Teini ei ollut lainkaan mukana muumimaan käynnillä, joten päätimme teinin kanssa tehdä jotain vaihteeksi kahden. Pienen neuvottelun jälkeen päädyimme valitsemaan äiti-tytär-päivän kohteeksi Turussa sijaitsevan Luostarinmäen käsityöläismuseon.

Siellä pääseekin virittäytymään entisaikojen fiiliksiin vanhojen rakennusten keskellä.

Ja tutustumaan eri ammattejen toimintaan sisustettujen verstaiden kautta

...tai seuraamalla käsityöläisiä työssään.

Harmi kyllä se, missä rakennuksissa käsityöläisiä milloinkin on, vaihtelee kai. Osuimme heti parhaaseen pajaan, kun kierroksen alussa pääsimme tutustumaan savenvalajan työhön. Hänellä oli lautasia työnalla ja hän lupasi ystävällisesti näyttää lautasen valmistuksen savimöykystä kuivamaan menevään lautaseen asti samalla selittäen työvaiheet ja kertoen, mitä lautaselle kuivamisen jälkeen tapahtui. Myös pitsinnyplääjältä sai hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten pitsistä saa tehtyä kukkakoristeita... täytynee testailla :)

Sekatavarakaupassa oli myynnissä vanhanajan karkkeja ja ostin teinille muutaman tuutin.

Mekin pääsimme teinin kanssa testaamaan entisaikojen leikkejä ja puhteita.

Teinin heitettyä kaikki renkaat ohi ja minun aloitettua oma heittovuoroni osumalla, ajattelin voittaneeni lajin.

Mutta sitten teini halusi uusinnan ja heitti 4 rengasta peräkkäin keppiin. Miksi , ah miksi, olen niin huono heittopeleissä?

Siirryimme kantamaan täysiä vesiämpäreitä. Aisa hepottaa varmasti kummasti mutta jo pienen kierroksen jälkeen tuokin alkoi käydä niskoille!

Kävimme vielä museon kahvilassa ja suuntasimme sitten hieman modernimmille ostoksille Myllyyn.

Seuraavana päivänä poikaystävä liittyi komboomme ja menimme leffaan. Ennen tehtiin parhaat elokuvatkin, niin kuin Terminaattorit 1 ja 2. Niitä uudempia en ole viitsinyt edes katsoa. Mutta Termnator Genisyksen traileri näytti niin uskolliselta "alkuperäisille" leffoille, että halusin nähdä sen.

Ja totta tosiaan! Ihan kuin olisin palannut 90-luvulle... mutta sillai hyvällä tavalla. Tuttuja kohtauksia, tuttuja hahmoja, tuttuja paikkoja - love it! Teini tykkää Daeneryksestä - tai siis Emilia Clarkesta, ja halusi siksi nähdä elokuvan. Emilia Clarke oli oikeastaan hämmentävän paljon Linda Hamiltonin näköinen, vaikken ole koskaan pitänyt Hamiltonia erityisen nättinä ja Clarke on tosi kaunis. Roolitus oli ihan nappi! Ja leffakin ihan jees... ainakin, jos et jäänyt lopputekstien jälkeen katsomaan jatko-osalupausta. 

Huomasimme leffaan mennessä, että Turussahan oli samanaikaisesti käynnissä keskiaikamarkkinat.

Päätimme siis pyörähtää siellä.

Joku teki vähän vähemmän keskiaikaisia saippuakuplia. Taapero, joka kovin pitää saippuakuplsta, olisi varmasti innostunut näistä:

Tai lampaista.

Poikaystävä ei sen sijaan innostunut väenpaljoudesta lainkaan, joten jouduimme juoksemaan alueen pikakelauksella läpi.

Mutta siinäpä meillä kahden päivän pläjäys keskiajalta tulevaisuuteen!

xoxo,

minä