Minun ruokavaliooni kuuluu paljon kananmunia. Niinpä pääsiäiskoristeita saa helposti tähteistä. Säilöin noita rikottuja munia kennollisen. Ensin ajattelin kasvattaa niihin ohraa, sitten valaa kynttilöitä mutta kun ostin helmililjan (yksi lempikukistani), keksin istuttaa sen sipulit munankuoriin. Poikaystävä kysyi, että miksi sinä enää edes vaivaudut ostamaan kukkia, kun ne kuolee sulla viikossa kuitenkin. Hahaa, tässä ne ovat eläneet jo yli viikon! Olivat tosin nätimpiä vastalaitettuna...

BeFunky_IMG_9643.jpg-normal.jpg

Pääsiäisen aikaan seurakunnat tarjoavat paljon mielekästä ohjelmaa, niinpä olen innolla juossut niissä. Kiirastorstain messu on lempikirkkohetkeni koko kirkkovuodessa, se pesee myös siis jouluyön. Siihen sisältyy niin paljon elämyksiä, että penkissä viihtyy. Minä en ole ihminen, joka saisi paljonkaan saarnojen kuuntelemisesta. (Toki joskus kuulee oikeasti koskettaviakin puheita). Sen sijaan elämysten kautta tunnen pääseväni lähemmäs uskon mysteeriä. Juudaksen kynttilän sammuttaminen jännitteisen viimeisen aterian päätteeksi, kun Juudas lähtee yöhön kavaltaakseen Jeesuksen. Opetuslasten kynttilöiden sammuminen, kun kukin juoksee omille teilleen, kun Jeesusta tullaan vangitsemaan. Virsi 77 "Käy yrttitarhasta polku" ja urkujen hiljeneminen sen aikana, niin että viimeiset säkeet lauletaan ilman niitä. Alttarin riisuminen kaikesta ja kirkon pimentyminen. Ja meidän kirkossamme lopuksi risti... risti, jota kaksi aikuista miestä raahaavat sen lyhyen matkan eteisestä alttarille. Kuinka raskaalta se näyttääkään ja kun ajattelee, että Jeesus on raahannut omaansa yksin, halki kaupungin, auringon paahtaessa. Ja kun samalla laulaa "tien kaikkein raskaimman Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden hän kulki kuolemaan", ymmärtää ehkä hitusen siitä, miten paljon hän meitä rakasti.

Kiirastorstaina sattui olemaan teinin isän syntymäpäivä ja teini meni Haminaan sitä juhlistamaan, joten menimme kirkkoon Bean kanssa kaksin.

BeFunky_20140417_174602.jpg-normal.jpg

Pitkänäperjantaina haimme teinin isältään ja suuntasimme Kymin kirkonmäelle Hiljaisuuden taloon tyttöjen kesken. Hiljaisuuden talon löysin, kun tein seurakuntaharjoittelua Kymissä ja teinin kanssa olemme aivan ihastuneita siihen ja siellä käynti on aina yksi hiljaisen viikon kohokohtia. Ajoitimme vierailumme niin, että siitä oli kätevää siirtyä kirkkoon Jeesuksen kuolinhetken hartauteen.

Alakerrassa on lavastettuna hiljaisen viikon tapahtumia sekä kahvio ja yläkerrassa taas on tilaa hiljaiselle puuhastelulle ja lepohuone.

Fotor0424110559-normal.jpg

Pidättelimme teinin kanssa naurua, kun Bea rutisteli pajunkissoja kulhossa. Hän sulki kissoja nyrkkiin, nosti käden kulhosta ja päästi kissat aina takaisin kulhoon. Hauskaa näytti olevan... kunnes kotiin palatessa huomasimme, että vauvan naama oli aivan laikukas. Ollaanko meillä pajulle allergisia?

Teini on aina yhtä innoissaan vesiväreistä. Minä täytin ilon puuta sillä välin, kun Ebba maalasi:

Fotor0424113839-normal.jpg

Ylhäällä oli myös lukunurkka, josta löytyi sama Tiheikön väki-kirja, joka minulla oli lapsena. Beaa sen katseleminen ei juuri kiinnostanut...

Fotor042411389-normal.jpg

Kuolinhetken hartaus on minusta myös kaikessa karuudessaan tosi koskettava. Muistan, että minusta oli myös juhlallista pitää pitkäperjantain sanajumalanpalvelus. Tunnelma oli niin mahtavan ahdistava, että piti purra hammasta. Nyt sain vapaasti tirauttaa muutaman kyyneleen. Meillä Kotkan kirkossa urut eivät soi sinä aikana, kun Jeesus on haudassaan. Siis pitkäperjantaista pääsiäiseen, mutta Kymissä nuo kumisivat. Vaikka urut kuulostivat enemmän ihmiskuorolta. Olisiko sitten ollut Vox Humana äänikerta käytössä? (Olenko oppinut jotain uruista... musiikistahan minä en ymmärrä mitään!)

Lankalauantaina menimme mummon kanssa syömään Höyrypanimolle. Kaikki muut sukulaiset olivat jossain maailmalla, joten meitä oli neljä henkeä ja vauva, joka nukkui sikeästi koko ajan ihan viimeisiä minuutteja lukuun ottamatta. Sää oli kaunis ja ruoka hyvää.

Fotor042493727-normal.jpg

Kotona oli aloitettava sunnuntain valmisteleminen. Tai no pashan tein jo perjantaina. En vaan saanut millään keltuaista ja sokeria vaahtoutumaan mutta ihan hyvää siitä silti tuli ja poikaystäväkin otti useamman annoksen mutta "ilman niitä hörsykkeitä". Jorse oli kuulemma kasaribileissä pakottanut maistamaan karambolan, eikä hän ollut pitänyt siitä.

Fotor0424110252-normal.jpg

Pääsiäisen menu ei kohdallani rajoittunut kananmuniin, vaikka se oli tarkoitus. Tein myös banoffee-tortun ja söinkin siitä aimoviipaleen. Torttu hävisi niin nopeasti, ettei siitä jäänyt vieraille tarjottavaksi. Mietin, mistä pipareista sen pohjan valmistaisin ja ajattelin, että kaneliässät voisivat sopia tarkoitukseen. Pyysin siis poikaystävää tuomaan niitä kaupasta. Sain siirappipipareita. Kakussa oli ehkä hivenen jouluinen maku mutta hyvää se oli yhtä kaikki! (Ja minä kun en yleensä siirappipipareita syö, paitsi taikinana) Olin juuri ehtinyt saamaan -15kg mukini. Tämä on nyt se "oranssi dildomuki", jonka ostamisesta poikaystävä on vouhkannut siitä saakka, kun muumimukidieetti tuli ensimmäisen kerran puheeksi. Otetaankohan se minulta pois, jos nyt pääsiäisen jälkeen vaaka näyttää ihan eri lukeimia? :)

Lauantai-iltaan mennessä olin kehittänyt vakavan juhlapyhäkriisin. Formulastartti olisi sunnuntaiaamuna klo. 10.00. Täsmälleen samaan aikaan pääsiäisjumalanpalveluksen kanssa. Pikainen katselmus kirkollisiin ilmoituksiin kertoi, että pääsiäisenä ei olisi iltapäivä- tai iltakirkkoja. Harkitsin jo TV-jumalanpalveluksen katsomista tallenteena, kun bongasin Kymin pääsiäisyön jumalanpalveluksen. Otin siis suunnaksi Kymin... taas! Kirkon penkissä hoksasin, että Kotkansaarella olisin varmasti myös päässyt yömessuun, jos olisin mennyt ortodoksikirkkoon. Mutta Kymin messu oli aivan täydellinen... paitsi että virret olivat outoja ja vaikeita paitsi virsi 90, ortodoksinen pääsiäistropari. Olen käynyt ala-asteeni Toivo pekkasen koulussa ja siinä, missä adventtikirkkoon mentiin ev.lut.kirkkoon, pääsiäisjumis oli aina ortodoksisessa kirkossa ja tätä laulettiin. (Tänä vuonna ei kuulemma laulettu vaikka se oli koulussa varta vasten harjoiteltu, kertoi Ebba :o ) Lauloin sitten protestina koko kotimatkan autossa lensi maahan enkeliä, koska sen osaan! :)

Tunnelma kirkosta lähtiessä oli aivan maaginen. Kirkon sisältä loisti valoa pimeään yöhön, ilma tuoksui ihanalle ja kirkon kellot kaikuivat yössä. Suuntasin kulkuni vielä vanhalle hautausmaalle. Hautausmaat ovat ihan lempipaikkojani. Asuimme Kymin kirkon takana, kun olin ihan vastasyntynyt ja äiti kertoo työnnelleensä minua vaunuissa uudella puolella hautausmaata. Voisikohan rakkaus niitä kohtaan juontaa jo sieltä?

Näin hienoja "kiviä" löysin sieltä (tiesin, mitä etsiä... ei siellä pimeässä mitään nähnyt):

Fotor0424121638-normal.jpg

Sunnuntai meni siis formuloita katsellessa ja syödessä. Maanantaina menimme Vadelmatarhalle, joka on lastenvaatekirppis Hovinsaarella. Siellä piti mainoksen mukaan olla pupuja ja tipuja. Jo autosta huomasin, ettei tapahtuma ollut ihan sitä, mitä odotin. Tien vieressä oli pari häkkiä aikuisia kanoja - tipuista ei ollut tietoakaan- ja kahden kanin aitaus.

Fotor0424111054-normal.jpg

Yhtä monta kania meillä on kotonakin... ja meidän on söpömpiä!

panda-normal.jpg

Kun meidät nyt kerran oli huijattu paikalle, pyörähdimme itse kirppikselläkin mutta se ei kyllä ollut minun makuuni. Jotenkin ahdistava olo siellä tuli.

Sellainen pääsiäinen. Sen pääasia on kuitenkin se, että...

Kristus on ylösnoussut! Totisesti on!

xoxo,

minä