Näin joulun alla aika on ollut kortilla. Olen tehnyt pitkiä päiviä ja perheen kanssa ei ole juuri ehtinyt pysähtymään. Mutta pipareita täytyy ehtiä leipomaan yhdessä!
Hankin tämän muumifanin riemuksi muumitalomuotit ja leivoimme yhdessä palaset. Mitäkö opin prosessissa? Leivo piparit suoraan pellille, älä liikuta niitä senttiäkään. Minun omani nimittäin venyivät ja muuttivat muotoa liikutellessa.
Seurauksena oli vinoja osia, jotka eivät millään muodostaneet taloa, johon ei olisi tuullut sisään. Ratkaisu? Aivan järkyttävästi pikeeriä! Aiempina vuosina olen yrittänyt koristella veden ja tomusokerin seoksella laihoin tuloksin. Nyt löysin pikeerin. Eli puoli desiä valkuaista ja kolme desiä tomusokeria - ja 4 minuuttia sheikkausta sähkövatkaimella. Mutta pikeeriä kului niin paljon, että taisin kuluttaa vähän kolmatta pakettia tomusokeria.
^ Eikö ole ihana tuo Alessin mittasarja? Vaikkakaan sitä ei saa pestä pesukoneessa. Mutta kun se on niin söpö, niin kyllä jaksan jynssätä ne käsin...
Kutsun tätä taloa muumien kaltevaksi torniksi, sillä pikeerikään ei korjannut kaikkia vikoja.
Peruspipareja taaperokin pääsi leipomaan.
Annoin taaperon koristellakin pipareita mutta piparit päätyivät suuhun ennen kuin pikeeri ehti jähmettyä.
En kyllä suuremmin väitä siirappipiparista (pitsi raa'asta taikinasta), mutta onhan niitä joka joulu leivottava...
Nyt muumit saavat uinua talviunta kaltevassa talossaan, minä juon glögiä!
xoxo,
minä
Kommentit