Kuinka moni viitsisi viettää vapaa-ajalla aikaa työkavereidensa kanssa? Entä lähteä lomalle heidän kanssaan? Mökille, josta on 75 kilometriä sivistyksen pariin? No minä viitsin, koska mulla on mahtavia työkavereita!
Lähdimme siis yhdessä Lappiin. Matka oli tilattu jo viime vuoden puolella ja äitinikin oli varannut sen viikon lomaa taaperoa katsoakseen hyvissä ajoin. Sitten tuli tämä taaperon ITP ja mietin, pitäisikö minun jättäytyä koko reissusta. Minulle kuitenkin vakuuteltiin, että mummi olisi ihan yhtä hyvä lapsenvahti kuin minäkin ja että kaipaisin irtiottoa kaikesta stressistä. Näin on! Eli matkaan siis. Olin vuotta aiemmin luvannut hoitaa yhden vihkimisen lähtöpäivänä, kaverit olivat kuitenkin tilanneet sellaiset lennot, että en olisi ehtinyt vihkimisestä ajoissa koneeseen. "Sanot, ettet pysty hoitamaan..." Mutta enhän minä niin voinut tehdä! Onneksi pari suostui aikaistamaan vihkimistä tunnilla, niin pääsin ajoissa matkaan - ja eikun suoraan lentokentälle. Naapuriseurakunnan kirkkoherra nykäisi minulta heti terminaaliin päästessä sokeripalan kaulasta. Nyt ei oltu enää töissä! Loma sai alkaa!
Kentällä nautittiin skumpat ja nähtiin Tero Pitkämäki. Koneessa Ivaloon mietimme, että ratkaisu kaikkiin seurakuntayhtymän taloushuoliin olisi pudottaa tämä lentokone. Tyhjäksi jääneitä paikkoja kun ei täytetä. Siinä olisi kerralla päästy yhdestä kirkkoherrasta, diakonista, seurakuntapastorista, kiinteistöpuolen tyypistä ja kahdesta nuorisotyönohjaajasta. Onneksi eivät kuitenkaan keksineet sitä ja laskeuduimme turvallisesti Ivaloon, jossa pikkubussi odotti meitä ja matkanjohtajamme, setäni Kalle. ajoi meidät Inariin Angelin kylään. Tiesimme jo etukäteen, että menisimme keskelle ei mitään. Minulle se oli ihan tervetullutta. Meitä odotti metsikön keskellä keltainen talo, jossa oli monta makuuhuonetta, sauna, täysin varusteltu keittiö ja käytännössä kaikki mitä tarvitaan!
Taloa voi vuokrata täältä
Näkymä ikkunasta ei ollut pöllömpi! Inarinjoen toisella rannalla näkyi Norja.
Olin kuullut, että ruska olisi Lapissa parhaillaan kauneimmillaan. Pettymyksekseni punainen väri puuttui maisemasta lähes kokonaan, mutta siihen tuli muutos parissa päivässä ja loppuviikosta lehdet alkoivatkin jo irrota puista. Todellakin viikon aikana näimme kauneimman ruskan!
Ensimmäinen ilta meni taloon tutustuessa, ruokaa laittaessa ja korttia pelatessa. Seuraavana aamuna lähdimme retkelle Otsamolle.
Kiipeäminen oli mukavaa, vaikka tuntuikin urheilulta.
Luonto oli kaunista ja niin Annekin.
Korkeammalta avautuivat mahtavat näkymät. Kännykkäkin sai taas signaalin.
Ylhäällä odotti taukopaikka ja termarikahvit.
Joku tosin yritti myrkyttää minut appelsiinisuklaakeksillä! Milloin ihmiset oppivat, että siinä on kaksi asiaa, joita ei pidä missään tilanteessa sekoittaa toisiinsa!
Mieli lepäsi ja keuhkot. Mahtavaa!
Paluumatkalla mökille kävimme morjestamassa mökin omistajaa hänen omalla mökillään.
Tuohon rantaan palaisimme vielä reissun aikana lähteäksemme järviretkelle.
Saunaa ja skumppaa, siinä mahtava lopetus upealle päivälle!
Tulipa ikävä Lappiin kuvia katsoessa! Tästä jatketaan muistelua, kunhan matkakertomusta kerkeän kijoittelemaan...
xoxo,
minä
Kommentit