Saavuimme Lontooseen ja saimme linja-auton veivattua kapealle yksisuuntaiselle kadulle, jonka varressa hotellimme oli. Huoneet eivät olleetkaan vielä valmiina, joten jouduimme jättämään laukkumme säilytykseen luggage roomiin. Se oli varsinainen sähläys, kun hotellin henkilökunta antoi ristiriitaista infoa siitä, pitikö laukkuun jäävään lappuun täyttää omat tiedot vai ei. Lopulta laukut jäivät sinne ja me nousimme bussiin, jossa oppaan (sama kuin Oxfordissa) olisi pitänyt jo odottaa meitä. Opas saapui ruhtinaallisesti myöhässä, eikä pyydellyt anteeksi, vaan syytti kaikkia muita joukkoliikenteestä meihin ja sovitun tapaamispaikan vaihtamiseen. Opimme pian, että anteeksipyytäminen ei näytä kuuluvan lontoolaiseen kulttuuriin. Meitä oppaan käytös lähinnä ärsytti, olihan hän ollut myöhässä jo Oxfordissa.

Lähdimme kuitenkin kiertoajelulle ja oppaan hyväksi on sanottava, että kyllä häneltä tietoa löytyy, vaikka muutaman asiavirheen onnistuin bongaamaan reissun aikana.

Ensimmäisenä pysähdyimme kuvaamaan Albertin muistomerkkiä, jonka tämän sureva vaimo/serkku, kuningatar Viktoria oli pystytyttänyt.

l1.jpg

Sitten pyörähdimme pikaisesti Buckingham Palaen edessä.

l2.jpg

l3.jpg

l4.jpg

Sitten ajoimme ohi Westminster Abbeyn, jonne pääsisimme tutustumaan seuraavana päivänä.

l5.jpg

Ja näimme Big Benin.

l6.jpg

...ja maailmanpyörän

l7.jpg

Kiertoajelu - niin mielenkiintoinen kuin olikin - oli todella pitkä ja meillä oli karmiva nälkä, koska Stonehengeltä lounasaikaan sai lähinnä kahvia ja pullaa. (Ja minä henk. koht. en syö pullaa.)

Kun palasimme hotellille saimme vihdoin laukkumme ja huoneet, joihin ne viedä. Olipa yllätys melkoinen,  kun oven avatessamme huomasimme, että meille kolmelle oli ainoastaan yksi sänky! Menin respaan kysymään asiasta, jolloin he lupasivat vaihtaa huoneen sellaiseen, jossa on kolme erillistä sänkyä. Jos homma olisi jäänyt tähän, se olisi ollut ihan fine. Mutta sitten se respan neiti tuhahti minulle, että tällaisista asioista pitää seuraavan kerran ilmoittaa varatessa. Enhän minä tätä ryhmävarausta tehnyt! Ja luultavasti se, joka teki, oli kuitenkin huomioinut nämä asiat ja kaikissa aiemmissa hotellihuoneissa ja hyteissä laivalla oli ollut riittävä määrä sänkyjä tai jopa vauvan matkasänky! Lontoolaiseen käytökseen näyttää kuuluvan muden syyttäminen omista virheistä.

No onneksi saisimme sentään seitsemältä ruokaa! Menimme alakerran ravintolaan, jonka ovi pysyi tiukasti kiinni, kun kello läheni seitsemää. Koputeltuamme ovelle, nuori kokkipoika tuli sanomaan, että hän on juuri alkamassa valmistamaan meille ruokaa. Paikalle kutsuttiin joku vanha setä henkilökunnasta, joka väitti, että oli sovittu kello kahdeksasta. Ei auttanut sekään, että olisi ollut esittää sähköposteja, joissa aivan selvästi puhuttiin seitsemästä. Jos ruokaa ei ollut, sitä ei ollut. (Lue tähän väliin kaikki tuntemasi kirosanat, niin pääset aika lähelle mun olotilaa. En toimi nälkäisenä.) Eikä taaskaan anteeksipyyntöä vaan syy oli meidän.

Ja kun ruokaa vihdoin saatin, ei siellä ollut tietoa ruokavalioista. Kuulivat ilmeisesti ekaa kertaa, että joukossa oli kasvissyöjäkin. Minulta kysyttiin, mitä haluaisin syödä, ajattelin, että munakas olisi nopea ja täyttävä ratkaisu ja sainkin todella hyvänmakuisen juustomunakkaan pienen odottelun jälkeen. Jotain sentään. Bealle ei taaskaan ollut ruokaa mutta minun munakkaani reunalla oli ranskalaisia perunoita ja annoin Bean syödä niitä ja jaoin munakkaani hänen kanssaan.

Tämä päivä oli niin rankka, että mummo päätti jäädä seuraavan päivän turistikierrokselta hotelliin ja halusi pitää Beankin siellä.

Niinpä lähdin yksin bussille, jolla kuljimme Towerin luo parkkihalliin. Opas oli minuutilleen oikeaan aikaan hotellilla mutta koska satoi, ja koska hän oli unohtanut sateenvarjonsa kotiin, joudimme odottamaan tolkuttoman kauan ennen Toweriin pääsyä, että hän osti uuden sateenvarjon. Kun varjo oli vihdoin maksettu, lakkasi satamasta. Arvatkaapa harmittiko, kun tämä lyhensi oloaikaamme Towerissa!  SIsäänpääsy oli kuitenkin sen 18 puntaa ja kierros siellä aika juosten kustu. En päässyt tyrmiin, kruununjalokivet ehdimme juuri katsoa.

Sisäänkäynnin luona oli hyvä näkymä London Bridgelle.

l8.jpg

l9.jpg

Ensimmäisenä Toweriin päästyämme näimme vilaukselta ohikäveleviä Beefeatereitä.

l10.jpg

l11.jpg

Sitten kävimme katsomassa kuninkaallisia korppeja. Kuulemma monarkia säilyy niin kauan, kun Towerissa on korppeja, joten siellä on korppitarha.

l12.jpg

l14.jpg

l13.jpg

l16.jpg

Näimme sentään pettureiden portin:

l15.jpg

Sitten juostiinkin jo katsomaan niitä kruununjalokiviä.

l17.jpg

l23.jpg

Siellä ei saanut ottaa harmikseni valokuvia. Miten kukaan uskoo, että olen nähnyt ne, jos en saa selfietä facebookiin todisteeksi? En uskaltanut uhmata kieltoa, sillä Tukholman aarrekammiossa olen saanut hälytyksen aikaan, kun otin suosikkikuninkaallisen Erik XIV:n kruunusta kuvan salaman kanssa.

Oli siis etsittävä muuta kuvattavaa.

l18.jpg

l19.jpg

l20.jpg

l21.jpg

Oh, siinä kuvassa näkyy vielä takkini, jonka hukkasin johonkin Gatwickin ja Helsinki-Vantaan välille. Takista viis, mutta taskussa olivat kotiavaimet ja auton avaimet. Laukkukin itse asiassa hajosi lentokoneessa. :(

Meillä oli lounastauko ennen Westminster Abbey'iin menoa. Opas jätti meidät parkkiin kadunvarteen ja lupasi näyttää ostospaikkoja. Ei ollut häävejä paikkoja kyllä nämä esitellyt. Lähdin heti vessassa käynnin jälkeen kävelemään pitkän matkan takaisin autolle. Pysähdyin matkalla syömään Pret-a-mangeriin Falafel-salaatin.

l24.jpg

Ah, ihania tuoreita juttuja!

Tullessani bussille kuljettaja ja matkanjohtaja toivottivat minut ilolla terveetulleeksi. "Hyvä kun tulit, poliisi on tulossa pidättämään meitä!" Luulin, että pojat vitsailevat mutta kyseessä olikin ihan oikea tilanne. Opas oli unohtanut kertoa, että tässä pysäköidessä pysäköinnistä pitää maksaa kännykällä. Hän lähti vaan painattelemaan kaupungille ja jätti kuskin pulaan. Minun pitäisi nyt selvittää, miten maksu hoidettaisiin. Pysäköinninvalvoja tuli kiukkuisena paikalle juuri kun olimme menneet tarkastelemaan tolpassa olevia ohjeita. Tämä henkilö oli ilmeisesti pelotellut poliisilla ja uhkui nytkin raivoa. Minä yritin selittää, ettei meidän pojilta vaan löytynyt riittävää kielitaitoa maksun suorittamiseen. He olivat aikaisemmin yrittäneet tarjota pysäköinninvalvojalle käteistä maksuksi ja kännykkää, jotta tämä suorittaisi maksun mutta eivät olleet kelvanneet. Pitkän palopuheen jälkeen pysäköinninvalvoja antoi minulle mahdollisuuden suorittaa maksu. Soitin siis tolpassa olevaan numeroon. Sinne piti ensin luetella auton rekisterinumero (onneksi osaan aakkoset englanniksi), merkki, väri ja sen alueen koodi, jolla pysäköimme. Sen jälkeen annettiin luottokortin numero, vanhenemispäivä ja turvakoodi. Tässä vaiheessa jokin meni pieleen ja automaatin sijasta päädyin keskustelemaan oikean ihmisen kanssa. Inhoan muutenkin puhelimeen puhumista. Minulla on tosi huono kuulo ja pelkään, etten kuule niin hyvin, kun en näe ihmisen suuta tämän puhuessa, saati kun tämä puhuu vierasta kieltä! Uskoakseni sain kuitenkin homman hoidettua. Opas palasi paikalle ja tuhahti vain, että tämä on Lontoo, totta kai kaikesta pitää maksaa! No kiva kun autoit...

Lähdimme kävelemään kohti Westminster Abbey'a. Matkalla törmäsimme tähän pysäköinninvalvojaan. Kysyin, näkyikö maksumme. Hän sanoi, että on juuri soittamassa valvojalleen ja että hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa meille sakot. Samalla automme tiedot pompsahtivat hänen laitteensa näytölle ja ääni muuttui kellossa. "Tervetuloa Lontooseen, viettäkää hauska päivä!"

l26.jpg 

Westminster Abbeyssakaan ei saanut kuvata, mikä oli hirveä harmi, sillä minä kosketin Elisabeth I:n sarkofagia, enkä saanut kuvaa siitä! Lewis Carrollin muistolaatan kohdalla kamera laukesi vahingossa... :D

l27.jpg

Lasketaanko selfieksi, jos mun kenkä näkyy? Minähän siis olen valtava Liisa Ihmemaassa-fani, miten sattuikaan, että mun kameraan tuli joku häiriö juuri sen kirjoittajan muistolaatan kohdalla?

Palasimme hotellille syömään. Mummo ja vauva olivat onneksi tallessa mutta meidän huoneen hengitysilma oli kyllä niin kamalan tunkkainen ja homeinen, että tuntui pahalta, että mummo ja Bea olivat joutuneet viettämään päivää siellä. Olivat kyllä kuulemma käyneet kävelemässä sitä katua, millä hotelli sijaitsi, päästä päähän, etteivät eksyisi mutta saisivat kuitenkin happea.

Ruoan jälkeen lähdimme kävelemään Hyde Parkin poikki Harrodsille.

Hyde Parkissa meitä seurasi orava, joka oli ilmeisen kesy.

l28.jpg

Annoin sille taskun pohjalta pähkinöitä.

l29.jpg

Annoin Beallekin pähkinän oravalle annettavaksi, mutta Bea laittoi pähkinän omaan suuhunsa. Onneksi se ei ole niille allerginen!

l30.jpg

Puistossa oli myös ankkalampi.

l31.jpg

l32.jpg

Poistuimme puistosta ja lopulta löysimme Harrodsin. Minulta puuttui vielä poikaystävän ja teinin tuliaiset. Poikaystävälle olin ostanut Hollannista oranssin Hollanti-pikeepaidan ja nyt olisi pitänyt saada Englannin pelipaita sille kaveriksi. Päättelin, että Harrodsilta sellaisen saisi. Päättelin väärin. "Meillä on vain Portugali ja Hollanti, ehkä Niketownissa Piccadilly Circuksella olisi..." No en varmaan lähtisi enää kävelemään! Poikaystävä saisi halpisversion vastapäisestä turistikrääsäkaupasta sitten. Hollanti ja Englanti ovat joukkueita, joita itse inhoan mutta koska nämä meidän reissukohteet osuivat yksiin poikaystävän jalkapallomaun kanssa, päätin kuitenkin hankkia niiden paidat. Silläkin uhalla, että joudun katselemaan oranssia väriä kotona.

Teinille sentään löytyi Hobbit-tuliaisia.

Olimme kuolla mummon kanssa nauruun, kun työnsimme Beaa läpi Harrodsin alakerran vaunuissaan. Bea vilkutti kaikille työntekijöille kuin kuningatar konsanaan. Miehet lähettivät Bealle lentosuukkoja ja naiset  alkoivat kikattaa tai huusivat: "Oh my God!". Kemikaaliosastolla työntekijöitä oli tiheässä, joten näky oli hauska, kun se vilkutti vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Mutta se olisi pitänyt nähdä!

Harrodsilla oli superihana lasten puoli. Ihastuin täysin siniseen mekkoon lastenosastolle tultaessa.

l33.jpg

Kunnes näin sen hintalapun. Euroissa lähemmäs 800!!?!

l34.jpg

Jos olisi matkabudjetissa ollut joustoa, olisin tuonut poikaystävälle Boba Fett-kellon! Aivan ylihieno!

l35.jpg

Tai jos siitä ei olisi tarvinut maksaa ylimääräistä koneessa, olisin tuonut R2D2-matkalaukun.

l36.jpg

No jotain Star Warsia piti silti ostaa:

l37.jpg

Keskustelimme myyjäpojan kanssa Star Warsista ja hän kysyi, olinko nähnyt uusimman elokuvan trailerin ja mitä siitä ajattelin. Ilmeisesti Star Wars-tietouteni vakuutti niin, että poika kaivoi minulle kassan alta kaupanpäällisiksi SW-keräilykortteja. Score!

Ja pitihän Harrodsilla käydä katsomassa sitä lasia, josta prinsessa Diana viimeisenä joi ja sormusta, jonka Dodi oli hänelle ostanut.

l25.jpg

l39.jpg

Ilta alkoi pimetä ja kun pääsimme Hyde Parkiin oli jo tosi pimeää. Puistonvartija ajoi autonsa rinnallemme ja kertoi alkavansa sulkemaan puiston ovia. Kerroin, että haluaisimme päästä ihan puiston toiselle laidalle. Saattaisi kuulemma onnistua ennen kuin hän ehtisi sinne mutta vipinää kinttuihin sitten. Minua vähän säälitti huonojalkainen mummo, jota ei kyllä viitsisi laittaa juoksemaan. Olin ehdottanut taksia minun laskuuni Harrodsilta mutta mummo oli sanonut, että kävellään.

Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa portille vaikka näin jo puistoauton lähestyvän. Mutta jalat olivat kyllä muussina. Miten sitten mummoraukalla? Oraville ostamani sämpylä meni kyllä ihan hukkaan. Ei siellä pimeässä oravia näkynyt vaikka päivällä niitä oli kaikkialla. Eikä ollut kyllä aikaa niitä ruokkiakaan!

Viimeistä vietäisiin sitten seuraavana päivänä!

xoxo,

minä