Tuntuu, että kaikki tutut ramppaavat Repovedellä tai Valkmusassa. Minä en ole käynyt koskaan kummassakaan, vaikka asun näin lähellä. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä tsekkaamassa Repoveden. Se onnistui helposti, kun kiikutimme isännän leirille Vekaranjärvelle, joka on aivan Repoveden naapurissa. Kävimme nappaamassa Tuohikotin ABC:ltä vähän evästä matkalle. Jotain pientä, ajattelin että olisimme tunnin-pari liikenteessä. Homma lähti jotenkin käsistä ja venyi kahdeksaksi tunniksi. Jos jotain opin, niin 3-vuotiasta en kyllä ota enää mukaan metsään! Se ei kulje omilla jaloillaan, ei ainakaan nopeasti!

Kun alue ei ollut tuttu, niin tein sen virheen, että valitsin sen aloituspaikan, joka tuli ensimmäisenä vastaan Vekaralta tullessa. Toisen lähellä olisi ollut se riippusilta, josta kaikki laittavat niitä Repovesi-kuviaan. No ensi kerralla sitten! Toki olisimme voineet myös suunnistaa suoraan siihen suuntaan, mutta...

1.jpg

Me lähdettiin siis Tervajärven parkkikselta. Sitä vartioi kettupatsas. Taapero päätteli siitä, että metsässä olisi kettuja ja oli siitä ilmeisen huolestunut, koska kyseli jatkuvasti, syövätkö ketut pieniä tyttöjä. Ja vakuutti heti perään itselleen: "Minä olen iso tyttö!".

Heti metsään päästyä, näkyi puussa naavaa ja ilma oli raikasta hengittää. Kyllä metsässä sielu lepää. Tai lepäisi, jos joku ei kokoajan kitisisi: mulla on jalka kipee, minuu pelottaa, miä haluun banaanin, syökö ketut pikkutyttöjä, mahaan sattuu, miä en haluu pitää lapasii, mun käsiä palelee, peukku ei pysy lapasessa paikallaan, en jaksa kävellä, kanna minuu, jne.

2.jpg

 Tässä alkumatkaselfie. Jos kännykässä olisi ollut akkua vielä reitiltä palatessa, olisitte nähneet varsin erinäköiset naamat. Munkin naama oli niin punainen, että en ollut varma, olinko palanut kevätauringossa vai palelluttanut nenäni lumimyrskyssä, joka meitä kohtasi loppumatkasta...

3.jpg

Olisi pitänyt ostaa makkaraa paistettavaksi sieltä ABC:ltä, sillä reitillä oli monta kivaa grillipaikkaa.

4.jpg5.jpg6.jpg

Alkumatkasta ihmettelin jääpuikkoja, sillä vaikka kevät on ollut kehno, edeltävänä viikonloppuna oli ollut jo tosi lämmin. Mitä pidemmälle metsään menimme sieltä alkoi paljastua jään peittämiä kallion rinteitä tai lumilaikkuja maassa.7.jpg8.jpg

Välillä pysähdyttiin nauttimaan eväistä tai maisemista.

9.jpg10.jpg11.jpg

12.jpg

Kuutinkanavalla pääsimme valmiiden tulien ääreen lämmittelemään. Minä haaveilin nokipannusta ja kahvista... Olisi kivaa vuokrata kota ja yöpyäkin Repovedellä joskus. Sen saan vaan sitten tehdä itsekseni. Isäntä saa kuulemma työn puolesta yöpyä luonnossa ihan tarpeeksi. Isännän mielenkiinnon puute kaikkea matkustelua ja retkeilyä kohtaan on ehdottomasti asia, josta eniten meidän suhteessamme kärsin. Minulle kun ne taas ovat elämän kohokohtia - juttuja joiden takia arkea jaksaa. Olisi kiva voida jakaa se rakkaan kanssa.  No, akuuteinta retkeilyintoa pääsen purkamaan ensi viikonloppuna telttaleirillä Haminassa. Saan minäkin yöpyä luonnossa työn puolesta!

13.jpg

14.jpg

Oli meillä monenlaista ihmeteltävää... Taapero ei olisi millään malttanut lopettaa muurahaisten touhujen seuraamista!

15.jpg

16.jpg17.jpg18.jpg

19.jpg20.jpg21.jpg22.jpg

Loppumatkasta käytiin tällainen legendaarinen keskustelu:

Minä: Hyi, polulla on jonkun kakkaa...

Taapero: Se on varmaan kirahvin kakkaa.

Minä: Tiedäthän sinä kulta, että kirahveja ei elä Suomen metsissä. Kirahvin koti on Afrikassa.

Taapero: Noh, ne on varmaan käyneet kakalla täällä ja menneet sitten takaisin sinne.

 

Vastaus tuli niin nopeasti ja niin nenäkkäällä äänensävyllä, että tunnistin välittömästi isännän piirteitä taaperossamme. Isännällä on tapana esittää varmoina totuuksina asioita, joita hän keksii lennosta. Olen jo oppinut tarkistamaan googlesta kaikki isännän tarjoamat faktat. Minusta on tavattoman ärsyttävää, että toinen voi käyttää pätevän kuuloisia perusteluita, joilla ei oikeasti ole mitään totuuspohjaa. Ja kinata loppuun asti, joskus ihan varmaa tietoa vastaan. Toisaalta, kun siihen on tottunut, on sille oppinut jo nauramaankin... Taapero näköjään seuraa isänsä poluilla.

Taaperosta puheen ollen... minä sain rauhaisan koti-illan, kun taapero nukahti heti autoon päästyä, heräsi Kaarnasydämellä pullalle ja jatkoi sitten unia aamuun asti. Itselläkin kului ehkä jokunen kalori päivän aikana...

Ehdottomasti uudestaan, ehkä ilman taaperoa kuitenkin...

xoxo,

minä

 

* Siirretty Starboxista 30.3.2019 *