Tänään käveltäisiin. Noustaisiin Kiilopäälle ja käytäisiin Saariselällä. Saariselällä oli kuulemma mummojen kiimaviikot menossa. Mutta melkoisia mummojahan mekin ollaan jo... sekaan vaan!
Kiilopäälle kiipeäminen erosi Otsamolle nousemisesta siinä, että reitti oli täynnä niitä mummoja ja siinä, että puita ei ollut, vaan maasto oli koko matkalta karua.
Alhaalla kahvilassa käydessämme munkkikahvilla huomasin kyltin, jossa luki, että Kiilopää olisi hyvä paikka geokätköillä. Ja niin olikin, kartutin saldoa monella Lapin kätköllä.
Nousu oli yllättävänkin raskasta, jouduin huilaamaan pariin kertaan välissä.
Ylhäällä kätköillessä löin teinin kameran linssin kiveen. Sori...
Juuri, kun olimme lähdösä laskeutumaan alas, kuului korviahalkova meteli. Säikähdin ensin, että Venäjä hyökkää mutta kun hornetti ilmestyi näkyviin hoksasin, että sehän meikäläisten omia. Oli aivan MIELETTÖMÄN SIISTIÄ, kun se kiersi hyvin matalalla kireän kiepin muutamaan kertaan huipun ympäri ja lensi sitten tiehensä. Oli Kallelta kivasti tehty tilata ylilento retkellemme!
Matkanteko alaspäin oli aika paljon helpompaa!
Jatkoimme Saariselän keskustaan. Sellaista Lappia minä en ennen ollut nähnyt, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hotellia hotellin vieressä, yök! Oli siellä sentään kappeli hiljentymistä varten...
Siitä menimme Kaunispään huipulle syömään. Matka olisi taittunut autolla mutta Mari ja Anne tahtoivat kävellä. Minä jäin heidän kanssaan, sillä kuvittelin pääseväni nauttimaan kauniista luonnosta mutta nousu tapahtuikin turistikylän läpi. No, tulipahan liikuttua kuitenkin!
Ravintolassa katselin huolestuneena ruokalistaa, siinä ei nimittäin näkynyt kasvisvaihtoehtoja. Olin jo ajatellut vnkua lisukkeet jostakin liha-annoksesta tai alkusalaatin, mutta tarjoilija kertoi, että heiltä löytyisi kasvispihvejä. Saisin valita kastikkeen kahdesta vaihtoehdosta. Koska en ollut koskaan syönyt korvasieniä, päätin valita kastikkeeseeni niitä.
Ja oli kyllä niin nappi annos, että!
Pihvin alle piilotetut juurekset olivat ehkä parhaita koskaan syömiäni! Muut söivät lähinnä poron käristystä. Ainoastaan koulun ruokalasta muistuttavat tarjottimet häiritsivät elämystä.
Jälkkärilistalla oli monta ihanuutta, päädyin lakkasorbetiin.
Kun muut jonottivat vessaan, minä hain tältäkin huipulta kätkön. Sitten käytiin Saariselällä ostamassa tuliaisia.
Ei oikein tahtonut löytyä...
Tämän rimpsun minäkin muistan koulussa oppineeni, samoin kuin mänty=honka=petäjä. Mutta kyllähän se niin on, että se on lakka!
"Kotona" Mari paistoi loput lettutaikinasta letuiksi. Nyt minäkin pääsin syömään, vaikka kotaan emme menneetkään.
Miespuolinenkin väki selvisi mummojen kiimaviikoilta ehjin nahoin takaisin Angeiin!
xoxo,
minä
Kommentit