Kesälomani alkupäivinä en malttanut pysyä kaukana töistä, vaan lähdimme seurakunnan järjestämälle retkelle Rankkiin ja Kirkonmaahan - entisiin puolutusvoimien saariin Kotkan edustalla. Ensin tuurimoottorimme rantautui Rankkiin, joka oli minulle entuudestaan tuttu vain säätiedotuksista: "Kotka-Rankki: ohutta yläpilveä".
Nykyään Rankki on yksityisomistuksessa. Sieltä voi vuokrata rivitalohuoneiston viikonlopuksi tai viikoksi (melko suolaiseen hintaan) tai ostaa(!) sellaisen itselleen. Entisessä sotilaskodissa toimii kahvila. Tuuri Kotkasta maksaa 20€/aikuinen (meno-paluu) mutta saapua voi omallakin veneellä.
Me suuntasimme aluksi ohi sotkun saaren toiseen laitaan.
Taaperon kiipeillessä tykkien päällä, retkeläiset ylistivät tämän puolustusintoa, Piti paljastaa että isän sotilasuralla saattaa olla vaikutusta asiaan.
Saarella oli tosi upeat kalliot, sinne kun olisin saanut jäädä rauhassa vaikka piirustuslehtiön kanssa!
En tiedä kuinka vakvasti alueen kieltotauluihin olisi pitänyt suhtautua... Olivatko ne jäänne ajalta, jolloin saaressa vielä toimi rannikkopatteristo, vai pystytetty nimenomaan nykypäivää varten?
Että jos tässä nyt jotain lakia rikottiin, niin sori vaan...
Päätimme erkaantua seurueesta ja lähteä omalle tutkimusretkellemme.
Taaperoa kiinnosti erityisesti saaren marjasato...
Ja äidin ja isän geokätköillessä hän löysi lisää kiipeiltävää...
Tutkimusretken päätteeksi menimme sitten sotkuun...
Pettymys oli suuri, kun paljastui että sotkun munkit ovat valmismunkkeja. Eipä tullut ainakaan kiusausta lipsua karppauksesta! Ennen sotkuun menoa olimme miettineet, miten ravintolan pitäminen saarella voi kannattaa, että aika monta munkkikahvia saa myydä, että pääsee edes omilleen. Maksettuamme kahdesta kahvista ja kahdesta pienestä jäätelöstä 14 euroa, totesimme poikaystävän kanssa yhteen ääneen, että ei niitä sitten niin montaa tarvitsekaan myydä!
No, ehkä tässä oli näköalalisää...
Rannassa oli joku pömpeli, jota taapero piti majana (tai majakkana, niin kuin hän tapaa majaa kutsua - harava on vastaavasti harakka). Poikaystävä selitti sen olevan joku tulenjohtopömpeli. Minula soi päässä vain virren 88 sanat: "Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta..."
Sitten olikin aika lähteä kohti Kirkonmaata, mutta siitä taidan kertoa erilisessä postauksessa, kun tähän tuli jo näin paljon kuvia...
Katsokaapa, millainen keli meile sattui! Sanomattakin selvää, että minun ja taaperon naamat kärventyivät. Allekirjoittaneen nenästä irtosi oikein nahka!
xoxo
minä
Kommentit