Me selvittiin siitä! Ristiäisviikonlopusta! Minä, jolla on "pieni" taipumus stressata asioista, saatoin hyperventiloida jo viikkoja ennen ristiäisiä. Nyt voi huokaista helpotuksesta, kun pikku-ukko on saatettu Taivaan Isän turvalliseen suojaan... Ja näin jälkikäteen ja järjellä ajatellen, ehkä vähempikin vouhotus olisi riittänyt.

1.jpg

^ Kuvat: Kuvaillen, Mari Salmenhaara

Kirkoksi valitsimme Kymin kirkon, koska se on nykyistä kotia lähinnä ja koska minut on kastettu samassa kirkossa. (Tästä huolimatta pidän kyllä Kotkan kirkkoa kotikirkkonani.) Sitä paitsi nyt kaikilla kolmella on oma kastekirkkonsa, kun teini on kastettu Porvoon tuomiokirkossa, napero Kotkan kirkossa ja pikku-ukko Kymin kirkossa.

Kirkossa pitäisi olla aina joulukuusi, se luo aivan ihanaa tunnelmaa! Kymin kirkkokin, joka on aika pelkistetty, näytti juhlavalta kuusineen!

2.jpg

^ Eivät ehtineet raskauskilot karisemaan ennen ristiäisiä, hmpff...

Papiksi pyysin Hietasen Teron, joka kastoi myös meidän naperon. Eikä tarvinut kyllä katua valintaa! Paitsi että Tero pilasi mun silmämeikin, kun itketti minua - ja nauratti. Tero oli tutkinut Evert-nimen alkuperää ja kertoi sen tulevan saksankielen Eberhardista, joka tarkoittaa "kovaa kuin karju" - eli suomeksi sikakovaa jätkää. Mutta sikakova jätkäkin tarvitsee suojakseen Taivaan Isää.

3.jpg

4.jpg

^ Likaa kynsien alla - ja kastesormus :D

5.jpg

Naperolle oli sanottu, että kun veikka on kastettu, tullaan kotiin syömään kakkua. Niinpä kun veikka oli kastettu ja napero oli hienosti kuivannut pikku-ukon pään, hän juoksi sakastiin pukemaan takin päälle... olkoonkin, että toimitus oli vasta puolivälissä.

Isommalle siskolle lankesi musiikkiesityksen haaliminen kasaan. Niinpä teini pyysi ystävänsä Iiriksen, jolla on aivan ihana lauluääni, laulamaan ja soitti itse kitaralla Tuomas Holopaisen lastensairaalakeräykseen säveltämän ja Jurekin ja Cheekin sanoittaman Lohtu-kappaleen. Ja taas ripsivärit valuivat poskille...

Leijailen sun luoksesi, mun omani, kulkijani.
Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan.
Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

- Lohtu, Jurek

6.jpg

^ Mulla vaan on kaikista kauneimmat lapset! Katsokaa nyt tuotakin ladya!

Minä feilasin oman tehtäväni aivan täysin. Minun piti lukea esirukouksessa vanhemman osuus. Sitä luulisi, että pappina tuhansia rukouksia lukeneena ja kuulleena sitä olisi jo niin rutinoitunut, että yksi rukous menee kuin vettä vaan! Mutta kuinkas sitten kävikään? Miä sain ensimmäisen lauseen luettua ja aloin sen jälkeen vollottamaan niin vuolaasti, että jouduin tyrkkäämään rukouslapun isännän käteen. Hän onneksi oli hereillä ja jatkoi siitä, mihin minä jäin.

Siitä sitten lähdettiin meille kotiin kahvinjuontiin. Äiti kysyi kirkolla, että mitä jos he menisivät edeltä ja päästäisivät kaikki sisään. Minä sanoin, että älkääpä menkö, kun mun pitää saada kakut nostettua pöytään. Puettiin muksuille päälle ja ajettiin kotiin - ja kas, ihmisiä kulki sisään. Eihän se äiti taas kaikelta hössötykseltään viitsinyt kuunnella vastausta. Toki vieraille oli varmaan mukavampaa odottaa sisällä mutta kun meidän olkkariin oli ahtautuneena yli 30 ihmistä, niin siellä ei juuri mahtunut liikkumaan ja minulla meni moninkertainen aika kakkujen esille laittoon, kun piti rynniä ihmismeren läpi aina kun tarvitsin jotakin jostakin. Homma olisi hoitunut muuten parissa minuutissa.

7.jpg
^ Käytin noita Johanna G photographyn kuvia kertomaan, mitä oli tarjolla
8.jpg
^ Karkkikipoiksi nuo Design Letters-mukit ovat just passelit. Kahvia niistä ei kyllä voi juoda. Huomasin sen, kun poltin käteni...
9.jpg
^ Kakkujen koristelussa karhunvatukka, rosmariini ja viikuna ovat lyömätön yhdistelmä!
10.jpg11.jpg12.jpg

Meillä naperon ristiäisiin aikanaan kaiverrettiin naperon nimellä skumppalasit. Niistä sitten toivottavasti juodaan joskus ylppärimaljat (tai ammattikoulustavalmistumistumismaljat... se on ihan yhtä hyvä) ja sitten on muksulle skumppalasit kotoa muuttaessaan. Pitihän tämä siis toistaa myös pikku-ukon kohdalla.

Kävimme teinin kanssa Ikeassa valitsemassa skumppalasit. Etsimme samanlaiset kuin naperolla. Ne ovat minusta näteimmät - ja halvimmat, 1,99€/kpl. Lappasin laatikoissa olevia laseja siitä alta, missä lasi oli hyllyssä (kaikki skumppalasit ovat samanlaisissa laatikoissa) katsomatta sen tarkemmin laatikkoon. Laskimme, että lasejen olisi pitänyt maksaa noin 70 euroa. Kun myyjä piippasi ne kassalla, kassakoneeseen piirtyi tuplahinta. Minä aloin siinä vähän nikottelemaan, että mikäs näiden kappalehinta olikaan. 3,99€! Kurkkasin laatikoihin. Jep, kaikki vääränlaisia. Hyvä etten itkua tuhertanut siinä kassalla. Mutta lapset alkoivat olemaan niin levottomia ja jonot kassoilla niin pitkiä, etten todellakaan jaksanut enää lähteä vaihtamaan laseja.

Loppujen lopuksi ihan ok. Ovathan nämä aika paljon miehekkäämmän näköiset lasit, kuin ne hennot, joita naperolla oli.

13.jpg

^ Hei, tämä kuva on mun ihan itse ottama! Se onkin sitten ainoa...

Kuohujuomavalinta puolestaan oli isännän käsialaa. Miä lähetin sen Alkoon ja sanoin, että tuo vaikka mustikka-Fresitaa. Isäntä palasi Aviva Blueskyn kanssa ja sanoi: "Tämä oli sinisempää. Otin tätä!" Tätä pyöritellessä siihen syntyy sellaista jännää glitterikuviota. Juotiin pinkkiä tällaista joskus Lapissa ja ne kuviot olivat ihan samanlaisia, kuin meidän pinkissä Fairyssa. Nyt ei juuri ehditty pulloja pyörittelemään...

14.jpg

^ Bad hair day?

15.jpg16.jpg17.jpg18.jpg

Ja ai niin, juhlittiinhan meillä myös yhtä reipasta 5-vuotiasta! Molemmat sankarit saivat ihania ja mieluisia lahjoja. Niitä varmaan tulee vilahtelemaan tulevissa päivityksissä...

Napero löysi lahjapaperista Phasma-asun, jota oli pitkään toivonut, ja jollaista en uskonut edes olevan olemassa, kun en sellaista ole missään nähnyt. Niin vaan toivomuskeijut saivat tämänkin toiveen toteutettua! Nyt pitäisi kuulemma saada Boba Fett-asu seuraavana! :D

19.jpg20.jpg21.jpg22.jpg

Yksi mun parempia ideoitani oli palkata kuvaaja. Omaan kameraan ei tallentunut kuvia, eikä meiltä olisi varmaan löytynyt ketään, joka osaa ottaa näin nättejä kuvia. Nämä kuvat otti siis teinin äitipuoli, Mari Salmenhaara. Mulla on viime aikoina ollut ilo postata tänne blogiin useamman ammattikuvaajan otoksia. Jos kiinnostaa niin käypä kurkkaamassa Aino-Kaisa Leskisen ottamia vauvakuvia pikku-ukkosta täältä ja Johanna G. photographyn otoksia meidän perheestä ja vauvasta täältä ja täältä.

Miä oonkin tarvinut ristiäisten jälkeen tän pari viikkoa aikaa toipumiseen... ja tiskaamiseen. Nyt voikin sitten alkaa keskittymään jouluun... Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen jne. Missäs mallissa teillä jouluvalmistelut ovat?

xoxo,

minä

 

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019*