Juu. Ajateltiin laittaa kämppä myyntiin. Miten hyvin se sitten onnistuukaan, kun tässä on 2016 putkiremppa tulossa...

Minä en aiemmin ollut lainkaan innostunut muuttamaan tästä mutta poikaystävän haave omakotitalosta on nyt vähän tarttunut minuunkin. Niinpä ensi viikolla tänne on tulossa kiinteistönvälittäjä arvioimaan asuntoa ja menemme pankkiin kyselemään, millaiseen lainaan meillä olisi mahdollisuus. Katsotaan nyt...

Ensin piti tietysti saada pikkumakkari raivattua ja siirrettyä meidän sänky sinne. Bean huone näytti kamalan ahtaalta, kun meidän sänky vei sieltä tilaa. Olen haaveillut tästä jo Bean syntymästä saakka mutta isännältä ei ole irronnut kiinnostusta auttaa pikkumakkarin tyhjennyksessä. Nyt se tyhjeni ennätysnopeasti. Haaveeseeni kuului toki makkarin maalaaminen. Olin jo valinnut maalitkin...

Mutta jos tämä nyt myyntiin menee, niin turhahan siihen on rahaa hassata. Nukutaan nyt sitten mustassa (!) huoneessa. Uudet omistajat varmasti haluavat kuitenkin itse valita seiniensä värin. Edellisetkin omistajat olivat työllä ja vaivalla tapetoineet koko asunnon uudella kukkatapetilla myyntiä varten ja ensimmäisenä revin ne alas.

Mutta nyt siis Bealla on vihdoin tilaa leikkiä omassa huoneessaan. Salainen haaveeni on, ettei leluja enää olisi joka puolella asutoa.

Päivällä kuulin vielä poikaystävän valittavan, että alle yksivuotiaalla on talon isoin makkari mutta kun illalla ryömimme omaan kotoisaan komeroomme, oli ääni kellossa muuttunut: "OLET OIKEASSA (!!!), ei me tarvita isompaa huonetta."

Hella on nykyisin kovassa käytössä. Lavuaarin spraymaalipinta ei ole lainkaan kestänyt leikin rajuutta. Huoneesta löytyvät tietysti kaikki tutut vanhat elementit.

^Ai että harmittaa tuo jatkojohto tuolla hoitopöydän alla!

Pieneksi jääneistä vauvanvaatteista luopuminen tuntui minusta niin raskaalta, että päätin jättää osan esille. Onhan se kamalaa, kun ostat ihanuuksia ja kuukaudessa ne ovat jo jääneet pieneksi!

Ikean tankoa ei selkeästikään oltu tarkoitettu ripustettavaksi noin, vaan seinään. Poikaystävä sai kuitenkin taisteltua sen tuohon.

Posti toi tullessaan jotain uutta, nimittäin H&M:n liikennematon. Ihan paras tuote! Matto, joka toimii leluna.

Ostin joitakin kuukausia sitten Porvoon Riimikosta Bealle tuon kuvan formula-auton ja puisia liikennemerkkejä. Olin haaveillut autoratateipistä, jolla olisi voinut tuunata lastenpöydän pintaan radan. Sitä ei kitenkaan ilmeisesti enää saa Suomesta. Muut markkinoilla olevat automatot ovat niin kammottavan värikkäitä, että päätäni alkaa särkeä. olin jo suunnitellut ompelevani itse sellaisen mutta onneksi en ollut ehtinyt kangaskauppaan, kun löysin tämän! Ja kiitän onneani, että löysin sen nettikaupasta päivää ennen kuin posti toi kotiin katalogin, sillä kuvaston ilmestymisen jälkeen matto myytiin samantien loppuun.

Bea sai iki-ihanan taaperokärryn lahjaksi. Poikaystävä yritti sanoa, ettei se tarvi sellaista, sehän voi työnnellä formulaa. Ja me muut sanoimme, ettei se saa sen kanssa käveltyä, se tarvii kärryn. Mutta heti, kun Bea oli oppinut juoksemaan kärryn perässä, se alkoi myös työnnellä formulaa. Oikein hienosti se näyttää senkin kanssa kävelevän! Kun Bea työntää kärryä se vaappuu kuin ankka ja huutojokeltaa mennessään, formulaa työntäessä se murisee matkien moottorin ääntä. Hassu tyttö!

Nyt Bealla on päässään Elvarin vaahtokarkkipinni, jonka teini pakotti minut ostamaan vauvalle meripäiviltä silloin, kun emme vielä edes tienneet saisimmeko tytön vai pojan. Kesällä sovitimme teinin kanssa sitä Bean tukkaan mutta silloin hiuksia oli vielä niin vähän, että pinni roikkui parista karvasta. Nyt se on söpö. Ja sopivan kokoinen suuhun...

Aamusella tyttö ei ollut vielä ihan niin laitettu. Mummi tuli siivousavuksi, että saadaan kämppä siihen kuntoon, että tänne kehtaa kiinteistövälittäjän laskea. Bea vaan oli niin avulias, että lopulta meidän piti kutsua myös meidän mummo paikalle vahtimaan Beaa, että saimme siivottua. Tässä siis uunin siivousta siskon vanhassa yöpaidassa:

Huijui, vähän ensi viikko jo jännittää... 

Kokemuksia asunnon vaihdosta?

xoxo,

minä