Tiedättehän sen Jope Ruonansuun hahmon joka kaunistelee asioita mutta sanoo sitten perään möreämmällä äänelä sen mitä oikeasti tarkoittaa - ja koittaa sitten taas korjata kurssia normaaliäänellä? No otsikko viittaa siihen. Meillä oli siis taas se perinteinen juhlapyhä-/lomariita, jossa minä odotan yhteisä aikaa ja poikaystävä on aivan eri sivulla kirjaa. Miten me ei koskaan opita?


Yleensähän olen tottunut viettämään juhannusta vanhalla suvun maalla, Munsaaressa, tätini luona. Tänä vuonna täti oli ollut jalkaleikkauksessa, eikä päässyt Kotkaan järjestämään juhannusta. Silloin oli jo selvää että ihan sellaista perhejuhannusta ei olisi odotettavissa kuin yleensä. Vanhempani kutsuivat sitten meidät ja setäni perheen luokseen Hirssaareen juhannuksen viettoon. Äiti on hyvä laittamaan ruokaa, merihän siitä vierestä tosin puuttuisi - mutta B-suunnitelmana se oli ihan hyvä.

Kunnes päivää ennen aattoa minun piti viedä teini kahdesti päivystykseen ja siellä epäiltiin norovirusta. Poikaystävällä oli aamulla ollut samankaltaisia oireita, joten soitimme äidille, että siirrytään C-suunnitelmaan: eristyksissä kotona.

Verrattain nopealla aikataululla loihdimme kasaan kunnon juhannusmätöt. Äidin luona piti olla hampurilaisia. Päätimme että se oli hyvä menu. Minä karppaan (eikä poikaystäväkään mahdu valmistujaisasuunsa) joten sämpylät tehtiin itse vähähiilarisiksi. Minä vamistelin koko aattoaamun grillattavia ruokia, leivoin sämpylöitä ja siivosin - kun poikaystävä pelasi Fifaa.

Grillaamisen ajaksi poikaystävä aktivoitui.

juha1.jpg

juha2.jpg

juha3.jpg

Ruoka oli hyvää ja sitä oli ihan liikaa, kun teini oli niin huonona ettei tullut edes pöytään. Nuo oranssit siivut tuolla ovat myskikurpitsaa. Tutustuin siihen zum Beispielissä Porvoossa ja se sopii ehdottoman hyvin hampparin väliin pihvin sijasta. Vähän bataattimainen maku...

juha4.jpg

juha5.jpg

juha6.jpg

Ruoan jälkeen poikaystävä pomppasi heti pöydästä, ja kun me olimme syöneet, löysimme hänet taas Fifan äärestä. Minusta juhannuksena pöytään jäädään jutustelemaan ja tehdään asioita yhdessä perheenä. Olin ostanut mölkyn, että voisimme yhdessä pelailla sitä. Teini oli kipeä ja poikaystävällä muuta mielessä. Minun olisi kuulemma pitänyt etukäteen ilmoittaa että halusin perhejuhannuksen (miten tästä voi vielä olla epäselvyyttä, kun joka juhlapyhä tapellaan samasta aiheesta?). Tästäkös minä kimpaannuin niin, että ensin lensivät Fifan kuoret pihanurmikolle - ja niitä seurasi itse levy vähän komeammassa kaaressa. Jos kuulisin jonkun muun käyttäytyneen näin, ajattelisin, että karmea akka, voi miesparkaa... mutta olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseen etten keksinyt mitään muutakaan. (Huono puolustus)

Naapurin setä sanoi, että saarella olisi oma kokko, jota koko kylä menisi katsomaan. Niinpä me sitten kahdestaan taaperon kanssa edustimme meidän taloa. Jäimme vähän kauemmas katselemaan kokoa mattolaiturilta, kun en oikein tiedä, mille laitureille on lupa mennä.

juha7.jpg

juha8.jpg

juha9.jpg

juha10.jpg

Päätettiin taaperon kanssa että seuraavana päivänä mentäisiin katomaan eläimiä Tykkimäkeen, eikä annettaisi yhden mänttipään pilata koko juhannusta. Kokolta palattua keräsin 7 kukkaa tyynyn alle, että jos sitä vaikka olisi nähnyt unta, että pääseekö tässä vielä joskus naimisiin. Mutta sekin meni pieleen, kun poikaystävä asettui siihen minun paikalleni nukkumaan, johon olin kukkaset jemmannut. Ei suostunut aamulla kertomaan, kenestä oli nähnyt unta...

Heräsin kuitenkin aamulla siihen, että poikaytävä halasi ja sanoi että haluaisi lähteä meidän mukaamme Tykkimäkeen. Ennen lähtöä kävin keräämässä Fifan pihalta. Se toimii (ikävä kyllä) edelleen.

Tämä juhannus ei ehkä ollut se viimeinen. Vaikka me ollaan tämän jälkeen käyty uudemman kerran tämä sama riita vähän laajemmassa mittakaavassa. Minulla on aivan liian korkeat odotukset ja poikaystävää puolestaan ei kiinnosta yhdessä tekeminen. Vaikka viimeisimmällä kierroksella jouduin pyytämään anteeksi, että saatoin hieman ylireagoida, niin siitä pidän kiinni että on myös yhteisiä lomia. (Poikaystävä matkailee tänäkin vuonna poikien kanssa ja kimpaannuin siitä että meidän yhteisestä kuudesta lomapäivästä hän oli suunnitellut käyttävänsä kolme samaisten ukkojen kanssa.) Jos me onnistumme jotenkin lähentymään toisiamme näissä ajatuksissa, tällä suhteella voi olla tulevaisuus. Mutta minä en aio olla se, joka yksin reissaa ja tekee juttuja lasten kanssa, kun toinen tekee, mitä häntä huvittaa. On tietysti epäreilua purkaa näitä ajatuksia tähän blogiin, jossa toisella ei ole mahdollisuutta puolustautua ja esittää omaa kantaansa, koska kaikissa riidoissa on varmasti kaksi puolta... mutta olisi teeskentelyä postata pelkästään iloisia juhannuskuvia vailla niitä kyyneleitä joita vuodatettiin. Kyllähän tuo tuosta kuitenkin iloksi muuttui, tuo juhannusviikonloppukin... lopulta.

Sehän on keskikesäkin ohi jo... syksyä kohti mennään. Mutta täällä lomaillaan nyt!

xoxo

minä