Toinen aamu Lapissa näytti ankealta ja harmaalta, vähän sateiseltakin. Olimme päättäneet lähteä Norjaan. Minä rakastan Norjaa ja olin onneni kukkuoilla. Kalle ajoi meidät jäämeren rantaan ja siinä parkkipaikalla seisoessani tajusin, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun seisoin siinä paikassa. Tähän Déjà-vuhun oli tosin ihan syynsä. Olimme nimittäin kaverin kanssa poikenneet katsomassa Trollholmsundin dolomiittipeikkoja vuonna 2011. d1.jpg

Tiesin jo mistä ei saisi kulkea, sillä viimeksi tuli sanomista, kun menimme talon pihaan. Nyt reitti oli kyllä sekeämmin merkittykin.

Dolomiittieikkojen tarina on kuin Lord of the Ringsistä. Perimätieto kertoo, että peikot olivat kiikuttamassa kulta-aarretta salmen yi, kun auringonnousu yllätti ne, ja ne muuttuivat kiveksi. Näitä möhkäleitä me siis menisimme ihailemaan...

d2.jpg

d3.jpg

Viimeksi parkkiksen vieressä oli aitauksessa hevonen ja niityllä lehmiä. Nyt eläinbongaukset jäivät poroon.

d4.jpg

Luulin ensin, että se tuli paikalle eväsleipieni houkuttelemana, kun se suunnisti aluksi suoraan kohti... mutta sitten selvisi, että sen morsian oli toisella puolella meitä.

d5.jpg

d6.jpg

d7.jpg

d8.jpg

Istahdimme rantakalliolle kahville ja minä yritin yllyttää Jukkaa uimaan.... ranta oi nimittäin täynnä merisiilejä.

d9.jpg

Aoimmekin keräämään kuivaneita merisiilejä rantakiviltä. Jukka ja Sinikka löysivät hauskan mallisia kiviä, joista riitti ihan saarnan aiheeksi asti. Minä löysin isoja ravun raatoja ja yritin saada kokoon ainekset kokonaisen ravun kasaamiseksi. Sain aikalailla pilkkaa osakseni. Mutta niin vain raahasin ravut lentokoneessa kotiin ja vieläpä verrattain ehjänä... kunnes taapero astui niiden päälle. Sain kuitenkin joitakin ehjiä paloja kuvun alle työhuoneeseen.

a1.jpg

a2.jpg

d10.jpg

d11.jpg

Sitten oli aika suunnistaa takaisin Suomeen. 

d12.jpg

Meillä oli melkoinen vessahätä ja pysähdyimme Norjan puolella kahvilaan, jotta saisimme käyttää saniteettitiloja. Maksu meinasi olla hankalaa, kun kortti ei käynytkään mutta eurot sitten kelpasvatkin ja jollakin oli onneksi käteistä. Olenkohan muuten vielä jollekin limpparista velkaa?

"Kotipihassa" odotti vähän näivettyneempi poro.

d13.jpg

Tässä kohtaa minun päiväni meni totaalisen pilalle, kun sain viestin, että meidän vanhassa kylppärissä (siis siellä pois myydyssä asunnossa) oli todettu vesivahinko. Yritin soittaa iskälle, mutta kuuluvuus lakkasi aina muutaman lauseen jälkeen. Päässä pyörivät menetettyjen dollareiden kuvat ja harmitti aivan kamalasti. Illalla piti paistaa lettuja mökkiin kuuluvassa kodassa...

d14.jpg

Mutta minulla oli niin ahdistunut olo, että halusin mennä yksin mököttämään peiton alle.

d15.jpg

Siitä tietää, että joku on vialla, kun lettu ei maistu! Itkin itseni uneen ja seuraavana aamuna olin taas päättänyt selviytyä. Loppureissun ajan sainkin asian aika hyvin blokattua pois ajatuksistani mutta homma otti askeleen asteen kummallisempaan suuntaan vielä kotiinpaluun jälkeen, kun selvisi, että meillä oli todettu vesivahinko jo vuonna 2011 mutta me emme lleet saaneet siitä raporttia. En tiedä, miten homma etenee, mutta minua harmittaa kamalasti uusien omistajien ja uusien vuokralaisten puolesta. No ja omastakin. Ja kun jäi ne letutkin syömättä!

Jatketaan tästä taas toiste...

Hyvää yötä!

xoxo, 

minä