Teinin ja poikaystävän syntymäpäivät osuivat sikäli huonoon aikaan, että ne sattuivat muuttotouhun keskelle. Minä olin aikalailla loppu, kun poikaystävän piti samalla viikolla palauttaa 30 sivua valmista gradutekstiä, josta valmiina ennen sitä viikkoa oli kai 8. Tämä käytännössä tarkoitti, että minä hoidin sairasta, jatkuvaa huomiota vaativaa lasta, kävin töissä, pakkasin illat tavaroita vanhalla kämpällä, siirsin niitä uudelle ja maalasin yöt kattoja uudella asunnolla, että sitten, kun olisi varsinainen muuttopäivä, voisimme kantaa huonekalut suoraan sisään.

Katto näytti nimittäin alkujaan tältä:

a10.jpg

En tiedä, mikä aivopieru edellisillä omistajilla on käynyt kun sauma on kaikissa laudoissa laitettu samaan kohtaan. Näyttää kaamealta, lisäksi lautoja ei ole varmaan mitenkään lämpökäsitelty, niiden päät irvistelevät katosta. Pohdimme pitkään, mitä katolle pitäisi tehdä. Lopulta päätimme kokeilla maalaamista valkoiseksi paneelikattomaalilla ja toivoa, että se peittäisi saumaa. Aika hyvin se onnistuikin, sauma ei enää juurikaan häiritse, vaikka sieltä edelleen törröttää laudanreunoja.

a11.jpg

Kattopinta-alaa on ihan hirvittävästi ja kaikki piti maalata kahteen kertaan. Synttäreihin mennessä olin saanut vasta parin pikkuhuoneen katot maalattua.

Uni jäi olemattomaksi. Sitten oli nämä syntymäpäivät... Leivoin koko yön, menin aamulla töihin. Sitten tulivat vieraat. Onneksi poikaystävä autti leipomisessa ja teki suolaiset. Muuten ei olisi tulut mitään! Ja taaperon kummi toi ihanan viinimarja-mascarponepiirakan.

a3.jpg

Minä sain tehtyä teinin mieliksi  Oreo-juustokakun ja Oreo-fudgeja. (Minun fudgeissani on karamellisoitua kondensoitua maitoa, siksi ne ovat eri värisiä, kuin ohjeessa.) Taaperoa jolla oli (ei siis ole enää) vehnäallergia, ei tietysti voinut unohtaa, joten tein marenkipohjasta, rahkasta, kermavaahdosta, mustikoista ja vadelmista kakun, jonka koristelin teinille sopivaan tyyliin brittilipuksi (jenkkilippu olisi ollut jo liian hankalaa). Lisäksi tein Kinuskikissan ohjeella cookie popseja vaihtaen ohjeen piparit gluteenittomiksi... ja, noh kaikki koristeet. Spiderman pöytäliina on ihan poikaystävän kunniaksi... :D

a2.jpg

Minua on jälkeenpäin harmittanut, miten tavattoman huono emäntä minä olin. Olin vaan niin kamalan väsynyt, etten jaksanut oikein puhuakaan kenellekään. Onneksi taapero oli yhtä aurinkoa...

a4.jpg

Kun minun äitini, siskoni ja mummoni saapuivat, ryömin makuupussiin nukkumaan keittiön lattialle. Herätessäni meno oli muuttunut asteen omituiseen suuntaan...

a5.jpg

Sisko oli jostain syystä pukeutunut teinille lahjaksi ostamaansa yksisarvishaalariin ja teini ratsasti edellä mainitulla heiluttaen edellisten asukkaiden jättämää pehmokirvestä. Teini sai vaikka mitä hienoja lahjoja, mutta tuo larppauskirves oli ilmeisesti maailman paras juttu. Siitä se jaksoi innostua.

Itse ostin teinille kynsiuunin härpäkkeineen ja ukulelen. Lisäksi askartelimme taaperon kanssa teinille tällaisen kettuilulahjan:

a8.jpg

Takanahan oli Saksan reissu, jossa teiniä kiinnosti ainoastaan se, missä toimi Wi-Fi.

Minä pakkasin lahjat muumipaperiin mutta poikaystävä oli hieman luovempi ja kääräisi teinille ostamansa lahjan oreo-paketin sisään. En edes muista, mitä poikaystävä teinille osti... varmaan jonkun pleikkapelin. Koko loppukesä ja alkusyksy on ihan sumun peitossa mun mielessä. Poikaystävälle ostimme kellon. Minulla oli oma lehmä ojassa, sillä poikaystävä oli sanonut, että saan ostaa Riviera maisonin Watches & More-boksin sitten, kun hänell on kuusi rannekelloa. Enää neljä jäjellä siis! :D Mutta vakavasti ottaen, tiesin, että hän oli katsellut Ferrari-kelloja. Malleja oli kyllä niin monia, että alkoi huimata. Valitsin jotain edullisen ja upean väliltä.

a7.jpg

Siihen sai omistuskirjoituksenkin.

a6.jpg

Melkein tuntui, että minullakin oli syntymäpäivät, kun appivanhemmat toivat uuteen kotiin ne ihanat sipsi- ja pop corn-purkit Living Deauvillesta. Ja lisäksi karkkipurkin, jota en ollut edes huomannut. Purkit olivat täynnä niihin sopivia herkkuja mutta... noh, herkut hävisivät ennen kuin kuvaa ehti ottaa.

a1.jpg

En voi kyllä sanoa näitä synttäreitä ikimuistoisiksi, kun en muista niistä mitään. Paitsi että hävetti kamalasti, kun kaikki oli mullin mallin.

En kyllä muuta enää ikinä!

xoxo,

minä