Mehän siis oltiin saatu avaimet käteen jo muutamaa viikkoa ennen kauppoja. Kun kaupat viimein tehtiin, oli aika kilistää shamppanjalla. Olin ostanut pullon Fresitaa ja pullon oikeaa shamppanjaa mutta koska meitä oli vain poikaystävä, minä ja yksi ystävä juomassa, päätimme tyytyä pelkkään skumppaan ja säästää Fresita muuttopäivälle.
En ole keksinyt teologisen haalarille muuta käyttöä, kuin suojan maalilta. Tässä on siis taas kattoja sudittu!
Muutto sujui melko kivuttomasti, sillä minulla on ihania ystäviä, joista yksi hankki pakettiauton ilmaiseksi käyttöömme, yksi vahti taaperoa, kun kannoimme kavereiden kanssa huonekaluja. Kun kaikki painavat tavarat oli saatu tuotua uuteen kotiinsa, oli aika kilistää sillä Fresitalla. Olin saanut PP's Decoresta kaupanpäällisinä pakastimessa jäädytettävän coolerin. Koska halusin varmistaa, että Fresita on ehdottoman kylmää, laitoin pullonkin coolerin lisäksi pakastimeen. Se oli virhe...
Korkki ei irronnut, vaan hajosi. Lopulta se saatiin työnnettyä ruuvimeisselillä pullon sisään. Litku oli niin jäässä, että sitä piti kuitenkin suostutella ulos pullosta.
Tällaisessa kaaoksessa meillä sitten elettiin...
Onneksi isä tuli auttamaan poikaystävää yläkerran laminaattien laitossa...
Valitsimme laminaatiksi Paradorin Arctic Pinen, koska se oli valkoisinta, mitä meidän hintaluokasta löytyi ja joka näyttää mielestäni kuitenkin kauniilta. Olisi ollut joku edullinen saarnilaminaattikin, mutta pidän männyn skandinaavisesta kuvioinnista enemmän...
Jos ihmettelette tuon muksun naamaan, niin tuota se ITP tekee, karmean syviä mustelmia. Toki osasyynsä oli myös tuolilta putoamisella mutta ei se terveelle lapselle tuollaisia vammoja aiheuttaisi. Tyttöparka näytti pahimmillaan ihan smurffilta... :(
Muistatteko, kun kiinteistönvälittäjä sanoi, että teinin huoneen väliseinän voisi purkaa ja siitä ei jäisi kuin pari reikää laminaattiin? Se ei minusta ollut ihan niin... Nimittäin
1. Katosta puuttuu seinän kohdalta maali
2. Ikkunoiden välissä on toisella puolen ammottava kolo ja toisella törröttävä lankku
3. Toisella puolella seinää ikkunassa on karmit ja toisella ei
4. Cyproc-seinä hajosi seinää irrottaessa
5. Oven karmista puuttuu palanen
Ei mennyt niin kuin Strömsössä! Olisin saattanut valittaa, mutta aika pian tämän jälkeen selvisi, että vanhan asuntomme kylpyhuoneessa oli vesivahinko. Siihen nähden tämä tuntui melko pieneltä.
Emme olleet oikein missään vaiheessa poikaystävän kanssa samaan aikaan kotona. Sillä välin, kun poikaystävä oli koulussa, minä sain raivatta olohuoneesta pienen nurkan asuttavaan kuntoon.
Samaan aikaan meillä oli mukavia päiviä töissä. Virkistyspäivänä kävimme tutustumassa Anjalan kirkkoon (jota olen aina luullut Elimäen kirkoksi).
Pakko sanoa, että tuossa kirkossa on kyllä käsittämättömän ammattitaitoinen opas, häneltä luonnistuu niin kirkkoon tutustuttaminen, kuin hartauden pitäminen! Ja tietoa löytyy!
Sitten lähdimme suunnistamaan kohti Ahoan Lomalaidunta mutta pysähdyimme matkalla Susikoskelle ihailemaan Kymijokea.
Perillä Lomalaitumella odotti ruoka. Kissa nostettiin pöydälle. Ihan kirjaimellisesti, mikä oli vähän omituista syömässä ollessa mutta ei sinänsä häirinnyt minua, kun en ole allerginen. Paikasta tuli jotenkin mummolafiilis, siellä oli samanlaisia huonekaluja, tauluja ja astioita, kuin minun vanhassa mummolassani. Ja samanlaista ruokaa, kun mummo teki ennen vanhaan.
Ruoan jälkeen menimme alas rantaan ja pääsimme kahdessa ryhmässä jokiristeilylle kumiveneellä. Ensimmäisten kelluessa joessa, me treenasimme tikanheittoa. Harjoitusta tarvittiinkin.
Sitten oli meidän iloisen joukkomme aika käydä risteilemään...
Rantauduimme Kuovinkalliolle ja päätin laittaa paikan nimen muistiin, sillä sielä oli mukavanoloinen laavu, johon pääsisi autolla ihan lähelle. Joskus veisin vielä perheeni sinne paistamaan makkaraa!
Vaikka sää oli sateinen, se ei haitannut. Palasimme rantaan ja ottelimme pihapeliolympialaisissa, jonka jälkeen pääsimme saunaan ja uimaan. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja tunsin, että olin kaiken kaaoksen jälkeen ansainnutkin pienen breikin. Sitten menin kotiin...
Ja löysin meidän pulleamman kanin kuolleena. Ja taas tasapaino järkkyi. Piti soittaa poikaystävä Helsingistä yöksi kotiin hautaamaan kani, kun minusta ei siihen ollut.
Kun poikaystävällä oli vihdoin vapaita päiviä koulusta, alkoi hän rakentaa taaperolle sänkykomeroa. Olin näyttänyt Pinterestistä kuvan sänky-vaatekaappiyhdistelmästä ja sanoin, että haluan tuon. Olin ajatellut, että minun täytyy palkata puuseppä mutta poikaystävä alkoikin saman tien toimeen. Arvelin myös, että tarvisi tehdä piirustuksia ja käydä puutavarakaupassa... mutta poikaystävä alkoi vaan tekemään ja käytti tekeleeseen teinin väliseinästä puretut laudat.
Härvelin pohjaksi poikaystävä halusi ihan oikean sängyn, joten pilkoimme teinin vanhan sängyn, kun vanhempani olivat luvanneet hänelle siskoni vanhan sängyn.
Siitä se lähti!
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...
Harmitti, etten voinut jäädä auttamaan, vaan minun piti mennä seminaariin.
Joskin seminaari oli niin innostava, että siellä ollessa ei sitten enää harmittanut. Aamupäivällä muun muassa kirjoitimme twiisejä eli twiitti-teesejä, jotka Martti Luther sitten tuli naulaamaan puuhun iltanuotiolla.
Paisteltiin lettuja, ystäväni Mari on siinä mestari.
Minä en...
Iltanuotiolla soi Junnu Vainion musiikki haitarilla. Laulettiin yhteislauluja ja joku oli tilannut muuttolintujen ylilennon hartauden ajaksi.
Menin ensimmäiseksi yöksi kotiin, kun en malttanut pysyä poissa työmaalta. Sinne oli ehtinyt kohoamaan jo tällainen:
Seuraavana aamuna seminaari jatkui. Unkarilaiset vieraat pitivät todella innostavia puheita ja niiden jäkeen pääsimme tuuriajelulle (=vuoromoottori kotkaksi). Meidän oli tarkoitus ajella Kuutsaloon ja mennä sen kappeliin pitämään jumalanpalvelusta mutta suunnitelmaa vaihdettiin lennosta ja menimmekin Kukourin saarelle Kotkan edustalle jumalanpalvelusta viettämään. Olen asunut käytännössä koko ikäni Kotkassa, enkä koskaan ole käynyt Kukourissa. Onneksi oli tämä seminaari!
Jumalanpalvelus holveissa toimi upeasti!
Kirkkokahvit tarjoiltiin sitten posson (kotkalainen perinneherkku) kanssa Katariinanniemessä. Sieltä suunnistettiin Karhulaan Sam's Pubiin maistelemaan luostarioluita. Sen jälkeen oli juhlailallinen, jolla viini ja palinka virtasivat. Olin tainnut hurmata unkarilaisen kollegani, joka vinkkaili minulle silmää ja kiersi jatkuvasti kaatamassa minulle lisää palinkaa. Yömyöhällä pääsi vielä saunaan ja uimaan.
Seuraavana aamunakin oli mielenkiintoisia puheita ja esitelmiä. Olen ollut vastaavassa seminaarissa Partaharjulla ja Pietarissa mutta pakko sanoa, että minun mielestäni tämä oli paras kasvatuksen seminaari ikinä! Vaikka etukäteen en ollutkaan erityisen innostunut siitä, että oltiin kotikentällä. Mutta aihe, Martti Luther, kotkalaisuus ja meidän kurssikeskuksen superhyvä ruoka yhdistyivät tässä kyllä näppärästi. Iso kiitos järjestäjille!
Kuten todistettu, meillä on nyt ne ruuhkavuodet meneillään. Kodin laittamisesta ei tahdo tulla mitään, kun milloin ei ole aikaa ja milloin ei ole rahaa.
Mutta kyllä se tästä... pikkuhiljaa.
xoxo,
minä
Kommentit