Sää suosi meitä Rymättylän reissulla sikäli, että pilviä riitti ja minä en saanut näyttäytyä auringossa. Ajoitimme Muumimaassa käynnin säätutkan mukaan pilvisimmälle päivälle. Olikin niin koleaa, että taaperolle piti vetää sukkahousut shortsiasun alle.

Mutta noin muumimaailmaan pitää mennäkin. Pilvinen ja kylmä sää ehkä karkottaa osan muista vierailijoista ja kerran superhelteessä muumimaassa käyneenä, voin kertoa, ettei se ollut mikään nautinto!

Eniten tässä vierailussa jännitti se, mten taapero ottaisi muumit vastaan. Teini ei pienenä uskaltanut nimittäin lähestyä muumihahmoja laisinkaan. Ainoastaan niitä, joilla oli ihmiskasvot, niin kuin Pikku Myy tai Nuuskamuikkunen. Olin siis varautunut siihen, että tämä saattaisi olla rahan hukkaa.

Menimme sisään muumimaahan ja ensimmäisenä seurasimme hetken teatteriesitystä portin suulla. Sitten käveimme vankilalle ja otimme pakolliset kalteriposetuskuvat (teinistä on vastaava arkistoissa).

Taapero päätti myös kokeilla Poliisin ammattia, jos elämä kalterien toisella puolella olisi mukavampaa. Mutta siinä ammatissa hattu tulee ikävästi silmille...

Niinpä jatkoimme kohti muumitaloa ja kohta silmien edessä olikin oikea armeija muumihahmoja. Ja niiden ympärillä pörräsi moninkertainen lauma polvenkorkuisia lapsia. Nyt olisi totuuden hetki. Saatin taaperon lähimpänä olevan Muumipapan luokse. Ujosti taapero meni kättelemään sitä - mutta huomatessaan, että muumeja sai halata tai pitää kädestä, se alkoi innoissaan singahdella ympäriinsä tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa.

Kaikkien muiden muumien ympärillä kävi kuhina paitsi Niiskun, siksi siihin saikin tutustua rauhassa ilman muiden lapsien tungeksintaa.

Taapero ei tosin malttanut pysyä kauaa sen luona, vaan palasi yhä uudestaan ja uudestaan Nipsun ja Muumimamman syleilyyn. Selkeät suosikit hänellä!

Toki muutkin saivat osansa Taaperon hellimisvimmasta.

Taapero on siskonsa täysi vastakohta paitsi siinä, että syö vapaaehtoisesti tomaatteja, myös siinä, että se nimenomaan pitää kokoasuissa olevista hahmoista mutta ei niistä, joilla näkyy omat kasvot. Pikku Myy ei siis tehnyt vaikutusta, vaikka minusta se oli aivan huippu ja Myytä esittänyt tyttö sopi rooliin täydellisesti!

Kävimme Muumitalossa tutkimassa paikkoja...

ja yritin saada talosta kuvan ilman ulkopuolisia ihmisiä.

Sitten lähdimme seikkalupolulle, jonka varrella tapasimme Aliisan ja mummon. Niilekään taapero ei halunnut jutella, eikä uskaltanut lähestyä noidan taloa ilman äitiä.

Löysimme myös hattivatteja...

ja pääsimme poseeraamaan Tiuhtina ja Viuhtina. Tai olisimme päässeet, os minun pääni olisi mahtunut aukosta!

Polulla oli myös jännä silta.

Ja löysimme sieltäkin Muumilaakson asukkaan.

Seikkailupolku toi meidät uimahuoneelle.

Ja sen juurellakin oli paikallisia aukkaita.

Toinen joutsenvanhemmista veti rennosti lepoa rannassa pää siiven alla, kun toinen vahti polskivia lapsia.

Minun lapseni meni tutustumaan drontti Edvardiin. Poikaystävälle se oli jo tuttu, koska se talvehtii pellolla lähellä hänen kotitaloaan. Siksi ei vissiin tarvinut katsoa kohti...

Kävimme Merenhuiskeella leikkimässä ja jatkoimme sitten Papan muistopolkua pitkin. Siellä tapasimme hahmon, jonka kasvot näkyivät, mutta Sosuli oli niin valloittava, että taaperokin heltyi. Naperolla oli sitä paitsi Sosulille näytettävää.

Se oli nimittäin havainnut toisen eriskummallisen hahmon.

Sehän oli Hosuli, jonka Sosuli meille mielellään esitteli miehenään. Ja niin taapero päätyi tekemään hiekkakakkuja Hosulin opastuksella.

Sää oli vielä muumimaasta poistuessa tasaisen harmaa mutta Naantalin keskustaan päästessä pilvipeite alkoi rakoilla ja piti hakeutua varjoon ja syömään.

Niinpä menimme Trapin pihaan ("It's a trap!" - pakollinen Star wars-vitsi) ja tilasimme ruokaa.

Feta ei ollut erityisen hyvää, mutta muuten oli oikein kelpo salaatti. Ja sain vielä poikaystävän turkinpippurit jälkiruoaksi.

Siis nuo vihreät jutskat, en niitä karkkeja... koska minähän karppaan.

Tästä päivä jatkui sisustuskaupoille menemisellä - mutta siitä lisää toiste. Nyt taitaa olla nukkuma-aika. Huomenna pitää herätä viemään taapero verikokeisiin. Pitäkää peukkuja, että hyytymisarvot on saatu nousuun!

Hyvää yötä!

xoxo,

minä