BeFunky_the-snowman2.jpg-normal.jpg

Epävirallisen joulukalenterin idea? Ks. Luukku 1: http://pappila.vuodatus.net/lue/2013/11/epavirallinen-joulukalenteri-luukku-1-kuuntele-ja-laula-joululauluja

 

Itsenäisyyspäivän aamu alkoi harmaana. Minä en taaskaan ollut yöllä saanut nukuttua, joten halu jäädä aamulla sänkyyn oli valtava. Mutta vuodessa on 4 jumalanpalvelusta, joita minä en mielelläni missaa (1.adventtisunnuntai, itsenäisyyspäivä, jouluyö ja kiirastorstai) ja koska itsenäisyyspäivä kuuluu näihin, lähdin uhmaamaan säätä ja väsymystä.

BeFunky_IMG_7754.jpg-normal.jpg

Kirkon ovella Suomen liput tervehtivät minua räntäsateessa:

BeFunky_IMG_7742.jpg-normal.jpg

Sisällä on minusta joulun alla niin kaunista! Kirkkoon tuotu kuusi muuttaa koko tlan elävämmäksi!

BeFunky_IMG_7751.jpg-normal.jpg

Ja eikö meidän kaunis alttaritaulumme (Pekka Halonen) sovikin mitä parhaiten joulun odotukseen!?BeFunky_IMG_7752.jpg-normal.jpg

Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa on  ensimmäisen adventin tapaan tuttuja, kauniita virsiä. Nyt niistä laulettiin 577 (Sun kätes Herra voimakkaan) ja 581 (Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan). Laulumiehet esittävät aina virren 584 (Siunaa ja varjele meitä), mikä on sikäli harmi, että palaisin halusta osallistua sen veisaamiseen. Vaikka upeastihan kuoro sen laulaa! Yleensä jumalanpalvelus on päättynyt siihen, että laulumiehet ovat laulaneet Sibeliuksen Finlandia-hymnin mutta nyt sitä ei syystä tai toisesta laulettu. olen vähän pettynyt, sillä Finlandia saa aina kyyneleet silmiini ja jollakin kierolla tavalla minusta on kiva itkeä liikutuksesta!

Täytyi siis fiilistellä Finlandiaa youtubesta, vaikkei se samanlaista tunnemyrskyä aikaan saanutkaan:

https://www.youtube.com/watch?v=rXJ3TixzAds

Ei niin, ettenkö olisi muutamaa kyyneltä tirauttanut jumalanpalveluksessakin. Tuon 577:n laulaminen sai liikutuksen myös aikaan:

1.
Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.

2.
Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.

3.
On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.

4.
Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.
 

Ja saarnassa, niin kuin tuon virren neljännessä säkeistössäkin, puhuttiin siitä, millaisen perinnön jätämme tuleville sukupolville tai mitä siirrämme heille. Se kai tässä uuden äitiyden kynnyksellä niin herkisti...

Jumalanpalveluksen jälkeen on seppeleiden lasku sankarihaudoille kirkon takana. Olen joka vuosi yrittänyt olla seppeleiden laskun loppuun saakka, siinä onnistumatta. Yleensä kylmä sää (ja vähät juhlavaatteet) ovat saaneet luovuttamaan. Nyt luovutin heti alkuunsa suosiolla. Jo jumalanpalveluksessa istuminen tuotti suurta tuskaa, kun Bea oli kovin aktiivinen vatsassa.

Lähdin siis kotiin leipomaan. Itsenäisyyspäivän perinteisiin on kuulunut juhla-ateria. Viime vuosina olen kutsunut ystävät valvomaan linnan juhlia... mutta nyt en jaksanut, kun siivoaminen on minulta kielletty ja leipominenkin sai minut itkun partaalle. Olen niin väsynyt, että en jaksa kovin pitkään tehdä mitään. Perheelle oli kuitenkin tehtävä juhla-ateria... ja olihan meillä yksi vieraskin, kun tytöllä oli "siskopuoli" (paremman termin puuttuessa; sis isänsä uuden naisystävän tytär) yökylässä.

Edellisenä iltana viimeisillä voimilla olin leiponut vanilja-puolukkapiiraan ja lohimätihyydykkeen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin koristella mätikakun Suomi-piparimuotllla. (Muotteja olisi muuten saanut mys kahdella ksivarrella :D)

BeFunky_IMG_7798.jpg-normal.jpg

http://www.kinuskikissa.fi/kirjolohi-matijaadykekakku

Maullisesti tämä hyydyke ei ollut mikään menestys. Taidan jatkossa pitäytyä niissä tutuissa lohi- ja kinkkukeikauskakuissa, jotka aina käyvät kaupaksi! Voihan ne halutessaan koristella samaan tapaan tämän kanssa! Sitä paitsi lohen mäti on aivan sairaan kallista!

Kirkosta tultua aloin askarrella Whoopiesien täyttämisen ja Pavlovien parissa.

BeFunky_IMG_7793.jpg-normal.jpg 

http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/143238-pienet-karpalo-kinuskipavlovat

Itse pidin valtavasti näistä karpalo-kinuski pavlovista! Jotenkin kirpeiden marjojen maku on kovasti mun mieleen ja maku oli muutenkin talvinen, nams! Tosin kinuskikastiketta tuli aivan liikaa. Jos teen joskus uuden satsin, teen vain puolet kinuskikastikkeesta!

BeFunky_IMG_7799.jpg-normal.jpg

http://www.kinuskikissa.fi/vanilja-puolukkatorttu

Puolukka-vaniljatorttu oli ihan ok. Whoopiesit sen sijaan hävisivät heti johonkin. Harkitsen näiden leipomista Bean ristiäisiinkin, niissä kun on mukavasti vaaleanpunaista. :)

http://www.kinuskikissa.fi/whoopies

Nyt kelpasikin sitten alkaa katselemaan isenäisyyspäivän vastaanottoa, joka tänä vuonna poikkeuksellisesti ei tullutkaan linnasta.

BeFunky_IMG_7796.jpg-normal.jpg

Minä en mahtunut mihinkään juhlamekkoon, jollaiseen yleensä olisin pukeutunut mutta laitoin kuitenkin Björn Weckströmin suunnitteleman Planetaariset laaksot-korun kaulaani. Taisipa muutama samanlainen vilahtaa tänäkin vuonna juhlissa!

Bongasin ruudulta ihan tuttujakin. Siellä oli yksi meidän seurakuntamummu ja Pelastusarmeijan täti Kotkasta ja Suomen paras konduktööri Jarkko Karlsson:

BeFunky_85869116.jpg-normal.jpg

Tähän Jarkon ja mun yhteiskuvaan kuuluu erihauska tarina, mutta se ei kuulu itsenäisyyspäivään, niin jätän sen kertomatta. Sanotaan vaan,, että tässä on päättynyt paras källi, jonka kohteeksi olen koskaan joutunut! :D Mutta niin, tuttuja oli... mun kutsu on varmaan taas hukkunut postiin!

Yhden tärkeän vaiheen itsenäisyyspäivästä unohdin. Syytän vastaanottoa, koska se tuli väärään aikaan! Kynttilät! Klo 18.00 joka ikkunalle pitäisi tietysti sytyttää kaksi kynttilää. Hokasin sen vasta seitsemän maissa, kun katsoin vastapäistä taloa, jonka kaikissa ikkunoissa koreilivat nuo kynttilät. Omaksi puolustuksekseni, meidän talossa vain yhdessä asunnossa oli näköjään muistettu. Tämä sai minut arvelemaan, että varmaankin viereisessä talossa on taloyhtiö jakanut kynttilät kotiin. Meidänkin vanhassa talossa tehtiin niin...

BeFunky_20131118_172830%5B1%5D.jpg-norma

Myöskään tuntematonta sotilasta en jaksanut enää katsoa mutta pelasimme kuitenkin poikaystävän kanssa Suomi-tietovisaa itsenäisyyspäivän kunniaksi. Minä voitin.

Myös hautasmaalla käynti kuului joskus perinteisiin, kun eksän isä oli jatkosodassa mukana. Minun isovanhemmatkin ovat niin nuoria, etteivät ole sodassa olleet. Ukki lähetettiin sotalapsena Ruotsiin. Yritin kyllä tytölle ehdottaa, että oltaisiin viety hänen ukilleen kynttilä mutta eihän tuo malttanut lähteä, kun oli siskopuolen kanssa leikit kesken.

Anyways, se oli itsenäisyyspäivä tänä vuonna. Ensi vuonna uudella puhdilla!

Sun ristis olkoon ainoa
tienviittaajani matkalla,
ain aurinkona päivällä
ja yöllä kuuna, tähtenä. (Virsi 79:12)
 

xoxo,

minä