Maanantai 18.8.

Uusi aamu alkoi aamiaisella mökin terassilla. Isi (tai äiti?) kävi hakemassa respasta tuoreita sämpylöitä ja makeita sarvia. Lomalla ei karpata!

BeFunky_157.jpg-normal.jpg

Bea auttoi mummia tiskaamaan?

BeFunky_166.jpg-normal.jpg

Vuorossa oli päivä, jota olin etukäteen odottanut eniten: matka Venetsiaan. Minä rakastan kirkkoja ja museoita - historiaa ja varsinkin kirkkohistoriaa. Venetsialla olisi siis paljon tarjottavaa: Pyhän Markuksen kirkko, Dogen palatsi, Huokausten silta...

Sisko jäi mökille, mikä helpotti autoon mahtumista. Mahtumisen kanssa oli seuraavan kerran ongelmia parkkitalossa Venetsiassa. Jösses, että on kapiat ruudut!  Mun parkkeeraustaidoilla väännettäisiin vieläkin siellä milli kerrallaan autoa oikeaan asentoon. Parkkitalon katolta oli kuitenkin huikeat näkymät.

BeFunky_170.jpg-normal.jpg

Niinpä lähdimme kävellen vaeltamaan kohti Rialton siltaa ja Pyhän Markuksen aukiota. Äidilläni on vitriinissä venetsialainen maski, olen harmitellut, etten ole edellisiltä reissuilta sellaista kotiin tuonut. Nyt olin päättänyt korjata tilanteen.

BeFunky_238.jpg-normal.jpg

Kiertelimme teinin kanssa tätä liikettä ympäri ja ympäri, kunnes sain valittua sopivan maskin. Olisihan siellä nätimpiäkin ollut... mutta sitten olisi jo hinnassa ollut enemmän numeroita.  Halvimmillaan maalaamattoman maskin olisi saanut kojuista eurolla, jotta kotona olisi päässyt askartelemaan. Potkin ehkä itseäni päähän, etten kerännyt aihioita mukaani. Ihan kohtuu siistin naamarinkin olisi saanut alta kympiltä mutta tuin nyt ihan käsityöläisiä enkä Venetsian mafiaa.

BeFunky_242.jpg-normal.jpg

Ihstelimme kanaaleja ja gondoleja ja pikkukujia.

BeFunky_281.jpg-normal.jpg

Liikuntarajoitteisille ja lastenvaunuille Venetsia ei ole ihan ideaali kohde. Yhdessä näkemässäni sillassa oli ramppi, kaikissa muissa vain portaat. Ja siltoja on parinkymmenen metrin välein. Kävihän tämä kuntoilusta:

BeFunky_288.jpg-normal.jpg

Kun vihdoin pääsimme Pyhän Markuksen torille, havaitsin, että basilika oli taas remontissa. Ikinä en saa kunnollisia kuvia torilta! (Tämä oli siis kolmas kertani Venetsiassa). Vielä suurempi järkytys oli, ettei puluja kuulemma enää saa syöttää, eikä niitä siellä aukiolla ollutkaan. 2003 reissulta minulla on kuva, jossa puluja istuu käsivarsillani ja parveilee ympärilläni. Höh! Minua on riistetty!

BeFunky_298.jpg-normal.jpg

BeFunky_300.jpg-normal.jpg

Nälkä oli alkanut kurnia vatsassa, joten ennen kirkkoon menoa etsiydyimme Hard Rock Cafe'hen syömään. Matkalla törmäsimme taas upeaan naamarikauppaan. Miksei aikuisen elämässä ole riittävästi naamiaisia ja fantasiaa?

BeFunky_306.jpg-normal.jpg

HRC löytyi ja nautin supersuuren Nacholautasen Guacamolella. Alakerran krääsäkaupasta ostin rannekorun killuttimen. Minulla ja teinillä on ollut tapana kerätä näitä mutta tähän mennessä olemme hukanneet kaikki killuttimet. Muualla ne ovat olleet plektran mallisia mutta Venetsian killutin näyttää vinyylilevyltä. Itse asiassa tätä kirjoittaessa sekin on jo rikki ja irti ketjustaan mutta vielä korjattavissa. Jos joku on aikeissa vierailla Rooman, Pariisin tai Tukholman HRC:ssä (tai teinille Berliinin), niin hihkaiskaa, annan rahat mukaan korua varten, jos saan tuliaisia. Helsingin HRC:stä voin hakea itse...

Ostin myös shottilasin, koska äiti ja isä ovat tuoneet minulle jostain näitä tuliaisiksi, niin kaipa kerään nyt sitten niitäkin. Korut on ehdottomasti otettava vain niistä ravintoloista, joissa on itse käynyt, mutta näiden kanssa en ole niin ronkeli. Jäi harmittamaan, etten ostanut Bealle "My first Hard Rock Cafe T-Shirt Venezia"a, teinillä kun on Roomasta sellainen...

BeFunky_315.jpg-normal.jpg

Kun astuimme takaisin päivänpaisteeseen, aloin välittömästi voida pahoin. Ajattelin, ettei olisi ehkä pitänyt syödä koko annosta. Äiti tyhjensi minulle muovipussin ja oksensin. Mutta jos kyse olisi ollut ylensyönnistä olo olisi varmaan helpottanut sen tehtyä? Sen sijaan se paheni - minua paleli, päätä särki, vatsaa kouristi ja etoi aivan vietävästi. Tajusin että olin taas ollut ilman päähinettä koko päivän liikenteessä vaikka edellisenä kesänä sain samasta syystä aurngonpistoksen Dubrovnikissa. Jäin arpomaan auringonpistoksen ja ruokamyrkytyksen välille. Myöhemmin olen miettinyt, että voinkohan olla allerginen avokadolle? Äiti nimittäin tarjosi minulle salaattia, jossa oli avokadolohkoja. En pystynyt syömään niitä, koska ne toivat heti mieleen sen Venetsiassa oksennetun guacamolen. Ja kun mietin asiaa, niin minähän olin saanut samanmoisen aivan karmean "oksennustaudin" sen jälkeen, kun tein karppiavokadopastaa kotona.

Anyways, ei tullut sitten mentyä kirkkoihin. Eikä museoihin. Äiti sääli minua: "Harmittaa varmaan, kun odotit niin paljon..." Sillä hetkellä minua ei kiinnostanut muu, kuin päästä makuulleni. Lohduttaudun sillä, että Venetsia itsessään on kuin museo. Oli siellä kaunista ja historiallista nähtävää. Ja kävin minä jossain pikkukirkossa ennen aukiota. Eikä ne varmaan olisi päästäneet minua hellevaatteissa sisäänkään, kun ei ollut olkapäät ja polvet peitettynä...

Niinpä vaelsimme takaisin läpi Venetsian ja minä oksensin kanaaleihin, sivukujille, roskapönttöihin ja äidin löytämiin muovipusseihin ja vapisin kauttaaltaan.

Autossa olo helpotti ja luulin jo voivani paremmin, kun pysähdyimme kotimatkalla ostoskeskukseen. Sitten oksensin ostoskeskuksen parkkihallin roskikseen. Näin muuten toisen roskiksen reunalla isoimman heinäsirkan, mitä olen ikinä nähnyt - se oli kymmensenttinen! Kun vihdoin pääsimme mökille olinkin jo taas ihan valmis sänkyyn.

Voiko avokadolle olla allerginen?

xoxo,

io