Tämä työ on siitä ikävä, että kun kolulaisilla on loma, minulla ei ole. Parasta leirisesonkia. Kaksi vapaapäivää sentään sain. Toinen oli hyödytön, kun olimme jumissa täällä ilman autoa. Toisena poikaystävä oli kotona kirjoittamassa gradua (=pelaamassa Call of Dutyä), joten me tytöt saimme auton käyttöömme. Otimme suunnan kohti Helsinkiä, halusin viedä taaperon eläintarhaan ja teini tahtoi shoppailemaan. Olipa teinillekin sitten edes yhdeksi päiväksi aktiviteettia.
Niin kuin Muumimaassa, Korkeasaaressakin on kivempi käydä talvella. Vähemmän väkeä, vähemmän jonotusta. Ja Korkeasaaressa kissapedot ovat aktiivisempia talvella. Nytkin ne suorastaan esiintyivät meille, kun kesäisin ne vain makaavat. Pysyivät tietysti liikkeessä, raukat, etteivät paleltuisi. Karhutkin olivat heränneet talviunilta, joten niitäkin pääsimme katsomaan.
Ainoa haittapuoli on se, että varpaat jäätyvät. Onneksi välillä pääsi lämmittelemään Amazoniaan tai Africaasiaan!
Korkeasaaressa oli huomioitu molemmat mahdolliset hiihtolomaviikot ja sinne oli järjestetty rintanapin tekoa ja etsintäkilpailuja lapsille. Joka päivä oli joku ruokkimistapahtuma, jota olisi päässyt seuraamaan. Lisäksi Amazoniassa oli näytillä ötököitä ja pääsi paijaamaan torakkaa.
Taapero uskaltautui paijaamaan Madagascarintorakkaa, jota teini ei uskaltanut edes lähestyä.
Koko pesueen suosikkeja taisivat olla mangustinpoikaset.
Hyvin eläinrakkaana ihmisenä taapero yritti pussata kilpikonnaa.
Onneksi kaimaani ei ollut pussailuetäisyydellä...
Africaasiassa oli aivan sairas mökä, kun papukaijat huusivat täyttä huutoa. Olisin kaivannut peltsareita!
Jälkeenpäin, kun mummo kysyi, mitä eläimiä Korkeasaaressa näimme, eikä taapero suostunut vastamaan, minä luettelin eläimiä. Silloin taapero kertoi, että siellä oli puita. Ja lisäsi: "Apija... puussa...kiikkuu", puut ja apinat jäivät siis mieleen.
Tuo merivuokko oli minusta jotenkin ihan sairaan siisti! Enkä ole koskaan tajunnut, että se on eläin, eikä kasvi!
Pariin kertaan syötiin välillä eväitä. Siihen on hyvät paikat Karhulinnassa ja Africaasiassa.
(toinen lapsistani innostuu enemmän kuvatuksi tulemisesta, kuin toinen)
Sitten oli aika viedä teini shoppaamaan. Meitä hän ei halunnut hidasteeksi, joten kävimme taaperon kanssa katsastamassa White on Whiten ja Granitin tarjonnan.
Kauheasti kaikkia ihanuuksia, mutta nyt selvisin ulos molemmista kaupoista ostamatta mitään... enimmäkseen siksi, ettei ollut, millä mällätä.
Taaperolla sen sijaan oli mummilta saadut 12 euroa. Me olimme nimittäin tukehtua nauruun, kun tämä 2v 2kk pikkuotus tässä päivänä eräänä selitti tohkeissaan: "Mummi antaa Bealle kahaa! Mummi, anna kahaa!" Tämä johtui tulkintamme mukaan siitä, että mummi kerran täältä lähtiessään oli antanut taaperolle kolikot taskunsa pohjalta. Apinalla ei ole varmaan aavistustakaan siitä, mitä rahalla tehdään, mutta hänestä on kiva laittaa kolikoita säästölippaaseen. Kun kerroimme mummille taaperon höpinöistä, mummi tuli antamaan rahaa (nuorena tuo rahan kinuaminen alkaa!). Kolikon taapero kiikutti saman tien lippaaseen ja seteliä ei olisi edes suostunut ottamaan, ei varmaan mieltänyt rahaksi...
Mutta taaperon 12 euroa tuhlasimme Tigeriin. Aiemmin olen hamstrannut sieltä niitä puisia jätskejä mutta nyt siellä oli kakkupaloja, maito-, mehu- ja kaakaopurkkeja.
Nuo purkit tulivat kuin tilauksesta, olen nimittäin joutunut heittämään kaikki pahviset purkit roskikseen, kun tuo pikkuotus on purrut ja tallonut ne muodottomiksi. Pahviset kestivät isosiskon leikit ja säilytyksen mutta meidän taaperoa ne eivät kestäneet! :D
Harmitti kyllä heittää teinin leluja pois, kun muistan elävästi sen, kun teini - silloin ehkä 4v. - oli saanut kassakoneen, jossa oli mikrofoni. Olin keittiössä, kun yht'äkkiä tuli kuulutus: "Mehussa ei ollut viivakoodia!", sitä ei luulisi tuon ikäisen edes tietävän, mikä viivakoodi on! Kyllä nauratti! Mutta niin vain oli viivakooditon mehupurkkikin heitettävä pois...
Useimmat kaupat tarjoavat muovisia leikkiruokasettejä. En pidä siitä, miten muovi eltaantuu vanhetessaan, enkä muutenkaan siitä, miten luonnottomalta muovi näyttää. Ikea tarjoaa kankaisia leikkiruokia, mutta jotenkin nekään eivät oikein miellytä silmää. Nämä kakut ja purkit sopivat meille täydellisesti! Eivätkä hajoa leikeissä! Mutta minä hajoan kyllä, minua nimittäin äsken lyötiin kakkupalalla - voin kertoa, että mojahti ja teki kipeää!
Sellainen oli meidän yhteinen lomapäivä. Mitäs te teitte hiihtolomalla?
xoxo,
minä
Kommentit