Palmusunnuntai:

Minulle palmusunnuntai tarkoitti F1-kauden avausta, taaperolle virpomista ja koko perheelle varsin vilkasta vierailupäivää (joka osittain johtui siitä, etten osaa lukea kelloa, huoh...).

a1.jpg

Virvon varvon-loru ei oikein tarttunut taaperon päähän. "Mulle muna!" taisi olla lähimpänä minkäänlaista lorua, mihin päästiin. Myöskin oksan antaminen pois takkusi.

a2.jpg

Pääsiäismunat avattiin mutta suklaa jäi syömättä, taaperoa kiinnostivat vain yllätykset.

Kiirastorstai:

Alkuviikon päivät kuluivat pääsiäisvaelluksen merkeissä töissä, eikä omille pääsiäispuuhille jäänyt juurikaan aikaa. Kiirastorstaina ehdin hiljentymään Kymiin hiljaisuudentaloon ennen töihin menoa.

a4.jpg

a5.jpg

Ehdin myös aamulla leipomaan Kinder-kakun...

a1.jpg

Suklaakerros jäi vähän vaikeasti leikattavaksi... olisi varmaan pitänyt lisätä suklaaseen rasvaa...

a2.jpg

b.jpg

Syömingit eivät siihen päättyneet, vaan töissä meillä on tapana järjestää nuorten kanssa kiirasateria, jonka päätteeksi mennään (mun mielestä) vuoden parhaaseen jumalanpalvelukseen. "Käy yrttitarhasta polku" on aivan huikea virsi ja kaikki se mystiikka ja erilaisuus, mikä kiirastorstain messuun liittyy, saa minut kananlihalle. Kiirasaterialla teimme tortilloita ja kasvissyöjänä pakko mainostaa, että Smoky BBQ-maustepussilla maustettu quornrouhe on ihan sairaan hyvä tortillatäyte! Ei mulla muuta...

Pitkäperjantai

Pitkäperjantain Jeesuksen kuolinhetken rukous oli viimeinen työtehtäväni ennen odotettua 4 päivän vapaata. Ennen sitä päätimme käydä Tulikukossa, koska siellä oli kiertävä kotieläintila esittäytymässä.

a6.jpg

a7.jpg

Taapero pääsi ratsastamaan ponilla (3€) ja olikin siitä varsin innoissaan.

a8.jpg

a9.jpg

a10.jpg

Ratsastuksen jälkeen päätimme lämmitellä kahvikupposen ääressä. Alunperin ei ollut tarkoitus ostaa taaperolle mitään, mutta mokoma kiljui: "Missä minu pihu on?" niin kauan, että pillimehu ilmestyi pöytään.

a11.jpg

Saatiin poikaystävän kanssa niin mojova riita aikaiseksi, että poikaystävä katosi seuraaviksi päiviksi johonkin ja me jäimme taaperon kanssa viettämään pääsiäistä kahden.

Lankalauantai

Lauantaiaamuna kumottiin pasha. En tänäkään vuonna saanut hankittua oikeaa pashamuottia ja tämän valmistuksessa sattui muutenkin muutamia laiminlyöntejä... niin kuin että unohdin sitruunan.

a1.jpg

a2.jpg

Olimme sopineet, että lauantaina mennään minun perheeni kanssa Amarilloon syömään. Nythän meitä sitten tosin oli yksi vähemmän kuin pöytävarauksessa... :(

a3.jpg

Ruoan jälkeen pelattiin Cards Against Humanitya, kunnes oli aika lähteä pääsiäisyön messuun Kymiin. Valitsin Kymin, koska se oli kotimatkan varrella. Vaikka kuulumme Kotkan seurakuntaan, Kymin kirkko on huomattavasti lähempänä (paitsi linnuntietä), sitä paitsi Kotkaan mennessä tuntuu, kuin menisi töihin. Mutta Kymin messu oli ehkä vähän liian hieno mun makuun. Virsistä osasin kaksi viimeistä, joista toisesta laulettiin vain yksi säkeistö. Muuten oli kvartetti (ihanan kuuloinen kylläkin!) joa lauloi niitä vaikeita virsiä vuorotellen seurakunnan kanssa... ja minä pitkästyn helposti, jos en pääse osallistumaan. Ei ehkä ollut niin mieltä mullistava kokemus, kuin vastaava tilaisuus Naantalissa viime vuonna.

a4.jpg

Pääsiäinen

Aamulla taaperon rakkaaseen nallepipoon oli ilmestynyt pääsiäismunia.

Lauantai meni niin kivasti, etten edes ikävöinyt perjantaina kadonnutta poikaystävää. pysyköön poissa! Mutta sunnuntaina juolahti mieleen, että mitä jos se on kuollut. Ja vaikka olin päättänyt, että minä en sitten ainakaan ota yhteyttä, jos se ei tajua pyytää anteeksi, niin niinhän minä kuitenkin tein. Siitä alkoikin sitten karmea tekstiviestisota. Yritin hukuttaa ajatukset ruoanlaittoon ja tein hellalla paistetun version lempi grilliherkustani.

a7.jpg

Tässä on siis pannulla öljyssä paistettua, pippurilla ja suolalla maustettua, munakoisoa, tomaattiviipaleita ja halloumia ja basilikaa kerroksittain. Alkuperäisessä grillatussa versiossa munakoisot lillutetaan valkosipulilla maustetussa öljyssä. Se valkosipulin maku jäi puuttumaan ja kaipasin sitä kovasti - mutta muutenhan tämä toimi näinkin.

a8.jpg

Illalla yllätyin, kun ovi kävi ja poikaystävä nousi kolmantena päivänä kuolleista tai siis palasi kotiin. Tekstiviestisodan viimeinen minulta lähtenyt viesti taisi olla jo "syö pääsi"-osastoa ja ajattelin, että me ei olla enää me. Mutta oltiin sitten kuitenkin. Me ollaan ihan kamalan erilaisia ja välillä on todella vaikea ymmärtää, miksi toinen käyttäytyy tai ajattelee niin kuin tekee. Ihan siis molemmin puolin. Ja helpompaa olisi varmaan olla edes yrittämättä ja antaa olla. Mutta kun sitä toista kuitenkin rakastaa. Se on munapää - mutta se on mun munapää!

Yritetään taas olla sovussa ja antaa tilaa toisillemme. Kädet ristiin sen puolesta...

a9.jpg

a10.jpg

Siitä olen kyllä katkera, että poikaystävä tuhoaa joka ikisen mun pidemmän vapaani. Aina kun olen odottanut yhdessäoloa, se menee ruhtinaallisella tavalla mönkään. Ruotsi, Tampere, pääsiäinen... mun työ on välillä niin raskasta, että kaipaisin sen vastapainoksi mukavaa ja rentoa yhdessäoloa. Sen sijaan se menee aina itkuksi ja vapaiden jälkeen on entistä väsyneempi. Eikä niitä päiviä saa takaisin...

Ehkä ensikuun pitkillä vapailla onnistutaan jo olemaan sovussa?

Mitä pääsiäisperinteitä sinulla on? (Ei toivottavasti pääsiäisriitoja ainakaan... :D)

xoxo,

minä