Teknisesti ottaen ei satanut. Itse asiassa oli mitä ihanin kevätpäivä. Juuri sellainen joista pidän. Mutta minun täytyi pysyä sisällä.

Edellisen viikon keskiviikko ja torstai olivat olleet sellaisia päiviä, että vein Bean heti herättyä tarhaan ja kun illalla hain hänet, olikin aika käydä nukkumaan. Perjantaille en ollut varannut hoitopäivää, koska olin ajatellut, että minun ei tarvitse aamusta mennä töihin, ainoastaan lähteä leirille illalla, kun poikaystävä tulisi kotiin. Tekemättömiä töitä kuitenkin kertyi ja niinpä menimme jo aamukahdeksalta Bean kanssa toimistolle hoitamaan hommat (ehdimme toki pyörähtää tilipäivän kunniaksi PP's Decoressakin mutta siitä joskus toiste). Illalla lähdin siis jo valmiiksi väsyneenä rippikoulun tutustumisleirile, josta kotiuduin sunnuntai-iltana entistä väsyneempänä. Ja silloin piti alkaa siivoamaan (nostin tästä toki metelin :D), sillä maanantaina olisi asuntonäyttö. Maanantai-aamun siivosin myös hiki hatussa ja kun näytön aika oli, kävelimme keskustaan ostamaan teinin kitaraan kieliä ja capoa (nyt tiedän, mikä se on!). Odotin siis todella aluillaan olevaa viikkoa, lyhyempiä työpäiviä ja sitä että töiden jälkeen voisi käydä jossakin... vaikka Karhulassa kirpputorilla, Hirssaaressa saunomassa, kävelyllä Sapokassa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Bealle nousi korkea kuume ja ei siitä ulos menemisestä sitten tullut mitään...

Ajattelin jo tulla mökkihöperöksi. Tiedättehän, kun lapsena sadepäivinä piti keksiä jotain tekemistä, kun ulos ei viitsinyt mennä? Minulla oli nyt se olo. Lapsena olisin vetänyt esiin värikynät ja värityskirjan. Nyt olisin halunnut maalata, mutta en päässyt tietysti hakemaan maalia, kun oli se kipeä lapsi. Kyllähän lapsen hoito toki vei isoimman osan päivästä...

BeFunky_022.jpg.jpg

...mutta varsinkin ensimmäisenä päivänä vauva nukkui monet päikkärit. Ja mun oli aivan pakko keksiä jotain tekemistä!

Olin kerännyt rikkinäisiä farkkuja jo jonkin aikaa ja nyt oli aika ommella niistä jotakin. Kahdella eurolla olin aikanaan ostanut huutonetistä Katja Rinkisen Sormustin ja sorkkarauta-kirjan, koska kuulin, että siinä oli ohje peilin vanhentamiseen. Ohje ei käynyt siihen peiliin, joka minulla oli mielessäni mutta nyt kirjalle löytyi käyttöä. Siinä oli nimittäin Denim-maton ohje:

BeFunky_043.jpg.jpg

Minulla ei kuitenkaan ollut farkkuja riittävästi mattoon (niitä oli siis kolmet), eikä pohjakangastakaan. Niinpä päätin samalla idealla tehdä jotain muuta...

Saanko esitellä: Denim tyyny!

BeFunky_023.jpg.jpg

Kauneusvirhetä on vaikka muille jakaa ja langanpätkiä roikkuu vielä sieltä täältä mutta itse olen supertyytyväinen lopputulokseen. Halusin, että tyynyliinassa on vetoketju - mutta en aikonut opetella ompelemaan sellaista - joten otin pohjakankaaksi valmiin koristetyynyn liinan (=ruma, minulla on näitä kolmessa värissä, olen yrittänyt jemmailla niitä sisustustyynyjen sisään yms. mutta yhä näitä pari löytyy).

BeFunky_036.jpg.jpg

BeFunky_038.jpg.jpg

Niinpä siis leikkelin tyynyliinan auki kaikilta muilta sivuilta paitsi vetskarisivusta ja ompelin farkkuriekaleet paikoilleen.

BeFunky_019.jpg.jpg

Näin alimman rimpsun alle jää vetskari piiloon.

BeFunky_040.jpg.jpg

Tässä pikkupotilas testaa tyynyä. Näköjään on saatu mangoa mekolle ja sukkiksetkin on hukattu jonnekin!

BeFunky_035.jpg.jpg

Bea on kyllä mystinen tyttö! 39,2 asteen kuume ei vielä vaikuta käytökseen juuri mitenkään. Illalla kuume nousi 39,9:ään - silloin neito oli täysin poissa pelistä. Aamulla sängystä nousi taas superpirteä pikkuinen (joka nyt kyllä simahti päiväunille) - suoraan ylös ja touhuamaan. Eilen Bealla todettiin korvatulehdus ja angiina - siinä kai kuumeen syy.

Mutta palataan farkkutyynyyn. Nyt minua harmittaa, että heitin meidän rumat isot lattiatyynyt pois. Kuinka hienoja lattiatyynyjä farkuista olisikaan saanut! Nyt keräilen jatkossakin hajonneet farkut talteen. Voisin tehdä farkkutilkuista päiväpeiton ja siihen tälläiset rimpsutyynyt (vähän isommat ehkä?). Mulle saa siis ehdottomasti lahjoittaa farkkuja ja vetskarillisia tyynynpäällisiä! :)

Ehdin myös kokeilemaan jotain muuta. Viime pääsiäisenä yritin värjätä keitettyjä, rikottuja kananmunia nestemäisellä elintarvikevärillä. Se ei onnistunut lainkaan, käyttipä sitten kuinka paljon väriä tahansa. Nyt ajattelin kokeilla samaa pastaväreillä. Johan alkoi onnistua.

Mun kokeilukappaleet lilluivat vedessä (ja ripauksessa etikkaa) vain muutaman tunnin ja kuvio on silti jo erottuva. Ohjeessa oli muistaakseni jääkaapissa yön yli.

BeFunky_015.jpg.jpg

Nyt minulla oli sitten keitettyjä kananmunia. Itse en juuri välitä keitetystä keltuaisista, ne ovat niin kuivia! Aiemmin en suostunut syömään niitä ollenkaan, mutta nyt olen opetellut. Kun teini oli tarhaikäinen ja olimme kahdestaan Pizza-Raxissa syömässä, jätin tapani mukaan keltuaiset syömättä ja pikkuinen tokaisi silloin: "Äiti! Sovitaanko, että kotona voit käyttäytyä miten haluat, mutta kun ollaan ihmisten ilmoilla syöt ne keltuaisetkin!" Häpeillen ne sitten pistelin poskeeni ja siitä alkoi opettelu. (Meillähän nää perheroolit menee vähän päälaelleen, teini alakoululaisena muun muassa soitti MULLE koulumatkalta, että äiti täällä on muuten aika kylmä, että muista laittaa pitkikset housujen alle ennen kuin lähdet ulos... ihana tyttäreni <3)

No niin... nyt siis kuitenkin päätin korvata keltuaiset jollakin muulla - nimittäin aiolilla ja pestolla:

BeFunky_016.jpg.jpg

Melko hyviä alkupaloja!

Tarkoitus oli myös kokeilla lusikkaleipien tekemistä mutta se meni kyllä aivan pipariksi... tai siis ei todellakaan mennyt, kun pipareitahan niistä piti tulla! Paiston jälkeen ne eivät pysyneet ollenkaan kasassa, joten murskasin ne suosiolla mukien pohjalle juustokakun pohjaksi ja tein mangorahkakakun täytteen niiden päälle, kun rahkaa, kermaa, sokereita, liivatetta ja mangososetta sattui kaapista löytymään. Itsehän en näihin koske, koska a.) karppaan ja b.) näissä on liivatetta. Mutta onpahan teinille nyt monta mukia syötävää!

BeFunky_042.jpg.jpg

Ja bloggaamaankin ehdin, näiden päikkäreiden aikana! Mitähän muuta sitä tänään keksisi?

Kiitos muuten kaikille, jotka tarjosivat minulle apua, kun vauva on kipeänä  ja olen täällä yksin ilman autoa. Olette ihania - ja toivon joskus voivani auttaa vastavuoroisesti!

xoxo,

minä