reilusti tippiä... ;) Tilasin mojiton ja kasvisfajitakset (ei tainnut olla listalla, mutta sumplivat mulle kasvisversion). Ruoka oli oikein hyvää mutta...

L16.jpg

L19.jpg

... kun olimme lähteneet ravintolasta ja kävelleet noin 10 metriä, jalat lähtivät alta ja aloin oksentaa. Tämä täsmälleen samahan tapahtui Venetsian Hard Rock Cafesta lähtiessä (muistelot täällä). Toi kohtaus on siis jotain, mitä ei voi edes kuvitella, paleltaa, oksettaa, korvissa soi, näkökenttä hämärtyy, jalat ei kanna, hirvein mahdollinen olo. Tätä ja Venetsian visiittiä yhdistää se, että molemmilla kerroilla join mojiton (joka HRC:ssä tehdään sokerin sijaan jostain makusiirapista) ja söin guacamolea. Ruokamyrkytyksen, jota Venetsiassa epäilin voi varmaan sulkea laskuista ja päätellä, että olen allerginen avokadolle. Olen googletellut ja ilmeisesti se joillekin muillekin aiheuttaa tuollaisia oireita. Vaikka läheskään aina, kun olen avokadoa syönyt, minulle ei ole tuollaista kohtausta tullut, olen nyt päättänyt ilmoittaa sen allergianani aina ruokavaliota kysyttäessä. En halua olla noin kipeä enää koskaan! Raahauduin 5 metriä lähimmälle roskikselle ja oksensin siihen keskellä ruuhkaista katua. Se helpotti hetkeksi. Mutta tubematka tuotti ihan suunnatonta tuskaa ja teini tahtoi ehdoin tahdoin mennä vaatekaupoille, vaikka minä en halunnut mitään muuta niin paljon, kuin päästä pitkälleni. Lontoossa on kyllä tosi ystävällisiä ihmisiä, kaksi naista tarjoutui taluttamaan minua metrossa ja hyysäsivät minua. Teinipoika tarjosi minulle cokispulloaan, kun oksensin roskikseen sen vaatekaupan edessä, jossa teini vietti minusta ikuisuuden. Kun teini vihdoin tuli ulos kaupasta sanoin, että NYT mennään hotellille.

Deja-vu Venetsian matkasta. Ilta meni hukkaan, mutta siinä vaiheessa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa!

Muita avokadoallergisia?

xoxo,

minä