Torstai 21.8.2014

Torstaiaamuna ei ollut varmuutta, tulisiko päivästä taas sateinen vai saataisiinko aurinkoa. Aikaisen aamupalan jälkeen menimme Bean kanssa rantaan keräämään kiviä kotiin tuomiseksi ja syöttämään lintuja aamiaiselta jääneellä sämpylällä. Beakin keräili kiviä ja päästi niitä nyrkistään takaisin rantaan. Gardan ranta on jännä, koska siinä on lähes enemmän simpukoita, kuin kiviä. Keräsimme molempia, jotta saisimme aidon palan Gardaa kotiin. Bea oli supersöpö rannalla istuessaan ja kiviä kerätessään (syödessään), harmitti kamalasti, että minulla ei ollut kameraa mukana. Ja kun joutsenet ja muut linnut tulivat vielä ihan lähelle hakemaan sämpylää ja Bea kiljui riemusta, olisin sen mielelläni ikuistanut! Niinpä lähdimme hakemaan kameraa mökiltä. Matkalla törmäsimme mummiin ja vaariin, jotka olivat lähdössä kävellen Peschieraan ja kysyivät, lähtisimmekö mukaan. Tottakai, hakisin vain sen kameran...

Matkan varrelta löytyi ihan samoja lintuja, kuin kotirannasta. Niistä sain siis kuvan:

BeFunky_578.jpg-normal.jpg

BeFunky_588.jpg-normal.jpg

Aurinko alkoi kaivautua kolostaan matkan varrella ja tajusin, miten paljon sateinen sää oli vaikuttanut mielikuvaani Peschierasta ensimmäisellä vierailulla. Nyt kaikki oli ihanaa...

BeFunky_590.jpg-normal.jpg

Marinan jälkeen ylitetään silta ja vallihauta.

BeFunky_593.jpg-normal.jpg

¨Siellä minun isi seisoo sillalla, josta näkymä näyttää tältä:

BeFunky_595.jpg-normal.jpg

Istutus toivotti tervetulleeksi Peschieran kuntaan:

BeFunky_598.jpg-normal.jpg

Ja tässä sitä edellä mainittua vallihautaa ja linnoitusta:

BeFunky_599.jpg-normal.jpg

Muurien sisälläkin virtasi joki.

BeFunky_604.jpg-normal.jpg

BeFunky_610.jpg-normal.jpg

Minä ihailin taas kaikkia yksityiskohtia ja asioita, jotka olivat erilaisia kuin kotona.

BeFunky_606.jpg-normal.jpg

BeFunky_609.jpg-normal.jpg

Kävelyn jälkeen kahvihammasta alkoi kolottaa ja hakeuduimme kahvilaan jokirantaan.BeFunky_616.jpg-normal.jpg

Tuolla Bean takana olivat varmaan GardanTäydelliset Naiset. Uskomaton määrä botoxia samassa pöydässä ja pieni chihahua timanttikaulapannassaan näytti kärsivän janosta sillä aikaa, kun kumikasvot keskustelivat. Se ei estänyt minua nauttimasta reissun ainoasta cappuccinostani:

BeFunky_617.jpg-normal.jpg

Bea sen sijaan vaikutti kiinnostavan eniten mummin silmälasit:

BeFunky_625.jpg-normal.jpg

Typy saikin maistaa ensimmäistä jäätelöään. Olen höllännyt otetta, sillä teinin en missään nimessä olisi antanut maistaa jätskiä tuon ikäisenä, enkä varsinkaan ulkomailla!

BeFunky_630.jpg-normal.jpg

Takaisin kulkiessa muutkin olivat huomanneet, että päivästä tuli sittenkin aurinkoinen. Järvi oli täynnä vilinää.

BeFunky_646.jpg-normal.jpg

Kävimme vielä lavastamassa aamun kivikeräilyn rannalla, sillä seuraavana aamuna pitäisi lähteä jo varhain ajamaan kohti Milanon lentokenttää. Bean aamulla käyttämä söpö mekko oli kastunut kahvilassa, kun Bea joi vettä, mutta ihan söpöjä kuvia tuli hellehaalarissakin.

BeFunky_649.jpg-normal.jpg

Ilta alkoi pimetä ja piti ruveta valmistautumaan myöhäiselle illalliselle. Olimme nimittäin varanneet paikat keskiaikashow'hun. Amerikkalaisissa elokuvissa olen nähnyt turnajaisravintoloita, joten olin aika innoissani tästä.

BeFunky_676.jpg-normal.jpg

Saapuessamme ravintolalle meille jaettiin vihreät kruunut, se olisi meidän ritarimme väri ja häntä meidän pitäisi kannustaa. Ravintolalle piti muka saapua tosi aikaisin mutta turhaa luppoaikaa siinä jäi kamalasti.

BeFunky_689.jpg-normal.jpg

Niinpä sovittelimme kruunujamme kunnes tarina alkoi. Kuninkaan tytär saisi puolisonsa turnajaisten voittajasta. Tarina kerrottiin ulkona monella kielellä ja suoraan sanottuna minulle olisivat riittäneet turnajaiset ilman satuja. Alkoi olla nälkäkin. Olin kuvitellut, että ravintolassa olisi omat pöydät joka seurueelle mutta pöydät olivatkin niinkuin auditoriossa. Me istuimme lähimpänä areenaa. 

BeFunky_699.jpg-normal.jpg

Kun kaikki istuivat ritarit esiteltiin ja ihmiset alkoivat hakkaamaan kuppiaan lautaseen, meteli oli aivan kamalaa ja pelkäsin vauvan saavan pysyvän kuulovaurion. Jälkikäteen en missään nimessä veisi vauvaa mukaan. Kun ruokaa alettiin jakaa, selvisi, että minun kasvissyöjänä olisi pitänyt saada jokin lappu kassalta maksaessa. Kuulin aivan selvästi, kun isi snoi kassalla, että yksi meistä on kasvissyöjä ja kassahenkilön reagoivan siihen. Pelkäsin, että jäisin ilman ruokaa (kaikki minut hyvin tuntevat tietävät, että tulen hyvin kiukkuiseksi, jos en saa ruokaa). En kuullut yhtään, mitä tarjoilijapoika yritti sanoa minulle. Minulla on muutenkin kamalan huono kuulo, varsinkin, jos taustalla on yhtään melua. Esimerkiksi baareissa en kuule yhtään, mitä ihmiset puhuvat. Jos joku kysyy jotain, hymyilen vaan tyhmänä. Nyt yritin kuulla mutta kun olin neljännen kerran pyytänyt poikaa toistamaan, sisko onneksi puuttui tilanteeseen ja kävi keskustelut tarjoilijan kanssa. Foccacciaa poika ei enää ehtisi taikomaan (muiden omassa oli kinkkua) mutta keitto oli kasviskeittoa ja pääruoaksi hän onnistuisi järjestämään soijapihvejä. Muiden annos oli kokonainen grillattu broileri ja lohkoperunoita (nettisivuilla luvattiin bataatteja mutta perunoita ne vain olivat, höh). Perunoiden kanssa sai rajattomasti ketsuppia ja majoneesia. Ja juomapoika kiersi täyttämässä laseihin Pepsiä, olutta tai punaviiniä. Jälkiruoka oli hyvää, olen tosin jo ehtinyt unohtaa, mitä se oli. olisiko ollut omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Tarjoilija tyrkkäsi minulle ekstra-annoksen jäätelöä. Ehkä häntä harmitti, että jäin paitsioon muuta ruokaa jakaessa.

Siinä syödessämme ritarit esiintyivät.

BeFunky_702.jpg-normal.jpg

Ensin minua hieman harmitti, että turnajaiset oli käsikirjoitettu ja näytelty. Mutta ehkä oli liikaa odottaa, että ritarit hakkaisivat toisiaan hevosen selästä Morning Starilla. Kun sain ruokaa vatsaan ja kun vauva oli infernaalisesta metelistä huolimatta nukahtanut vaarin syliin, aloin päästä tunnelmaan. Meillä oli ihan paras ritari, joka osasi ottaa yleisönsä. Se tosin lisäsi mylvintää areenalla.

BeFunky_715.jpg-normal.jpg

Kun turnajaisvaihe oli ohi ja keltainen (höh) ritari oli voittanut ne ja saanut prinsessan ja valtakunnan, ja kun ruoka oli jo syöty, olisin ollut ihan valmis sänkyyn, paikalle ilmestyi vielä joku Skeletorin näköinen jamppa, joka yritti varastaa prinsessan. Niinpä neljän ritarin piti vielä päihittää Skeletor ennen kuin pääsin nukkumaan. Se tuntui vähän ylimääräiseltä. Lopulta pääsimme kuitenkin painamaan pään tyynyyn. Ja kiva, että sain kokea turnajaiset.

Perjantai 22.8. 2014

Kotiinlähdön aika! Olisin kyllä mielelläni vielä jäänyt vaikka kyllä kotonakin oli sitten ihanaa. Isi ajoi meidät Milanoon.

BeFunky_721.jpg-normal.jpg

Odotellessa Finnairin luukun aukeamista Bea sai ihailijan. Nuorena nuo italialaiset gigolot aloittavat!

BeFunky_005.jpg-normal.jpg

Tämä romanssi tosin päättyi siihen, että Jonatan työnsi Bean kumoon... ja matkusti sitten Barcelonaan. Onneksi Bea ei jäänyt suremaan... 

BeFunky_727.jpg-normal.jpg

Business-asiakkaina saimme oman jonon lentokoneeseen mutta rattaat täytyi silti itse raahata Bulky Luggageen sen jälkeen, kun ne oli pussitettu ja sinetöity. Ja sinne oli matkaa ja se oli hankala löytää. Meillä oli täysi työ teinin kanssa raahata vauvaa ja rataspussia. Lopulta pääsimme kuitenkin eroon rattaista ja siirtymään Loungeen.

BeFunky_735.jpg-normal.jpg

Loungeen voisi tottua! Vedin vatsan täydeltä croisantteja, sipsejä, limpparia, kasvismunakasta, salaattia, hedelmäsalaattia ja leivonnaisia. Kotibaarimikolle olisi löytynyt kaikki tarpeellinen drinkkien sekoittamiseen mutta ne jätin väliin. Harmi, että aikaa ei ollut enempää. Teinille löysin vielä karkkiakin... 

BeFunky_740.jpg-normal.jpg

Jotain vikaa? Siitä lentokoneeseen, jossa pikkuinen terrorisoi lentoemäntiä ja muita matkustajia. Ja minun lounastani. Ja siitä sitten sateiseen Helsinkiin odottelemaan rakasta.

 

Sellainen matka oli se. Kivaa oli! Kamalasti kiitoksia vanhemmilleni! <3

xoxo,

minä