BeFunky_tonttu02.jpg-normal.jpg

Epävirallisen joulukalenterin idea? Ks. Luukku 1: http://pappila.vuodatus.net/lue/2013/11/epavirallinen-joulukalenteri-luukku-1-kuuntele-ja-laula-joululauluja

Minulla on puurotrauma! En voi sietää puuroa, en ole koskaan voinut. Kun olin lapsi, aamut tarhassa menivät itkien, kun tädit yritivät pakottaa minut syömään puuroa. Istuin itsepäisesti paikallani, enkä suostunut koskemaan lautaseen. Niinpä aamupäivä meni aina niin, että minä istuin pöydässä kiukutellen muiden leikkiessä ja vasta kun oli ulkoilun aika, sain nousta pöydästä.

Riisipuuroa pystyn kuitenkin jouluisin syömään pienissä määrin. Houkuttimena lapsena oli tietysti mantelin löytäminen. Mummolassa joulupuuro syötiin aattona päivllä ennen jouluillallista. (Vanhemmillani se taidetaan nauttia aamupalaksi?) Se, joka löysi puurostaan mantelin sai yleensä yllätyksen, kuten suklaapukin tai pienen paketin. Minulla tosin on käynyt huono säkä myös tämän suhteen. Yhtenä jouluna, kun manteli oli minun puurossani, yllätys oli, että mantelin saanut tiskaa koko porukan tiskit. Epäilen "pukin" unohtaneen ostaa yllätyksen... :/ Manteliallergikolle ylläri voisi toki olla ihan toisella tavalla kaamea! :D

Joka tapauksessa riisipuuro kanelin, sokerin, maidon (ja mantelin) kanssa kuuluu jouluun.

BeFunky_20131121_214848%5B1%5D.jpg-norma

Vielä kun oppisin tekemään sen keittämättä sitä pohjaan! Tuplapohjakattila ilmeisesti auttaisi tähän vaivaan, kun puuron saisi vesihauteeseen... Mutta eihän minulla sellaisia hienouksia ole!

Tämän vuoden ensimmäinen riisipuuro oli kuitenkin uusi ennätys. Poltin ensimmäisen yrityksen pohjaan jo ennen maidon lisäämistä, kun yritin samalla väsätä voileipäkakkua. Toinen versio otti kattilan pohjaan kiinni vasta valmistuksen loppuvaiheessa ja onneksi sen verran kevyesti, että pinnasta puuro oli syötävää vailla palaneen makua... :)

Sellainenkin kodin ja joulun hengetär tässä että...

xoxo, 

minä