Edellisessä postauksessa annoin tärppejä formulalipun valintaan. Tässä tulisi lista asioista, joiden ottamista mukaan radalle suosittelen:

  • Säästä riippuen sadeviitta tai aurinkorasva. Kisasapäivinä istutaan monta tuntia paikallaan. Siinä ajassa aurinko saa ikävää jälkeä aikaan rasvatullekin iholle. Peittävä mutta ohut vaatekerros on aurinkoisena päivänä eduksi. Sen sijaan sateenvarjot ja aurinkovarjot voit unohtaa kotiin. Mikään ei ole muiden katsojien kannalta niin ärsyttävää, kuin joku, joka avaa sateenvarjon edessäsi, etkä näe sen takaa mitään. Kun on maksanut paikastaan, on mielestäni oikeutettu näkemään siitä jotakin. Meidän katsomossa muutama tyyppi avasi aurinkovarjoja aika-ajoissa... oli ihan vähällä, etten käynyt avautumassa. Ihan käsittämätöntä piittaamattomuutta muista katsojista mun mielestä..

1.jpg

  • Aurinkoisella ilmalla hattu suojaamaan auringonpistokselta. Olin pakannut mukaan Red Bull Racingin lippiksen tähän käyttötarkoitukseen, sillä olen erityisen herkkä auringolle. Mutta koska pakkasin sen matkalaukkuun, se ei saapunut ajoissa pelipaikoille ja täytyi ostaa uusi. (Laukkujen katoamisesta täällä) Ayrton Sennan ikuisena fanina uusi lippis löytyi helposti kisapaikalta. Isäntä tunnustaa Suomen värejä ja Maranellon punaista...

2.jpg

  • Korvatulpat. Olen kuullut sanottavan, että formuloiden tuottama äänimäärä yllättää. Minä olin itseasiassa vähän pettynyt metelin tasoon, olin odottanut vielä suurempaa ääntä (formuloiden desibelimääriä on viime vuosina ymmärtääkseni saatu tiputettua), mutta olivathan ne silti melkoinen äänekästä seurattavaa. Itse en kertakaikkiaan tykkää käyttää korvatulppia, enkä käyttänyt nytkään, mutta jokainen järkevä ihminen, joka haluaa suojata kuuloaan, varmasti ottaa tulpat/peltsarit mukaan. Jos lapsia on mukana, peltsarit ovat minusta ehdottoman tarpeelliset heille...
  • Juotavaa/syötävää. Formulakylästä saa kyllä ruokaa ja juomaa, mutta kisan aikana niitä ei vitsi lähteä jonottamaan. Ruoasta ja juomasta saa kisapaikalla myös maksaa melkoisesti normaalia hintatasoa enemmän. Varsinkin, jos kisa järjestetään jossain kuumassa maassa, on vettä tärkeää varata mukaan. Muista varata riittävästi juotavaa koko päiväksi. Ohjelmaa radalla riittää aamusta pitkälle iltapäivän puolelle. Kannattaa kuitenkin muistaa kisanjärjestäjien säännöt ja turvatarkastukset. Niissä ei Hungaroringillä juuri ollut logiikkaa... Torstaina ja perjantaina kukaan ei katsonut reppuamme. Lauantaina kysyttiin, onko mukana alkoholia. Kun vastasimme, että on, meitä käskettiin jäämään portille juomaan ne. Ensimmäiset oluttölkit olivat melkein tyhjät, kun henkilökunta viittoi jo, että äh, menkää sisään. Niinpä saimme sitten viedä kaljat sisään. Sunnuntaina jätimme suosiolla kaljat pois ja varasimme mukaan vain colaa ja vettä. Silloin laskettiin portilla, kuinka monta colatölkkiä repussa oli, vaikka ketään eivät edellispäiväiset colat olleet kiinnostaneet. Päästivät sisään vasta sitten, kun heille selvisi, että minä olin samaa porukkaa isännän ja repun kanssa. Ilmeisesti 6 colatölkkiä yhdelle olisi ollut liikaa. Todellisuudessa juotavaa olisi pitäny ottaa paljon enemmän, vaikka meillä oli vielä litran vesipullo mukana. Työpäivän mittaisen ajan kun istuu 33 asteen helteessä suorassa auringonpaahteessa, nesteitä kuluu!

3.jpg

  • Aurinkolasit
  • Särkylääkettä, laastaria ja vessapaperia voi olla hyvä varata mukaan. Minulle aurinko aiheuttaa toisinaan päänsärkyä, jalat puolestaan turpoavat kuumassa ja hiertävät kengissä, jolloin laastari on tarpeen. Vaikka Hungaroringilla oli jopa paljon ihan kunnollisia vesivessoja, kisapäivänä paperi tuppasi olemaan loppu kaikista vessoista. Meillä ei näistä tarvikkeista ollut mukana kuin laastaria ja isäntä oli tällä kertaa se, joka sai päänsäryn, mutta se talttui syömällä ja juomalla ilman buranaa.
  • Lippu tietysti! :D (Olipa kerran yksi pappi, joka festareille lähtiessään unohti festarilipun kotiin...)

Se, mihin en osannut varautua, oli se, että katsomossa saa polttaa. Auringon lisäksi olen allerginen tupakansavulle (ja penisiliinille). Ja totta kai minä sain viereeni tupakoitsijan! Perjantaina aloin yskiä (puoleksi mielensoituksellisesti), kun vieruskaveri pisti tupakaksi. "Not a smoker, ha?", tämä saksalainen herra kysyi ja minä pudistelin päätäni. "No otatko kaljaa?" oli seuraava kysymys ja niinpä minä sitten hörppäsin kaverin Heinekenista. Ja sen jälkeen minulle tarjottiin aina, kun hän itse joi. Lauantaina yksi saksalaisista toi olutta tälle kaverille ja kuulin kaverin kysyvän saksaksi, oliko olut hänelle. Toinen vastasi ivallisesti, että ei kun tuolle sun prinsessalle tuolla. Leikittelin ajatuksella, että olisin sunnuntaina aloittanut tyyppien kanssa henkevän keskustelun saksaksi ihan vaan ilmoittaakseni, että olen ymmärtänyt, mitä minusta on puhuttu... mutta se sitten jäi.

Näillä me pärjättiin... ja vähemmälläkin.

xoxo,

minä 

 

* Siirretty Starboxista 31.3.2019 *