Olen saattanut joskus väittää, että meidän taapero on maailman suurin muumifani. Hän saattaa kuitenkin jakaa sijoituksen kumminsa kanssa. Olen kuullut, että "lapsi tulee aina puoleksi kummiinsa". Tämä on sitten ehkä se puoli, jonka meidän taapero perii tältä kummilta.

Sitä minä vaan, että jos lapsella on kuusi kummia ja se tulee puoliksi jokaiseen, niin kuinka monta kertaa se 50% mahtuu yhteen kokonaiseen lapseen? Ehkä tässä on sitä samaa uskontomatematiikkaa, joka hämmentää rippikoulussa: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, siis kolme on yksi ja Jeesus on sataprosenttisesti Jumala ja sataprosenttisesti ihminen yhdessä samassa persoonassa eli 100%+100%=100%.  Tai sitten voi vaan olla, että koko sanonta on aikalailla tuulesta temmattu... Mutta muumifanius näitä kahta yhdistää.

Tänään on kummin synttärit. Ja kun ei mokoma meille kakkua luvannut ja väitti, ettei tällaisia välisynttäreitä juhlita, niin me ystävät otimme asiaksemme järjestää kakun. Minulla oli näitä vapaapäiviä ja aikaa leipoa. Niinpä minä nappasin kopin siitä puolesta, kun lahjan hankinta ja kortin askartelu jäivät sitten muille.

En suinkaan ensimmäisenä alkanut tekemään kakkua, vaan sain cookie pops-idean, jota aloin innolla toteuttamaan. Nyt mentiin siitä, missä aita on matalin, eli Oreo puoliksi ja tikku väliin!

1.jpg

Oreoista on paljon hankalampi irrottaa kuoret, kuin Dominoista. Muutenkaan en ymmärrä, miksi teinien mielestä Oreot ovat ylivoimaisia. Dominoissa on enemmän täytettä ja maistuvatkin paremmalle... IMHO.

Liimasin kuoret ja tikun toisiinsa vaaleanpunaisella sokerikuorrutteella. Vaaleanpunaisella siksi, että joku oli vienyt Citymarketista kaikki valkoiset tuubit. Vihreästä ja pinkistä pinkki vaikutti paremmalta valinnalta.

Kaulin valkoista sokerimassaa ja leikkasin siitä shottilasilla, joka on lähes Oreon kokoinen, ympyröitä.

2.jpg

Ympyrät liimasin sokerikuorrutteella Oreoiden pintaan molemmille puolille.

3.jpg

Jälleen shottilasia apuna käyttäen leikkasin tikkareille tukat. Joko tiedät, mitä näistä tulee?

4.jpg

Olin ostanut kaupasta kaksi lakupatukkaa, kun en ollut vielä siellä ihan varma, mikä visioni kakusta olisi. Pilkoin toisen siivuiksi ja päällystin siivut oranssilla sokerimassalla. Niin sain nutturat, jotka liimasin taas sokerikuorrutteella kiinni piparin puolikkaiden väliin.

Sitten elintarviketussilla taiteilemaan...

5.jpg

Halusin Myylle vielä rusetin kaulaan. Koska sillähän on! Oikean väristä nauhaa meltä ei löytynyt, mutta tein sitten rusetit jämänauhoista.

6.jpg

Valmis!

7.jpg

Todennäköisesti nämä näyttävät paremmalta kuin maistuvat. Itse en ainakaan ole sokerimassan maun suuri ystävä. En tiedä, maistuisiko Kinuskikissan lanseeraama vaniljamassa paremmalle, sitä en ole ehtinyt vielä testaamaan. En juuri koskaan suunnittele leipomuksia niin kauan etukäteen, että viitsisin tilata ainekset. Ne syntyvät sitten siitä, mitä marketista saa.

8.jpg

Rohkaisua antaa se, että testiryhmä söi tikkarin viimeistä murua myöten.

9.jpg

10.jpg

"Äiti, täällä on pipari sisässä!" Ihan tosi?

11.jpg

Tikkarit taputeltu... ja osin syöty. Kakun kimppuun! Halusin tehdä muumin pyllyn. Niinpä tein levykakkupohjan, josta muotoilin muumin takapuolen ja jalat.

12.jpg

Väleihin mansikkaa ja diplomaattikreemiä, joka taisi sitten lopultakin olla vähän epädiplomaattinen. Vaniljakreemin ja kermavaahdon 50/50 sekoitussuhde ei tainnut ihan toteutua ja kreemi katosi kermavaahtoon kuin pieru Saharaan. No sanotaan että mansikoita ja kermaa... Kostutin kakun Spritellä, mutta koska lasiin jäi limua, epäilen, että unohdin kostuttaa ylimmän kerroksen. Hups! Päälle valkoista sokerimassaa. Tämä on osuus, jossa olen tosi huono. Muumin pyllyyn tuli vähän ryppyjä... Sitä se ikä teettää... vanhenemiskakkuhan tämä oli?

13.jpg

Häntä minun piti tehdä päällystämällä se toinen lakritsapatukka sokerimassalla, mutta se oli mystisesti yön aikana kadonnut johonkin. Taaperohan sen on vienyt. Sen verran olen saanut selville, että hän ei ole syönyt sitä, mutta ei suostu paljastamaan, missä se on tai tuomaan sitä minulle. Hännän tein siis pelkästä sokerimassasta.

14.jpg

Panssukkikakkua (löytyy täältä) tehdessä opin, että piparinmuruista saa hyvää maata. Niinpä murustin suklaapäällysteisen piparin muumin jalkoihin näyttämään syksyiseltä maalta. Mitä lie puuhaa tuo muumi...

Toivottavasti ystävä arvostaa ajatusta näissä, jos maku ei ihan osukaan kohdilleen! :D

xoxo,

minä

Hops, nyt kun kakku on syöty, tämän uskaltaa julkaista! :D Oli kyllä synttärisankarilla sitten kuitenkin niin hyvät tarjoilut, ettei näitä olisi tarvinut...

 

* Siirretty Starboxista 9.2.2019 *