Eikö taannoin ollut joku elokuva nimeltä "Miehet jotka tuijottavat vuohia"? Minun empiirisen tutkimukseni mukaan vuohista pitävät nimenomaan pesukarhut. Itse puolestani pidän pesukarhuista.

Ja tässä syy siihen, kun poikaystäväni ehdotti, että menisimme Korkeasaareen, tein vastaehdotuksen: "Jos kuitenkin Inkooseen?" Inkoossa... tai no Degerbyssä on Lomamäen lemmikkipuisto, jossa eläimiä pääsee kosketusetäisyydelle ja niitä saa syöttää - toisin kun Korkeasaaressa. Ja siellä on pesukarhuja. What's there not to like?

Lomasää ei suosinut meitä, vaan päädyimme harmaaseen ja sateiseen Degerbyhyn.

Taapero oli innoissaan, kun ensimmäisenä vastaan tulleet ponit tulivat luokse kauempaa aitauksesta, kun taapero niitä komensi. Aika pian siirryimme kuitenkin itse puistoon. Omistaja pahoitteli, että joutui veloittamaan meiltä sisäänpääsyn, kun oli niin sateinen sääkin. Eläimet kuulemma useimmiten pysyvät piilossa huonolla säällä. Me koimme kuitenkin saaneemme viihdettä koko rahalla (sisäänpääsy aikuisilta 15€/hlö ja taapero ilmainen).

Nimittäin... puistossa oli hullu vuohi, joka varasti koko shown.

Ensimmäisenä menimme ruokkimaan vuohia.

Kävi kuitenkin niin, että toinen vuohista karkasi aitauksen raosta. Minä ryntäsin sisälle rakennukseen kertomaan eläintenhoitajalle.

Sain kuitenkin kuulla, että sillä vuohella oli vähän erivapauksia, se kulki, missä halusi. Sanoivat myös, että se on röyhkeä ja tulee varmaan syömään teidän kaikki ruoat. Eivät valehdelleet.

Kun palasin takaisin, poikaystävä oli juuri tunkemassa kiliä aitaukseen. Sanoin, että turha vaiva. Eikä aikaakaan, kun mokoma oli taas karannut aitauksestaan. Niinpä se lähti mukaamme katselemaan muita eläimiä.

Ensimmäisenä löysimme supikoiran. Edellisvuonna lämpimänä päivänä siitä ei ollut näkynyt jälkeäkään. Nyt se seisoi tuijottelemassa poikaystävääni silmiin. Meistä muista se ei ollut juuri kiinnostunut.

Myö kettu, naali ja alpakka tuntuivat olevan poikaystävän faneja.

Laskin oman ruokamukini kivelle siksi aikaa, että otin valokuvan poikaystävästä. Sillä välin...

Kun siirryimme pesukarhuaitaukselle, vuohesta alkoi olla hyötyä. Pesukarhut olivat nimittäin aikeissa pysytellä piilossa, mutta kun hellyyden- ja huomionkipeä vuohi työntyi meidän ja aitauksen väliin pesukarhujen mielenkiinto heräsi ja ne tassuttelivat esiin kopeloimaan vuohea (vuohta? Miten se sanotaan?). Vuohen häntä oli erityisen mielenkiintoinen, siihen ne yrittivät tarrata monta kertaa.

Vuohi sen sijaan ei lainkaan kestänyt sitä, että tarjosimme huomiota pesukarhuille.

Kun yritin ottaa kuvia pesukarhuista, vuohi puski väkisin syliini tai yritti järsiä kännykkääni. Lopulta sen syliinkampeamisyritys johti siihen, että kaatusin pyllylleni kuralammikkoon. Oli mahtavaa päättelyä parin päivän reissuun lähtiessä, etten tarvitsisi kuin yhdet housut! (Seuraavan päivän olimme siis Rymättylässä/Naantalissa)

Vierailun jäljiltä minulla oli ehkä 300 kuvaa pesukarhuista kännykässäni. Enimmäkseen siksi en olekaan aikoihin blogannut, kun en jaksanut selata kuvia läpi. Tässä kuitenkin muutama otos noista ihanista otuksista. Taapero olisi muuten päässyt silittämäänkin pesukarhua, mutta ujous iski.

Kun pääsimme rapsuttelemaan karhuja, kili esitti seuraavan stunttemppunsa ja kiipesi pesukarhuaitauksen katolle.

Melko ketterästi se pääsi sieltä kyllä alaskin.

 

Ihme huomiohuora... mutta hauska tyyppi kuitenkin.

Poislähtiessä ihmeteltiin vielä ehkä isointa kastematoa, jota olen ikinä nähnyt! (Poikaytävän kengät: 42)

Suosittelen sadesäällä menemistä. Puistossa ei ollut ketään muuta ja saimme rauhassa tutustua eläimiin. Suosittelen myös ottamaan vuohen oppaaksi, se houkuttelee pesukarhut piiloistaan...

Nyt kun writer's block on auennut, josko sitä ehtisi bloggaamaan lähiaikoina muistakin jutuista?

Hauskaa iltaa!

xoxo,

minä