Päivälleen kolme vuotta sitten syliimme laskettiin mitä ihanin otus. Tonttulakilla peitettiin hänen pitkät tummat hiuksensa. Nyt ne ovat vaalenneet ja kasvaneet entisestään. Hän hoki: "äh-äh, äh-äh" ihan koko ajan ulos kohdusta päästyään ja sai siitä kätilöiltä lempinimen Äh-äh. Me tiesimme jo, miksi häntä kutsuisimme.

Minä en päässyt isomman tytön (ei sitä silloin vielä voinut teiniksi kutsua) joulujuhlaan, kun olin synnärillä, huipputodistus sieltä tuli - tietenkin! Ja tuosta tytöstä tuli uudelle tulokkaalle mitä ihanin isosisko.

Tämä lapsi ei koskaan ollut minulle itsestäänselvyys, olinhan kärsinyt sekundäärilapsettomuudesta viimeiset 12 vuotta. Ihme hän oli, on yhä. Ja siksi rakkaampi, kuin kukaan osaisi kuvitellakaan. Olin jo tottunut siihen ajatukseen, etten saa häntä koskaan syliini... ja sitten vahingossa...

^Taaperon kummi huomautti, että olisin sentään voinut suoristaa kuusen kynttilät ennen kuvan ottamista... nyt kaikki mitä näen, on tuo roikkuva kynttilä....

Pääsimme juuri ja juuri jouluksi kotiin. Se oli hilkulla, sillä vauva oli keltainen, eikä tahtonut ensin oikein oppia imemään. "Uiveloksi" kätilö häntä kutsui, kun ei osannut raukka. Ei antaisi varmaan kutsua itseään uiveloksi enää. On perinyt isänsä itseluottamuksen: "Minä olen nätti! Ja vähän ihanakin." Uskoo osaavansa kaiken. Enimmäkseen osaakin. Toissapäivänä lämmitti saunan, kun pyysin isäänsä, eikä tämä reagoinut. "Äiti minä olen lämmittänyt sen!" Ja olihan se sen päälle saanut. En tiedä miten, koska minäkin joudun sitä yleensä ränkläämään. Oli vaan jättänyt saunan oven auki. Muuten hyvä.

5 päivän ikäisenä tyttö pääsi jo haalimaan esiintymiskokemusta, kun pääsimme jouluaaton hartauteen Kotkan kirrkkoon esittämään Mariaa ja Jeesusta.

Vaikka lasketusta ajasta (24.12.) jäätiin 5 päivää, kun sain vinguttua käynnistyksen, niin tässä on paras joululahja, jota olemme koskaan saaneet - tai tulemme koskaan saamaan.

^This is the droid we were looking for!

Onnea rakas taapero! Kuinka paljon naurua meidän päivistämme puuttuisikaan, jos sinua ei olisi? Luultavasti puuttuisi myös se hermoromahduksen partaalla roikkuminen, mutta enimmäkseen tuot iloa ja positiivista energiaa ympärillesi. On etuoikeus olla äitisi.

xoxo,

minä

 

* Siirretty Starboxista 17.2.2019 *