Djurgårdsfärjan jätti meidät huvipuisto Grönalundin laituriin. Siitä kävelimme tuulista rantaa Junibackenille.
Junibacken on ulkoapäin kovin vaatiamattoman näköinen rakennus, mutta sen sisältä löytyy satumaa kaikille leikki-ikäisille. Ensimmäisessä huoneessa tutustutaan leikin kautta skandinaavisiin lastenkirjoihin, joista minä tunnistin lähinnä Mikko Mallikkaan, Mimmi Lehmän ja Variksen ja Viirun ja Pesosen.
Yritäpä sitten saada taapero pois tuolta! Meidän mukula linnoittautui yllä näkyvään mökkiin, eikä suostunut millään tulemaan ulos. Lopulta oli lähetettävä isosiko työntämään taapero ulos liukumäen kautta... ja taapero yritti heti mennä uudestaan sisään.
Poikaystävä puolestaan näyttää pitävän Mimmi Lehmästä...
Taaperolla on muuten päällään Papun Kanto-mekko ja Papunen-legginsit. Aivan ihanat, vaikka poikaystävä kysyikin, että miksi olet ostanut oranssit legginsit. Eiväthän ne ole oranssit vaan sinapin keltaiset! Noita saa aikuisten koossakin ja ajattelin saman asun tilata itselleni, kunhan täydentävät mekkoja verkkokauppaan! Tämä on myös suomalaisen työn suosimista, olen päättänyt parantaa kansantalouden...
Tästä jatkettiin satujunalla läpi Astrid Lindgrenin satujen. Ikävä kyllä junassa ei saa kuvata! Juna on aivan ihana kokemus - siellä olivat kaikki omat suosikkini: Vaahteramäen Eemeli, Ronja Ryövärintytär, Marikki ja niin edelleen. Teini halusi satuajelun kieleksi englannin ja matkasi omassa vaunussaan. me valitsimme ensimmäisen kotimaisen. Taapero istui isänsä sylissä ja nautti täysin rinnoin, vaikka minua välillä hirvitti, että mitä jos hän alkaisi rimpuilemaan ja putoaisi. junassa kun ei ollut turvavyötä ja se "lensi" välilä aika korkeallakin. Eikä meidän muksulla juuri järki päätä pakota...
Junamatkan toiselta puolen löytyi Huvikumpu.
Teinistä tuli ilmeisesti kaikkien lasten isosisko ja hän sai auttaa lapsia rappusissa. Taaperosta puolestaan on tullut todella taitava palapelin kokoaja. Hän hahmottaa tosi nopeasti, mikä pala kuuluu mihinkin. Tosin isosisko oli aivan omaa luokkaansa siinä puolitoistavuotiaana, en tiedä, onko taapero ihan niin taitava!
Alakerrassa oli kivasti sirkustyyliin sisustettu kahvila, johon emme kuitenkaan jääneet, koska meillä oli aikaa vain rajallisesti. Suuntasimme siis suoraan erityisnäyttelyyn, jossa oli muumeja. Mutta jotta tästä päivityksestä ei tulisi liian raskas, jatkan muumeista lisää myöhemmin...
Lapsiperheet, mars Tukholmaan!
xoxo,
minä
Kommentit