Muistatteko mun cookiepops-katastrofin? (http://pappila.vuodatus.net/lue/2013/09/paiva-jona-kaikki-meni-pieleen-eli-asioita-joita-ristiaispoydassa-ei-tulla-nakemaan) Silloin olin vakuuttunut, että kaikki popsit saavat jäädä, vaikka Bean ristiäisissä olisin mieluusti halunnut popseja tarjoilla...

Kuukautta liian myöhään Kinuskikissa julkaisi mokkapalatikkareiden ohjeen. (http://www.kinuskikissa.fi/mokkapalatikkarit) Ajattelin tilaisuuden tullen antaa popseille uuden mahdollisuuden.

Tilaisuus kolkuttikin hyvin pian, kun seuraavana tiistai-iltana teini kysyi minulta, että sattuisiko meillä olemaan kotona tarvikkeita pätkismuffinsien tekemiseen. "Ei, miksi ihmeessä minulla oli pätkiksiä kaapissa?" "Ei kun ajattelin vaan, että koulun diskoon pitäisi leipoa torstaiksi..." "Mitä, jos leipoisin niitä macaroneja, kun ne on helppo tehdä suoraan laatikosta?", minä kysyin. "Paljonko niitä tulee?", uteli teini. "No siitä yhdestä paketista tulee 12". "Se on kyllä aika vähän... meidän koulussa on kuitenkin 200 oppilasta." MITÄ IHMETTÄ!!! En kai minä nyt yksin leivo 200 ihmiselle???

No, kilttinä äitinä minä kuitenkin tein kaksi paketillista macaroneja (ei ihan 200:lle...), riisisuklaita ja kauralastuja. Ja mokkapalatikkareita, jotka kuorrutin kaapissa olleilla candy meltseillä ja nonparelleilla. Yllätyksekseni nyt sain taikinan jähmettymään niin, että tikku suostui pysymään sen sisässä (käytin tosin tällä kertaa jätskitikkuja).

Candy meltsit sulatin vesihauteessa, eikä niistä tullut samanlaista muussia, kuin viimeksi mikrossa.

Leipomisesta jäi siis hyvä mieli, mutta sitten harmitti, kun lapsi tuli diskosta takaisin itkien. Minä olin nimittäin lähtiessä sanonut tytölle, että tuo sitten astiat takaisin. Tyttö toimi dj:nä diskossa ja sillä välin, kun hän oli ollut soittamassa musiikkia kioskia valvomassa ollut opettaja oli jakanut meidän astiat (salaattikulhoa lukuun ottamatta) pullan ostajille. Teini oli tästä tosi närkästynyt. Vieläpä kun opettaja oli vähätellyt tilannetta ja sanonut, että astiat eivät näyttäneet tärkeiltä, että varmaan oli ihan ok jakaa ne pois. No, kovamuovisia säilytysrasioita ne pääasiassa olivat ja poikaystäväni omaisuutta. Eihän niillä nyt montaa euroa rahallista arvoa ollut mutta olisihan noilla voinut vielä käyttöäkin olla. Poikaystävä sanoi, ettei niitä suuremmin kaipaa mutta että nyt ilmoitat sinne koululle, että tämä oli viimeinen kerta, kun leivot sinne mitään, kun ne noin kohtelevat toisten omaisuutta. Kyllä minuakin harmitti, että saivat teinin itkemään. Ja minä kuitenkin laitoin useamman kymmentä euroa leivontatarpeisiin ja uhrasin yhden kokonaisen päivän leivonnalle, niin olisin sentään halunnut palkaksi edes omat astiani takaisin...

Tulipas tähän postaukseen paljon sulkeita :)

xoxo,

minä