Jo reissuun lähtiessä kameran akku vilkutti punaista. Siksi kaivoinkin kaikkien muuttolaatikoiden seasta Canonin laturin esiin. Se mitä en ottanut huomioon on, että meillä on joskus ollut Canonin pokkarikin ja siihen menee erikokoinen akku. Siksipä kiukutus oli suuri, kun aloin lataamaan  kameraa, eikä akku mahtunut laturiin. Selvisin kuitenkin reissun loppupuolelle ennen kuin se simahti.

Torstaiaamuna päätimme patikoida Snellmannin majalle. Automatka Angelista parkkipaikalle, jolta reitti lähti oli tuskaisen pitkä ja usko oli loppua viimeisellä hiekkatiellä siihen, että tie joskus päättyisi. Lopulta pääsimme kuitenkin jaloittelemaan. Heti ensimmäiset vastaantulijar olivat tuttuja, mikä oli hieman outoa, koska olimme kuitenkin aika kaukana kotoa!

g1.jpg

Minulle iski kamala nälkä heti alkumetreillä, enkä malttanut odottaa, että pääsisimme perille syömään eväitä. Vaikka toki matkan varrella oli paljon kaunista ja näkeisen arvoista.

g2.jpg

g3.jpg

g5.jpg

g6.jpg

Muutaman kilometrin patikoimisen jälkeen saavuimme kolttakentälle, jossa saimme jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista vanha saamelaisasutus on ollut.

g7.jpg

g8.jpg

Snelmannin maja oli siitä vielä jonkin matkaa eteenpäin...

g9.jpg

g10.jpg

g11.jpg

Ja juuri, kun saavuimme majalle... kamera sanoi työsopimuksensa irti. Onhan minulla kännykkä mutta sillä tulee melko suttuista jälkeä...

g12.jpg

Söin leivät heti perille päästyä ja sitten grillailtiin ruokaa notskilla. Nyt paistoin ihan itse omat maissini!

g13.jpg

Kotimatkalla vinguin päästä käymään Karhunpesäkivellä.

g14.jpg

Siellä se oli paikallaan, eikä ole muuttunut edellisistä käynneistä mihinkään. 

g15.jpg

Palattiin mökille ja siellä vietettiin viimeinen kokonainen päivä, sillä päivä oli sateinen ja turnauskestävyys lopussa. Muut lähtivät aamulenkille - minä en lenkkeile, Mutta kun Kalle kertoi nähneensä tien varren ojassa poron kallon, oli minun lähdettävä etsimään sitä - sehän näyttäisi hyvältä rapujeni seurassa! Aluksi löysin ihan itse muutaman sarven pätkän, jotka toki korjasin alteen ja lopulta kallon. Sarvissa kasvoi jo paikoin sammalta ja kallo oli juuttunut maahan. Kun kiskaisin sitä poroparan leukaluu murtui ja toinen puoli leuasta jäi maahan. Se näyrri silti hienolta. Otin kallon mukaan ja vein sen takaisin talolle. Yritin liottaa sitä tuikuumassa vedessä ja jynssätä sitä tiskiaineella ja Cif Creamillä laihoin tuloksin. Koko talo alkoi haista raadolta ja minun oli luovuttava kallosta. Sarvenpätkät toin sentään kotiin.

Viimeisenä aamuna siivosimme talon, pysähdyimme Inarissa ja Ivalossa ostamassa tuliaisia ja jatkoimme sitten kentälle. Kentällä oli porukkaa kuin pipoa ja luulimme sen ensin johtuvan siitä, että Finnair oli lakkoillut edellisenä päivänä. Mutta todellisuudessa aamukone oli hajonnut ja sen matkustajat odottivat edelleen kyytiä Helsinkiin. Paikalle lennätettiin isompi kone ja osa matkustajista kuljetettiin bussilla Kittilään, josta he saivat lentää Helsinkiin. Minua alkoi hieman pelottaa, mahtuisimmeko me koneeseen, sillä minulla oli kaksi kastetta heti seuraavana aamuna. Pääsimme kuitenkin jättämään laukkumme ja etenemään terminaaliin. Terminaalin käytävä oli ahdas ja kun sinne oli sullottu satoja ihmisiä, minusta tuntui, että happi alkoi loppua. Alkoi pyörryttää. Vessassa oli onneksi ilmastointi ja huuhtelin kasvoja kylmällä vedellä. Sielä ei tullut edes klaustrofobista oloa! Mutta kokonaisuudessaan lentokenttäkokemus ohitti Stockmannin hullut päivät kauheudessaan!!!

Lennon jälkeen pääsikin sitten kotiin omien rakkaiden luo . ja nauttimaan siitä uudesta kodista!

Olipahan ihanan loma! Kiitos siitä asianosaisille!

xoxo,

minä