Välipäivän kunniaksi lähdimme pikkutyttöjen kanssa ostosreissulle. Ensin pysähdyimme Vanha-Vantossa. Lampaat eivt olleet pihalla, kun sää oli harmaa ja kylmä. Sen sijaan puput viihtyivät ulkohäkissä. Bea jaksoi nnostua pupuista, vaikka onhan noita kotonakin.
Pupu tulikin uteliaana tervehtimän Beaa.
Myös ponit olivat pihalla mutta Bea ei osoittanut niihin kovin suurta mielenkiintoa. Olimme pihassa kymmenen minuuttia ennen avaamista, joten tytöille jäi vielä hetki aikaa keinua.
Sitten suuntasimme kauppaan. Siellä oli muutettu vähän järjestystä ja jotenkin minusta tuntui, että nyt oli vähemmän ihanuuksia, kun viimeksi kun kävin. Teinin tehtävä oli ottaa kuvia kaupasta mutta eihän hn muistanut. Tässä ainoa... ja sekin ulkopuolelta:
Yksi ihana pöytävalaisin siellä on, jonka joskus kyllä raahaan kotiin! Ja Jeanne d'Arc Livingiltä on näköjään ilmestynyt lastenvaatemallisto. Mutta poistuin tällä kertaa tyhjin (!) käsin.
Sitten ajoimme Loviisan aitalle. Teini ehti ottaa sielläkin yhden ulkokuvan - sillä aikaa, kun minä metsästin taaperon kadonnutta kenkää. Ja sitten teinin kännykkä sanoi sopimuksensa irti. Kuvattavaa olisi kyllä riittänyt!
Maailman vaikein juttu aina pättää, mitä haluaa, kun kaikki on kaunista. Minulla oli iso lahjakortti käytettävänä ja teinin kanssa yritimme pähkäillä, mihin se käytettäisiin. Teini oli sitä mieltä, että minun pitäisi ostaa paljon edullisia tuotteita, niin saisin kortilla mahdollisimman paljon. Minä puolestani ajattelin, että olen kuolannut tiettyä sipulikoria iät ja ajat raaskimatta ostaa sitä, vaan nimenomaan aina toimin edellä mainitulla tavalla. Nyt ostaisin sen kalleimman himoitsemani tuotteen (sipulikori) ja jotain pientä ylijäävällä osuudella.
Miksi ihmeessä tuo RM-lätkä peittää tuon tekstin? En tajunnut kaupassa katsoa, meneekö se kaikissa koreissa noin.
Saman sarjan perunakorikin olisi ihana - mutta se on jo niin iso, ettei mahdu meidän keittiöön. Tämäkin vielä vähän hakee paikkaansa.
Löysin Loviisan Aitasta muutamia jo tuotannosta poistuneita juttuja, joita olen yrittänyt metsästää. Kävipä onni, kun ne olivat vieläpä puoleen hintaan!
Ostin kaksi settiä paikkakortinpidikkeitä, joita olin alkanut himoitsemaan, kun näin netissä kuvan, jossa niitä käytettiin kertomaan, mitä mikäkin ruokalaji sisältää. Niistä laitan kuvan myöhemmin. Mutta sitten löysin sateenvarjon:
En ole mikään Rihanna-fani mutta varjo on ihana! (Kerron tässä pienen Rihannaan liittyvän muiston: Entinen mieheni kysyi teiniltä, joka silloin oli ihan pikkuinen tyttö, että otettaisko me toi Rihanna sulle uudeksi äidiksi. Pikku-Ebba totesi innokkaasti, että joo. Johon minä, että jaahas, vai sillä lailla. Pikkuinen silitti mun poskea ja sanoi: "Ei se mitään äiti, siä voit silti vielä asua meidän kanssa!")
Ihan ketä tahansa en kyllä ota seisomaan mun sateenvarjon alle tekstistä huolimatta!
Outlet-puolelta teini kinusi itselleen paidan. Olen aika varma, että joko mun äidillä tai mun siskolla on samanlainen. Ei kuulemma haittaa... Mutta miksi se ei sitten voi millään käyttää samanlaisia vaatteita mun kanssa? Vaikka miä niin kovasti ihannoin Beckhamin perhettä, jossa kaikkien vaatteet sopii toisinsa?
Jos teini sai paidan, niin piti taaperollekin jotain ostaa. Niinpä tyttöhiiri sai veljen.
Kävimme vielä Loviisan aitan jälkeen Ikeassa leikkimässä. Eihän taaperoa meinannut saada sieltä pois!
Illalla lähdin taaperon kanssa pääsiäisyön kirkkoon. Kuljimme parkkipaikalta yrtttitarhanpolkua...
...pilkkopimeään Naantalin kirkkoon. Ihan mahtava kokemus! Kun sitten valot sytytettiin oli taapero jo ehtinyt nukahtaa.
Ja nukkuikin sikeästi koko messun ajan. Minulle jäi messusta kyllä tosi hyvä mieli!
Jospa sitä taas lopettaisi tarinoinnin tähän ja kirjoitelisi sitten tähän pääsiäissaagaan vielä neljännen osan!
Hauskaa alkavaa viikkoa!
xoxo,
minä
PS. Ä:tä saa hakata näppäimistöstä tosissaan, jos sellaisen haluaa tekstiin, voi olla että tekstistä puuttuu monta sellaista :)
Kommentit