Omistan tämän postauksen Hungaroringin radalle siirtymiselle. Meidän hotelli oli noin 10 kilsan päässä pelipaikoilta. Noin puolet matkasta taittui junalla Gödöllön ja Mogyorodin välisellä radalla. (Tämä oli ilmaista yhtä kertaa lukuun ottamatta)

1.jpg2.jpg

3.jpg

Loput matkasta taitoimme jalan viinipellon laitaa. Huhupuheen mukaan ilmainen sukkulapussi olisi kulkenut Mogyorodin kylälle, jonne junapysäkiltä oli velä melko pitkä matka. Niitä lähti myös Budapestin suunnasta. Me tehtin kuitenkin tietoinen valinta kävellä toista kautta ja maisema olikin kieltämättä kaunis. Tai niin kuin isäntä asian esitti: "Olemme tässä romanttisella kävelyllä Unkarin maaseudulla".

4.jpg5.jpg6.jpg

Torstaina ja perjantaina autoliikennettä ei tiellä ollut juuri lainkaan. Lauantaina autoja alkoi suhahtelemaan ohi ja monet ajoivat niin lujaa, että tien laitaa kävelevä jalankulkija sai pelätä tosissaan henkensä edestä. Sunnuntaina kukaan ei ajanut kovaa, vaan kävellen pääsi ohittelemaan paikallaan seisovaa jonoa.

7.jpg

Viinitarhan laidoilla kasvoi karhunvatukoita, joita minä varastin aina ohikulkiessa. Päivä päivältä marjat kypsyivät lisää. Mutta kun maanantaina näin Budapestin kauppahallissa, minkä kokoisia karhunvatukoita siellä oli, päättelin että nämä eivät ehkä sittenkään olleet ihan kypsiä... Karhunvatukka on niin harvinaista herkkua, että tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi!

8.jpg

9.jpg10.jpg

Kukkuloiden takana Hungaroring portteineen sitten siinsikin...

11.jpg

12.jpg

^ Kisaonnetomuudessa saamiinsa vammoihin kuollut Jules Bianchi oli saanut nimensä rataa ympäröiviin muureihin

13.jpg

Kahtena päivänä kävelimme pois Mogyorodin kylän kautta. Matkaa tuli vähän enemmän, sillä suunnalla kasvoi viinin sijasta maissia ja auringonkukkia.

14.jpg15.jpg

Taksin kyydissä tämäkin kaikki olisi jäänyt kokematta, onneksi käveltiin! (Niin kuin se ei muka olisi johtunut rahan puutteesta...)

Palaillaan asiaan pian!

xoxo,

minä

 

^Siirretty Starboxista 31.3.2019 *