Keskikesänjuhla koitti lähes yhtä koleana, kuin viime vuonna. Mieleen on piirtynyt kuva viime kesältä, kun taapero - silloin vielä ihan vauva - istui tätini mökkirannassa isotädin sukat käsiensä lämmittiminä, kun äiti ei ollut tajunnut, että keskellä kesää tarvitaan rukkaset!
Niinpä tänä vuonna juhannuksen aatonaattona en suuttunut lainkaan, kun parvekkeelle kattamani vähähiilarinen lettuyllätys herätti poikaystävässä kommentin: "Minä syön kyllä sisällä!" Olihan siellä parvekkella kuin Siperiassa. No sainpa nauttia kauniista kattauksesta ainakin kuvan oton verran... eikä kermavaahto päässyt ainakaan härskiintymään parvekkeella odottaessaan santsaajia!
Tein ystävältä saamastani vanhasta ikkunasta liitutaulun, kun liitutaulutarraa jäi juuri sopiva pätkä taaperon pöydän tuunaamisen jälkeen. Pitihän siihen heti kirjoitella ällöromanttisia viestejä!
Juhannusaattona meillä on nin kauan, kuin muistan, ollut tapana mennä tätini luo Munsaareen. Samalla tontilla asui aikanaan vaarini. Ja niin teimme tänäkin vuonna, poikaystävä oli ensimmäistä kertaa mukana. Ohjelmaan kuuluu todella hyvin syöminen ja samojen, nolojen tapahtumien muisteleminen vuodesta toiseen. Eli mahtavuutta!
Teini teki tosin koko illan sitä, mitä teini tekee nykyään aina:
Taapero sen sijaan nautti loppumattomista herkuista.
Ja tänä vuonna olimme varustautuneet kylmään säähän. Juhannusselfie!
Teinin hauskanpito jatkui kokolla Nuottasaaressa.
Minulla on ollut tapana viedä serkkutyttö ja omat tytöt Langinkosken kokkoa katsomaan ja syömään lettuja. Tänä vuonna letut eivät tytöille kelvanneet.
Aika pian kokon syttymisen jälkeen isot tytöt palasivat autoon, koska tabletilla tapahtui ilmeisesti jotain mielenkiintoisempaa. Jäimme taaperon kanssa kahdestaan katsomaan, kun märkään kokkoon yritettiin saada bensalla lisää eloa. Koska teini-ikä menee ohi ja saan lapseni takaisin???
Illan päätteeksi poistimme taaperosta punkin ja soitin hädissäni KOKSin päivystykseen. Samat ohjeet, kun silloin, kun minulla oli sellainen. Eli ei mitään toimia, ellei tule rengasta - ja kuulemma todennäköisyys saada borrelioosi on 1:1000. Tulee niin erityinen olo, kun tietää olevansa yksi tuhannesta! :/
Lauantaina menimme Hirssuun moikkaamaan vaaria - ja koiraa, jotka oli jätetty kaksin.
Meidän iskä loihti pöydän koreaksi... vaikka luulen, että tuossa salaatissa näkyy meidän äidin kädenjälki...
Sunnuntaina sitten oli vielä töitä ja katseltiin umpisurkea Itävallan F1-GP ja jänniteltiin parantuisiko poikaystävän saama vatsatauti, että päästäisiin maanantan koittaessa lähtemään Rymättylään lomanviettoon.
Rauhallinen, pilvinen perhejuhannus - ja sekös minulle sopi, kun borrelioosilääkityksen takia ei auringossa olisi saanut ollakaan!
Toivottavasti sinullakin oli hauska juhannus!
xoxo,
minä
Kommentit