Ruokakaupassa aloin panikoimaan tulevaa palmusunnuntaita. Eihän meillä ole mitään virpojille... "Ei avata ovea", sanoi poikaystävä. Ihan taatusti avataan! Muistan vielä elävästi, kun itse kierreltiin pitkin Aittakorpea virpomassa. Tympeitä ovat ne ihmiset, jotka eivät avaa, lyövät oven nenän edestä kiinni tai eivät anna mitään. Sellaiseksi en ala!

Minä olen yleensä askarrellut virpojille jonkinlaiset pussit ja niin päätin tehdä tänäkin vuonna. Googletin paperipussin kaavan (itse asiassa olen käyttänyt tätä kaavaa usein ennenkin), tulostin sen ja kopioin harmaalle pahville.

paper-bag-pattern-normal.jpg

Leimasin yhdelle sivulle kanin ja liimasin pussin kasaan.

BeFunky_20140409_193444.jpg-normal.jpg

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että minun "pääsiäispupuni" on itse asiassa jänis Liisa Ihmemaassa-kirjasta. Täytin pussin munilla. Tänä vuonna ostin huonoja munia, kun rahat ovat hylänneet lompakkoni. Kun keskustelimme poikaystävän kanssa virpomisesta, hän kutsui v-mäisiksi niitä mummoja, jotka antavat suklaamunia, joissa ei ole yllätystä. On noissa mr. Magiceissä sentään sellaiset... :)

BeFunky_20140409_193433.jpg-normal.jpg

Laitoin pussinsulkijoiksi nauhaa tai lahjanarua.

BeFunky_20140409_194531.jpg-normal.jpg

No nyt saavat virpojat tulla. Tuli sitten kotona mieleen, että meidän talossahan on ovikoodi nykyisin tuossa alhaalla, että tuskin tänne kovin paljon virpojia pääsee. Höh, tämä on perinne jota ehdottomasti haluaisin tukea (vaikkei järin kristillinen olekaan). 

Joku valitti tekstaripalstalla, että lapset opetetaan kerjäämään. Tämä ihminen ei ole varmasti ollut koskaan virpomassa! Niiden oksien tekeminen vie himpskatisti aikaa! Ei se ole kerjäämistä, se on palkka tehdystä työstä. Ja siihen lapsia on hyvä opettaa...

Tässä vielä yksi blogisti jäniksenä virpomassa 1989:

BeFunky_virpojat.jpg-normal.jpg

Muistakaahan varata suklaata sunnuntaiksi!

xoxo,

minä