Stratford-upon-Avonista matkasmme yli Walesin rajan kohti Aberystw - Aberstwyhyth - no, sitä A:lla alkavaa paikkaa, kuten seurueessamme opittiin Aberystwythiä nimittämään. Moisesta paikasta en ollut koskaan kuullutkaan, jote en osannut mitään siltä odottaakaan. Walesin rajan ylitettyämme näimme silmänkantamattomiin vihreitä niittyjä, vuorenrinteitä ja lampaita. Pikkukylät vilahtelivat ohi. Olimme keskellä ei mitään - ja keskellä ei mitään piti pysähtyä myös syömään.
En voi ihan liikaa kyllä kehua tuota yksisarvisen majataloa. Missään ikinä ei ole ruoan saanti kestänyt niin kauaa! Ja Walesiläiseen vessaan sai totuttautua jo tässä vaiheessa. Kun bussilastillinen suomalaisia käyttää vuorotellen samaa vessaa, on muutaman ensimmäisen kävijän jälkeen pöntön säiliö tyhjä, eikä vessaa voi enää vetää. Hanasta ei vettä tullut juurikaan kovemmalla paineella, joten vaipanvaihto taaperolle oli erityisen haastavaa.
Tässä neiti sitten istuu pubin tiskillä odottamassa palvelua.
Lopulta matka jatkui ja salaatti, jonka sain tilattua varsin yksipuolisen ruokalistan ulkopuolelta, oli itse asiassa osoittautunut oikein maukkaaksi. Iltpäiväksi saavuimme lopulta rannikolle siihen A-alkuiseen paikkaan ja henki oli salpautua, kun tajusin, millaisissa maisemissa saisimme päivää viettää! Rantapromenadin varsi oli täynnä kauniita Viktorian aikaisia taloja. Minä leikin aina mielikuvituksessani olevani jollakin aiemmalla vuosisadalla - täällä se oli helppoa! Ihan kuin eläisin jossakin Victoria Holtin romaanissa!
Karu mutta kaunis kivikkoranta avautui eteen saman rantakadun toiselta laidalta.
Lähdimme heti nousemaan rinnejunalle, jolla pääsisimme katselemaan Cardigan Bayn maisemia korkeammalta. Ihana Tupu auttoi mummoa Bean vaunujen kanssa ja minulla jäi kädet vapaaksi kameran käyttöön.
Joku nuori nainen nykäisi erästä seurueemme jäsentä hihasta ja minut kutsuttiin paikalle selvittämään, mitä hän halusi. Tyttö halusi vain kertoa, että lahdella oli viime päivinä nähty delfiinejä ja että jos pitäisimme silmämme auki ja kamerat valmiina, mekin saattaisimme niitä nähdä. Delfiinejä, voitteko kuvitella! Ihan kuin paikka ei olisi ollut jo tarpeeksi täydellinen! (Harmikseni en kyllä nähnyt yhtään delfiiniä reissun aikana...)
Mutta siitä rinnejunasta...
...huipulla odottivat aivan huikeat maisemat!
Siellä oli myös frisbeegolfrata. Minusta tuulinen jyrkänne ei ehkä ole paras paikka heittää golfia. Montakohan kiekkoa päätyy mereen?
Hetken ihmettelyn jälkeen palasimme rinnejunalla alas ja menimme majoittumaan. Olin enenevässä määrin haltioissani, kun tajusin, että majoittuisimme yhdessä noista rantakadun kauniista hotelleista!
Kyllä kelpasi jyystää gluteenitonta keksiä aulassa, hotelli oli nimittäin aivan ihanasti sisustettu!
Tuossa ruokahuoneessa me sitten söimme isoimman osan aterioista oleskelumme aikana, sillä tanssiasisalissa vietettiin häitä sinä viikonloppuna. Ei pöllömpi miljöö häille!
Huonekin oli minua miellyttävissä väreissä:
Ja Bea rakasti isoa ikkunaa, josta sai katsella rannalla juoksevia koiria tai lokkien kaartelua.
Itse asiassa Bea jäi mummon kanssa katselemaan ikkunasta, kun me muut lähdimme kiertokävelylle sateiseen Aberystwythiin.
Aivan kaikki eivät olleet tämän hotellin suuria ystäviä, joidenkin huone oli kuulemma hyvin ahdas, eikä kaikilla ollut näköalaa merelle. Meitä onnisti kuitenkin näissä arpajaisissa! Olin valmis unohtamaan sen. että vessan säiliö täälläkin täyttyi varsin hitaasti, eikä suihkusta ollut helppoa saada lämmintä vettä, niin kauniilta kaikki näytti!
Matkanjohtajamme Harri kertoi kiertokävelyllä Aben historiasta:
Näimme yliopiston:
ja niemenkärjessä olevan vanhan linnakkeen:
Kiertokävely päättyi varsin hämmentävään rakennukseen. Luulin, että olimme mennossa kauppahalliin, sillä keskittymiseni herpaantui hetkeksi jäädessäni juttelemaan paikallisen tytön kanssa, jolla oli norjalaiset isovanhemmat. Kun astuimme rakennukseen näin ensimmäisenä biljardipöytiä ja niiden vieressä baaritiskin ... ja URUT???
Astuimme urkujen viereisestä ovesta sisään entiseen kirkkosaliin, jossa oli nykyisin niin ikään baaritiski ja pöytiä jakkaroineen. Yritin toipua hämmennyksestä sillä välin, kun muut tilasivat olutta. Olin ajatellut ottaa PepsiMaxia, mutta kun minun vuoroni tuli ja huomasin hanan, jossa luki Coors Light, päätin kuitenkin tilata oluen. Light-olutta saa tosi harvassa baarissa Suomessa!
Kärsin kuitenkin jonkinasteisesta omituisesta tunteesta juodessani kaljaa kirkossa. Mikähän mahtaa olla sopiva katumusharjoitus? Ehkä Luther olisi kuitenkin hyväksynyt tämän...
Kävelimme takaisin hotellille ja menimme syömään illallista. Tämä oli ensimmäinen hotelli-illallinen, joka ei ollut seisova pöytä ja olin hieman huolissani, saisinko kasviskarppia syötävää. Alkupalana oli melonia ja tuoreita mansikoita. Pääruoaksi sain kasviscurrya riisillä ja perunalla. Jätin riisit ja perunat suosiolla syömättä ja yritin olla maistamatta currya (en pidä sen mausta, joten se kuuluu "allergialistaani"). Jälkkäripöydässä olisi ollut vaikka mitä leivonnaisia, otin ihan vähän hedelmäsalaattia, sillä hedelmissähän on älyttömästi sokeria, joka ei sovi karppaajalle.
Kävin onnellisena nukkumaan, sillä tiesin, että viettäisimme vielä seuraavankin yön täällä!
Siinä tuli taas muutaman kuva. Tämä oli ihan lempparipaikkani reissun varrella, niin en halunnut liikaa karsia niitä... :)
Tästä jatketaan taas joskus. Ei onneksi ainakaan vielä ole reissu hävinnyt muistista. Minulla ei vaan ole ollut aikaa ja jaksamista kirjoittaa koko matkapäiväkirjaa vielä valmiiksi.
xoxo,
minä
Kommentit