Minulla oli eilen syntymäpäivä. Minulla on ollut hirveä ikäkriisi varmaan 17-vuotiaasta saakka. Niin, että eksä laittoi vuosi toisensa jälkeen kakkuun 18-vuotiskynttilät ja tämän nykyisen ihanuuden kuulin eilen sanovan taaperolle, että äiti täyttää tänään 22. Mutta nyt olen onnistunut hujaamaan itseäni niin, että ikäkriisi ei paina. Huomasitteko nimittäin alkuvuodesta uutisen, jossa oli koostettu se, mitä miehet deittisivustoilta hakevat?

Minä huomasin. He hakevat 36-vuotiasta Lumikkia Mikkelistä (no, hups 150 kilsaa sivuun mutta sinnepäin). Lumikki tykkää seurapeleistä, hän on eronnut (tehty, vaikka nyt olenkin parisuhteessa) ja hänellä on kaksi lasta ja hän on empaattinen, eläinrakas ilopilleri. Hei, sehän olen minä! (Jos nyt unohdetaan urheilullisuus, musikaalisuus ja kissa - mulla on kani, se on parempi!)

Miksi siis potea ikäkriisiä, kun nyt on muotia olla 36?

1.jpg

^ Mun pihassa on ollut polkupyörä kohta kuukauden ja olen kahdesti harkinnut sillä liikkumista johonkin - voin siis sanoa harrastavani pyöräilyä?

No anyways... päätin aloittaa synttäripäivän ostamalla itselleni lahjoja. Hankin siis kuntosalijäsenyyden ja jumppahousut. Sen jälkeen suuntasin Iittala Outletiin hankkimaan juomalaseja. Mulla on kaappi täynnä violettia lasia-astiaa, olkoonkin, että niitä on hajonnut hirvittävä määrä lähiaikoina. Ne sopivat kivasti Arabian Illusia-lautasiin, mutta olen nyt siirtymässä Riviera Maisonin astioihin, joten lasitkin pitää uusia. Luulen, että Illusia-astiasto lähtee teinin mukaan, kun se muuttaa kotoa, ensiastiastoksi.

2.jpg

Menin kauppaan melko varmana siitä, että haluaisin harmaata kastehelmeä. Jännä muuten, miten lapsena ajattelin kastehelmiastioiden olevan ihan kauheita mummotavaroita, minä en niitä ostaisi koskaan. Onko 36 myös virallinen mummoutumisikä, koska nyt nuo kolahtavat täysillä!?

Liikkeeseen päästessä iski kuitenkin ongelma. En osannut päättää kirkkaan, harmaan ja sateen välillä.

3.jpg

^ Kastehelmilasi: kirkas, harmaa vai sade?

Päätin kysyä neuvoa isännältä ja asettelin lasit järjestykseen hyllyn reunalle kuvan ottoa varten. Sitä ihmettelemään saapui myyjä ja selitin, että minulla oli vaikeuksia päättää, minkä värin haluaisin ja aioin nyt kilauttaa kaverille - tai siis isännälle. Myyjä vastasi, että hyvä, että annat sille sen illuusion, että se saa vaikuttaa, että voit sitten valita kuitenkin sen, minkä itse haluat. Täh, tunnetaanko minut jo täälläkin?

Siinä isännältä vastausta odotellessa aloin vahvasti kallistua sateen puoleen, vaikka olin vähän järkyttynyt siitä, että olin tykästynyt sinertävään, enkä ollut varma, sopisiko se mun nykyiseen astiastoon. Sateessa oli myös se huono puoli harmaaseen ja kirkkaaseen verrattuna, että siihen ei löydy jälkiruokakulhoja. Olin melko varma, että ukkoa ei lainkaan kiinnostaisi osallistua värikeskusteluun, joten yllätyin, kun isäntä vastasi:  "Mä tykkään sateesta eniten, mut ei harmaakaan huono oo". Onneksi isäntäkin tykkäsi sateesta, että minä en vaan ole seonnut! Alkuperäinen tarkoitus oli ostaa yksi lasi kokeeksi ja istuttaa se kattaukseen lautasten pariksi...

5.jpg4.jpg

...mutta kun niitä sai 6 neljän hinnalla, niin hukkaanhan se raha olisi mennyt, jos ei olisi käyttänyt tarjousta hyödykseen!

6.jpg

Jännä, miten valon määrä ja ympäristö vaikuttaa siihen, minkä väriseltä tuo Sade näyttää! No mitä mieltä olette - hitti vai huti?

Mun uusista juomalaseista huolimatta me ei jääty kotiin lounastamaan, vaan suunnattiin Haminaan Linnoitusravintola Kamuun, jonne olen vinkunut isäntää viemään minut jo pidemmän aikaa. Synttäripäivän (ja samanaikaisen vapaapäivän) kunniaksi se onnistui. Olen kerran aiemmin käynyt Kamussa työkavereiden kanssa lounaalla. Nyt päätimme ottaa annokset á la carte-listalta.

Isäntä päätyi ruutikellarin pihviin, minä tilasin papupastaa, sillä minun on pitänyt jo pitkään testata tämä vähempihiilihydraattinen pasta. Papupastaa on saanut tilattua ainakin Yesdelistä. Viime viikolla minulla oli jo käsissäni Tampereen Punnitse ja Säästä-myymälässä pussi hernepastaa, mutta jätin sen sitten ostamatta.

Tältä näyttää papupasta:

7.jpg

Suutuntuma ei ole samanlainen, kuin makaronissa, vaan muistuttaa enemmän tofua tai quornia - ja on myös aika täyttävää ja vähän kuivaa. Siksi olisin toivonut, että tässä olisi tullut joku kastike mukana. Silti aivan mahtavaa tilata ravintolassa lämmintä ruokaa sen iänikuisen feta- tai vuohenjuustosalaatin sijaan!

Taaperolle tilasimme hampurilaisen ja nyt oli kyllä vähän liian hieno annos tälle apinalle. Hamppari hoituu, kun sen saa siirrettyä sormin suuhun, mutta tämä oli niin muhkea, että piti pilkkoa palasiksi. Hamppari oli koottu itsetehtyyn leipään (aaaah, kuolaa.....) Hukkaan meni tällä taaperolla... tai isännän parempiin suihin.

8.jpg

Miljöönä Kamu on aivan ihastuttava. Eipä voisi paljon kauniimmassa paikassa ruokailla. Punatiiltä, rappausta, kiveä, puuta, holvikaaria, hillittyjä värejä - love it! Hieno juttu on sekin, että ravintola työllistää kehitysvammaisia. Eräällä ravintolan nuorella miehellä on sellainen "vamma", että hän kehuu kaikkia. Minä sain kuulla olevani ihana, ja että minulla on tyylikkäät housut ja kengät. Tuollainen vamma pitäisi olla meillä kaikilla, sillä se saa hymyn huulille ja piristää päivää!

9.jpg10.jpg11.jpg

Ihanassa miljöössä oli tietysti pakko ottaa selfieitä. Isännältä ei heru hirveästi ymmärrystä tälle mun harrastukselleni. Tässä hän imitoi mun selfie-ilmettäni. Mulla kun on kuulemma aina sama ilme selfieissä...

12.jpg

Mun puolustuksekseni mun ainoa toinen ilmeeni, kutsutaan sitä "känniseksi puutarhatontuksi", ei sovi valokuviin kovin hyvin.

13.jpg

^ Lumikki ja kaksi kääpiötä

14.jpg15.jpg

Ihana lounas kaiken kaikkiaan, kyllä joskus kannattaa Haminassakin käydä. Siellä on muitakin hyviä juttuja - kuten Kotkaan johtava tie!

Taapero oli aamulla ilmoittanut, että voisi auttaa minua avaamaan lahjat, kun kuuli, että minulla on syntymäpäivä. Minä selitin, etten ollut saamassa mitään avattavaa, sillä isäntä osti minulle lahjaksi lentoliput Budapestiin (joululahjaksi sain liput F1-kisoihin sinne), vanhemmat laittoivat rahaa mun tilille, sillä majailevat tällä hetkellä Balilla tai missä lie ja mummo antoi kirjekuoren, jonka olin avannut jo perjantaina.

Taapero ilmeisesti huolestui tästä ja illalla sain paketin (pakkausmatskuna mun Kastehelmilasien laatikko):

16.jpg

Tämä on luultavasti parasta, mitä 3-vuotias keksii! <3 Tänään mystisesti tuo pikkuauto tosin on kuulemma jälleen hänen...

Ihanat synttärit. Tästä lähtee Lumikkivuosi. Pitää vielä järjestää kavereille Disney-prinsessasynttärit, kunhan keksin, milloin...

xoxo,

minä, Lumikki 36

 

* Siirretty Starboxista 30.3.2019 *