Kerran pari vuodessa pääsee työn puolesta Haapasaareen - keväällä, kun kirkko siivotaan käyttökuntoon, ja kesällä messuun, jos vuoro osuu omale kohdalle. Yleensä avomerellä keikuttaa sen verran, että olen kapea ja huonovointinen, kun perille päästään. Tänä keväänä selvisin koko matkan oksentamatta - tai edes tuntematta tarvetta siihen! Jes!
Jos Haapasaareen haluaa mennä muuten, sinne pääsee ilmaisella yhteyaluksella. Tai tuurilla (vuoromoottorilla) messuun kesällä. Se kuitenkin maksaa 20 euroa, mikä on mielestäni täysin kohtuuton hinta jumalanpalvelukseen osallistumisesta! Toivoisin, että seurakunta pystyisi sponsoroimaan kuljetuksen...
Istuin kannella koko tuurimatkan, kun sää oli niin kaunis. Ennen rantautumista kävin kuitenkin sisällä vessassa ja mikäs laivan alakerrassa pistikään silmääni? Riviera Maisonin Breton Basics-tyyny (ja kukkapurkki).
Oli meinaan viittä vaille, etten jemmannut tuota tyynyä paitani alle. Tuo sarja on poistunut myynnistä ja minä niin haluaisin sarjan tekstiilejä! Onnistuin kaapimaan itselleni viimeisen tuplalakanasetin Breton Basicsia Zalando Loungen alesta vähän aikaa sitten. Tuo olisi näyttänyt kauhean kivalta niiden kanssa!
Mutta sitten työn touhuun...
Yleensä olen tupannut siivoamaan sakastin, mutta nyt ystävä iski minulle käteen haravan ja sanoi, että nyt otetaan aurinkoa! Selvä homma, pois tieltä risut ja männynkävyt!
Nyt, kun ikkunoita ei pesty, koko siivousurakka sujui melko sutjakkaasti. Pääsimme ihailemaan siistiä kirkkoa.
Haapasaaren kirkkoon mahtuu 250 henkeä. Se on Suomenlahden itäisin toimiva saarikirkko - vaikka toiminta onkin vähäistä. Kirkon alttaritaulu on yksi ijettävimpiä, joita olen nähnyt. Lapsiparka on todella peottavan näköinen - ja Jeesus jotenkin reppanan oloinen. (Sori vaan Frans Lehtinen, minäkin maalaisin paremman!). Sen sijaan ristillä roikkuva puinen Jeesus-hahmo (vailla ristiä) on hauskan sympaattinen.
Siivouksen jälkeen kiipesin torniin ihailemaan maisemaa ja kelloja.
Perinteeksi on muodostunut myös, että kun urakka on valmis, kävellään Haapasaaren osuuskaupalle tukemaan Suomen pienimmän itsenäisen osuuskaupan toimintaa...
Jäätelön (tai siiderin) kanssa istutaan sitten kaupan pihassa penkeillä.
Työmies on palkkansa ansainnut (huomasitko raamattuviittauksen?) - joten ruokaa saamme myös. Kalle paistaa makkarat, jotka sitten siirrytään syömään tuurimoottoriin. Siellä on sitten muitakin kurssikeskuksemme henkilökunnan valmistamia hyvyyksiä. Eli tämä kasvissyöjäkin sai ruokaa... :D
Sellainen se taas oli, yksi vuoden odotetuimmista työpäivistä!
xoxo,
minä
Kommentit