Kun meidän taapero sai ITP-diagnoosin, en aluksi uskaltanut juuri edes poistua kotoa. Pian kävi kuitenkin piinallisen selväksi, etten kotonakaan saisi lasta suojetua kaikilta kolhuilta, kun toinen putoili tolilta, liukastui kylpyhuoneessa tai sai valtavia mustelmia liian tiukalta olleesta vaipasta. F*ck it! Me lähdettäisiin liikkeelle! Oivan tlaisuuden tähän järjesti Partaharjun suurleiri, joka oli tehnyt taaperon kummista leirilesken ja minusta ikävöivän äidin, kun toinen puoli jälkikasvustani oli siellä. Menisimme tervehtimään!

Suunnittelimme matkan niin, että pysähtyisimme reitillä Mikkelin kenkäverossa. Kenkäverossa on (melko kallis) myymälä ja ihanassa vanhassa pappilassa sijaitseva kahvila/ravintola.  Myymälästä en löytänyt juuri muuta erikoista, kuin opetustaulujulisteita. (Meillä oli täällä kotikulmilla vähän aikaa sitten vanhojen opetustaulujen myyjäiset, jonne en itse työn takia päässyt, mutta jonne lähetin poikaystävän toimimaan sijassani. Poikaystävä oli kääntynyt ovelta takaisin todetessaan, että "mummot ja hipsterit tappeli niistä tauluista ihan kiimassa". Hän ei siis viihdy paikoissa, joissa on vieraita ihmisiä.. Koska jäin ilman opetustauluja, on hyvä tietää, että on olemassa tällainen vaihtoehto!)

Kahvitaukoahan oikeastaan pysähdyimme viettämään, joten suuntasimme pappilaan. (Ja taas tuo läikkä linssissä näkyy!)

Pihassa oli hauskoja istutuksia.

Minä valitsin vitriinistä kasvispiirakan. Myyjä sanoi nopeasti, että tämä ei ole kasvispiirakka vaan kinkkupiirakka, veti kasvispiirakkakyltin ulos vitriinistä ja kirjoitti siihen kinkku. Vatsa huusi suolaista, mutta kun kasvisvaihtoehtoja ei ollut, oli tyydyttävä omppupiiraaseen.

Pikkuapinalle gluteenitonta (tuoreemman tiedon mukaan, ko. henkilö ei olekaan enää vehnälle allerginen):

Ja kummi löysi sämpylästään saniaisen. Jos joku siellä ruudun toisella puolen tietää, mikä kasvi tämä oikeasti on, kertokaa toki meillekin!

Matka jatkui kohti Pieksämäkeä ja Partaharjua. Tarkoitus oli ostaa loppumatkasta ABC:ltä teinille sipsejä, joita oli pyytänyt mutta sitten siinä kävi niin, ettei ABC:tä tai kauppaa enää tullutkaan vastaan ja huomasimme olevamme jo Partaharjulla. Huoltokäynti tyhjin käsin... hieman noloa!

Ensimmäisenä vastaan tuli kännykän laturi, jolla metsän keskellä saattoi polkea virtaa akkuun. Olinkin miettinyt, miten nettiriippuvainen teini-ikäiseni leirillä pärjäisi, kun akku loppuisi sekä tabletista, että kännykästä! 

(Kuvauslupa pyydetty kuvassa olijoilta, paitsi kummilta)

Perillä oman hiippakuntamme leirissä tapahtui siskosten hellyyttävä jälleennäkeminen.

Pääsimme seuraamaan leirin ohjelmaa. Esiintymässä oli Pekka Laukkarinen.

Meille tarjottiin pannusta kahvit.

Allekirjoittanut laitettiin hommiin tulevia kylämarkkinoita silmällä pitäen...

Sitten alkoivat rastit, joilta teini palasi mukanaan mato. "Tuolla yhdellä rastilla pitää syödä näitä!" Saimme kummisedän suostuteltua maistamaan matoa.

Kummitäti ei sen jälkeen ollut pusutteutuulella... :D

Matojen sijasta päätimme syödä kotimatkalla ABC:llä.

Selvittiin reissusta suuremmitta mustelmitta! Jes!

xoxo,

minä