Olin pelännyt, että kaste ei enää saisi minua liikuttumaan, kun niitä työssä olen niin monet nähnyt. Voi miten väärässä olinkaan...

Pyysin lempipappiani kastamaan ja onneksi hän suostui, sillä tyytyväisempi en voisi olla vaikka ripsivärit kärsivätkin.

Minä halusin, että ristiäisissä lauletaan "Luojan kaunein ajatus"-laulu. Isosisko keräsi kaveriporukan ja ihana kanttorimme Irina opetti laulun heille.

 BeFunky_IMG_9003.jpg-normal.jpg

Niinpä ristiäisissä kuultiin nämä sanat:

Kauan ennen kuin tänne synnyit
sinut tunsi jo Jumala
oli päiväsi pilvisinkin
Hänen tiedossansa
joka ainoa päiväsi jo ennen syntymääsi
olet kuva rakkaudesta
Luojan kaunein ajatus

 Ajatuksista Luojan synnyit
tarkoituksen sait elämään
joka hetkesi Hän on luonut
tuntee myös matkan pään
Hän on kaikessa kanssasi
ja kantaa taakkojasi
olet ihme, taivaan lapsi
Luojan kaunein ajatus

 

Mutta minulle tuli täysin yllätyksenä, että Tero-pappi oli valmistellut yllätyslaulun yhdessä Irinan ja osan kummeista kanssa. (Sen osan, joka on kirkolla töissä). Siihen kun en ollut osannut varautua, enkä ollut aimmin kuullut laulua, niin ripsarit alkoivat valua...

Luoksemme lensit kuin keijukainen,
keskelle talven ja pakkasien.
Tyttöni pieni ja hentoinen,
sinua niin tänne odoteltiin,
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

Silmiisi katson ja koukussa oon,
huoleni jälleen unohtukoon!
Voi kuinka tahtoisin muistaa sen:
Hetkeksi vain sinut syliini sain,
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

Taas ihmetellen huomata saan:
sinä voit nähdä sen salatun maan.
Tahtoisin kanssasi löytää sen,
maan, jossa kesä on loppumaton.
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

 

Me vanhemmat teemme tietysti kaikkemme, että tyttö voisi olla onnellinen. Onneksi se ei ole yksin meidän varassamme, vaan kasteessa Bea saa Jumalan turvan.

beankaste2-normal.jpg

Onnellinen olin paitsi ihanasta toimituksesta myös siitä, miten nätiksi äiti oli laittanut kaiken jatkopaikalla heidän kotonaan. Ja pöydän notkumaan... Tosin äitiä harmitti se, että kukkakimppu ei ollut juuri sellainen, kuin oli tilattu. Oli puhe sellaisesta ihan lähes värittömästä vaaleanpunaisesta ja siellä olikin nyt ollut väärä myyjä kukkakaupassa tekohetkellä ja kimppu oli vaaleanpunaisempi kuin piti. Ei se nyt minusta niin kauhea ollut, kunhan ne kamalat pinkit lahjanarut veti siitä irti... Keneltäköhän olen pikkutarkkuuteni yksityiskohdissa perinyt? :)

BeFunky_IMG_9141.jpg-normal.jpg

Itseäni ahdisti vielä edellisenä päivänä, kun sekoilin ruokien kanssa. Toinen jääkaappi ei kai ollut riittäävän kylmä, joten Whoopie-täytteet eivät jähmettyneet. Toinen taas kävi yliteholla ja takaseinän viereen joutuneet kermat jäätyivät. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuitenkin...

BeFunky_IMG_9137.jpg-normal.jpgBeFunky_IMG_9124.jpg-normal.jpg

Nostimme myös maljan kauniille tyttärellemme, eikä silläkään loppujen lopuksi ollut väliä, että osa shamppanjalaseista oli erilaisia.

BeFunky_141.jpg-normal.jpg

Olin jo kelkkomassa ylimääräisiä laseja juhlien jälkeen roskiin, kun äiti ehdotti, että eikö olisi kiva, jos vaikka Bean ylioppilasjuhlissa kilisteltäisiin samoilla laseilla, kuin ristiäisissä. Huikee idis! Lasit säilöön...

Bea sai myös aivan ihania lahjoja, kiitos niistä kaikille! Isukin mieleen oli erityisesti kummilta saatu länsimurteilla kirjoitettu Aapinen. Hän luki sen jo heti läpi ja lukee kuulemma Bealle, että tyttö oppii puhumaan oikein. Mitä vikaa kyminmurteessa muka on? :D

Nyt pitäisikin varmaan purkaa lahjasäkki eteisestä (joulu tuli uudestaan) ja siivota kaikki kokkailusta aiheutuneet sotkut. 

xoxo,

onnellinen äiti