Sovittiin muistaakseni heinäkuussa, että poikaystävä vie minut treffeille. Ihan kahdestaan. Jouduin odottamaan kyllä mielestäni aika pitkään mutta pääsinkin sitten ihan supertreffeille lopulta! (Vähempikin olisi riittänyt mutta tämä oli huippua, kiitos!)

Treffeille menimme nimittäin Auschwitziin!

Koulussa en jaksanut olla lainkaan kiinnostunut maailmansodista. Muuten olin tosi innostunut historiasta mutta nuo ajat eivät olleet minusta enää jännittäviä, kun sijoittuivat liian lähelle menneisyyteen. Karkasin mieluummin ajatuksissani faraoiden Egyptiin tai antiikin Roomaan - ja ennen kaikkia suuvaltakauden Ruotsiin. Yliopistossa sitten minun piti saada kiireellä kursseja kasaan, jotta ehdin valmistumaan, ja kirkkohistorian laitoksella oli helpon kuuloisia kursseja kuten "Paavi ja antisemitismi" ja muita juutalaisvainoista kertovia kursseja. Niinpä luin paljon juutalaisuudesta ja holokaustista. Luinpa jopa Anne Frankin päiväkirjan, jonka olin onnistunut välttämään yläasteella ja lukiossa. Ja siinä se kiinnostuskin sitten kasvoi...

Niinpä olin todella innokas näkemään keskitysleirin, josta olin kuullut niin paljon. 

Mutta aloitetaanpa matkan alusta...

Poikaystävä oli varannut meille lennot AirBalticilla Varsovaan. Krakova olisi lähempänä Auschwitzia mutta katsoimme, että junalla pääsisimme liikkumaan. AirBaltic laskuttaa matkalaukusta 40euroa/suunta, joten pakkasimme kevyesti ja otimme reput käsimatkatavaraksi. Konetta pitäisi vaihtaa Riiassa, joten tiedossa olisi kaksi noin viiden vartin lentoa. Tuuli oli lähtöpäivänä niin hirveä, että Helsinki-Vantaan parkkialueelta terminaaliin käveleminen oli jo tuskaista. Sai heittäytyä etukenossa tuuleen ja silti tuntui, että eteenpäin ei päässyt. Arvatkaapa hirvittikö, kun näin pienen propelikoneen?

BeFunky_001.jpg.jpg

Nousussa ja laskussa tuulen kyllä huomasi. Ei ollut varmasti helppoa pitää siipiä suorassa! Korviin kuitenkin sattui vähemmän, kuin isossa koneessa... Riiassa oli tiukka puolen tunnin vaihto mutta onneksi kenttä ei vaikuttanut järin isolta ja opasteet olivat selkeät.

Perillä Varsovassa olimme hieman ennen puolta yötä. Minua oli etukäteen stressannut, että miten pääsisime siihen aikaan hotelliin, kun jostakin Platinum Residencen arvsteluista olin lukenut, että hotelliin kirjautuminen loppuu 22.30. Sähköpostissa hotellin työntekijä kuitenkin vakuutti "Dear mr. Timi":lle, että sisäänkirjautuminen onnistuisi yölläkin. Ja niinhän se onnistuikin, molemmissa torneissa oli henkilökuntaa ala-aulan tiskillä.

BeFunky_021.jpg.jpg

Platinum Residence oli siis kahden korkean tornin huoneistohotelli ja tornien välissä oli pieni ostari, jossa oli kahvila, pizzapaikka, aasialainen ravintola ja ruokakauppa. Yöllä ne olivat toki jo kiinni, joten menimme ihmettelemään asuntoamme.

BeFunky_008.jpg.jpg

Mr. Timi pääsi oikein tuplana kuvaan... Kylpyhuoneessa oli amme, jota olin kovasti toivonutkin.

BeFunky_009.jpg.jpg

Makuuhuoneessa ja olohuoneessa oli molemmissa televisiot mutta puolalaisen television katsominen on melko tympeää, sillä ihan kaikki on dubattu puolaksi - vieläpä samalla miesäänellä. Koita siinä sitten katsoa sinkkuelämää!

BeFunky_011.jpg.jpg

Värimaailma huoneistossa oli ihan minun silmääni miellyttävä. Olen sanonut, että olisin onnellisempi, jos maailma olisi seepiasävyinen.

BeFunky_017.jpg.jpg

Keittiön komeroihin oli piilotettu jääkaappi, jossa oli pakastelokero, astianpesukone, mikro ja jopa pyykinpesukone. Viipyä olisi siis helposti voinut pidempäänkin!

BeFunky_014.jpg.jpg

Huoneistossa oli myös suurehko parveke mutta totesimme jo illalla, että näkymä ei ollut häävi. 

Pitkän päivän jälkeen oli ihanaa heittäytyä puhtaiden lakanoiden väliin (tai ainakin tästä mielikuvasta haluan pitää kiinni, olen kyllä nähnyt Gordon Ramseyn valaisevan hotellien lakanoita uv-lampulla...).

Aamun tullessa näkymä parvekkeelta ei ollut ainakaan parantunut...

BeFunky_018.jpg.jpg

Huomasimme tosin pian, ettei hotellin millään sivulla ollut mitään erityisempää nähtävää. Aamupala ei hotelliin kuulunut, joten lähdimme herättyämme tutkimaan alakerran miniostaria. Aamiaiskahvilassa sai 10 zlotylla kahvin ja croissantin (toki lisäämällä rahaa, olisi saanut mukaan vaikka mitä mutta en halunnut käydä pitkää keskustelua kielitaidottoman oloisen baristan kanssa). Croissanttejen suurena ystävänä päätin tarttua tähän tarjoukseen. Olen tosin tottunut vähän erinäköisiin "croissantteihin"...

BeFunky_019.jpg.jpg

Noh... hyvä pulla se oli silti. Haimme vielä lähikaupasta limsaa, ilta- ja aamupalatarpeita ja Auschwitz-eväät hotellin jääkaappiin ennen kuin lähdimme katsastamaan Varsovaa.

Meillä ei ollut karttaa, eikä sellaisia saanut hotellilta. Eikä myöskään minkäänlaista käsitystä siitä, mihin suuntaan lähteä kävelemään. Parvekkeelta näkyi kuitenkin tämä torni ja Mr. Timin mielestä se näytti mielenkiintoiselta, joten lähdimme kulkemaan sitä kohti.

BeFunky_026.jpg.jpg

Päivän ainoa tavoite oli löytää rautatieasema ja selvittää, miten pääsisimme seuraavana päivänä Auschwitziin. Ehdin jo huolestua, etten löytäisi muuta kuvattavaa, kuin rakennusten seinät...

BeFunky_022.jpg.jpg

BeFunky_027.jpg.jpg

Mutta matkalla edellä mainitulle tornille, näimme kyltin päärautatieasemalle - joka olikin ihan "tornin" vieressä - ja sieltä alkoi sitten löytyä muutakin mielenkiintoista. Löysimme ICC:n service centerin ja avulias tyttö siellä varasi meille liput junalla Katowiceen ja siitä bussilla Oswiecemiin. Paluukyytiä Oswiecemistä Katowiceen hän ei saanut varattua, joten se jäi meidän huoleksemme paikan päällä mutta loppumatka Katowicestä Varsovaan oli hallussa.

Nousimme juna-asemalta suuren ostoskeskuksen viereen.

BeFunky_033.jpg.jpg

Kiertelimme ostoskeskuksessa jonkun aikaa mutta shoppailumahdollisuudet olivat aika rajalliset, kun reppujen lisäksi mitään ei voinut viedä koneeseen.

BeFunky_035.jpg.jpg

Bongasin ostarilta Hard Rock Cafen ja hihkaisin poikaystävälle, että tänään syödään tuolla. Minä kun "kerään" Hard Rock Cafeita. (Hallussa Rooma, Tukholma, Pariisi, Helsinki, Venetsia ja nyt Varsova). Sieltä pitää myös aina ostaa sellainen rannekoruun tuleva metallinen pieni plektra. Tosin Tukholmasta ja Roomasta en tajunnut sellaista hankkia ja olen hukannut kaksi Pariisin ja yhden Helsingin sellaisen. Joten sillä hetkellä minulla itse asiassa oli vain Venetsian plektra. Jos joku käy Tukholman, Rooman tai Pariisin HRC:ssä, niin pliiiiis tehkää mulle palvelus ja tuokaa sellainen, maksan kyllä mielelläni! Nyttemmin olen alkanut keräämään myös HRC-shottilaseja, kun äiti ja isä raahasivat niitä joistain paikoista, joissa itse ovat käyneet. Sellaisia saa siis tuoda minulle tuliaisiksi mistä vaan mutta plektrat kerään vain niistä ravintoloista, joissa olen käynyt itse.

Ennen syömään menemistä kävimme kuitenkin tutustumassa tuohon torniin, jonka avulla löysimme rautatieasemalle.

BeFunky_038.jpg.jpg

Selvisi, että kyseessä on Kulttuurin ja tieteen palatsi ja se pitää sisässään erilaisia museoita, teattereita ja elokuvateatterinkin. Me puolestamme päätimme kiivetä torniin. Rakennuksen pihassa Mr. Timi ehti jo tehdä tuttavuutta paikallisten kanssa.

BeFunky_047.jpg.jpg

Aulassa mietimme, liittyäkö pitkän jonon jatkoksi vai rynniäkö hissiaulaan. Suunnistamista rakennuksessa haittasi se, että kaikki opasteet olivat puolaksi. Jonoon se oli vain käytävä ja pääsimme maksamaan hissikokemuksesta. 

BeFunky_050.jpg.jpg

Joulu oli vielä vahvasti läsnä Kulttuurin ja tieteen palatsissa.

BeFunky_051.jpg.jpg

...ja ehkä uusivuosi?

BeFunky_053.jpg.jpg

Hissistä päästyämme avautuivat näkymät aivan järkyttävän tuuliseen Varsovaan. Tuuli heitti pipon poikaystävän päästä. Ja oli muuten kylmä. Siksi emme liiemmin ehtineet ihailemaan kellotornista avautuvaa näkymää.

BeFunky_056.jpg.jpg

BeFunky_058.jpg.jpg

Bongasimme kuitenkin Vanhan Kaupungin ja päätimme suunnata seuraavaksi sitä kohti. Siis ruoan jälkeen tietysti.

Lempidrinksuni Mojito sai uutta makua vadelmista.

BeFunky_064.jpg.jpg

Annoksessani ei sen sijaan ollut kehumista. Arvoin pitkään Nacho-annoksen ja kasvisburgerin välillä. Lopulta päädyin purilaiseen, kun muistin Venetsian HRC:n guacamoletrauman. En halunnut laatoittaa Varsovaa niin ikään. Burgeri oli kuitenkin pettymys. Pavuista tehty pihvi oli niin kuiva, että minulla oli todellisia vaikeuksia saada sitä nieltyä, vaikka peitin sen kauttaaltaan ketsupilla. Ensi kerralla palaan vanhoihin tuttuihin nachoihin. Mr. Timin ruokavalinta oli onneksi kuitenkin onnistunut. 

BeFunky_067.jpg.jpg

Minä nautin ruoan sijasta hyvästä musiikista. Ja mojitosta. Ja pirtelöstä.

BeFunky_066.jpg.jpg

Syötyämme lähdimme tosiaan lampsimaan kohti Vanhaa Kaupunkia... mutta taidan kertoa siitä joku toinen päivä.

Että tämän blogin pitäminen on haastavaa pikkuisen kanssa! Tajusin, etten ole päivittänyt tätä melkein kahteen kuukauteen. Väliin ovat jääneet sisustusjuttujen lisäksi Bean synttärit, joulu ja uusivuosi. Jospa yrittäisin tehdä parannuksen... mutta Bean puolesta en voi luvata.

Pitäisi varmaan ainakin kirjata loput matkamuistot ylös, ennen kuin katoavat mielestä...

Mutta nyt nukkumaan! 

xoxo,

minä