Vappu ei ole juhla, josta olisin koskaan ollut erityisen innostunut. Paitsi simasta ja munkeista tietysti olin. Ehkä syynä on se, että se on uskonnollisesti merkityksetön juhla. Joka tapauksessa minun vapunviettoni loppui kuin seinään vuonna 1994, kun aurinkoisena vapunpäivänä olimme mummolassa katsomassa formuloita ja lempikuljettajani Ayrton Senna da Silva ajoi ulos Imolan kisassa varsin harmittoman näköisesti, muttei koskaan noussut autostaan. Minä olin tuolloin juuri täyttänyt 13. Muistan, kuinka Sennaa elvytettiin radan varressa. Kuinka elvytysyrityksiä yritettiin peitellä kameroilta lakanoilla. Muistan, että puristin käsiä tiukasti ristiin rukoillessani. En suostunut poistumaan telkkarin äärestä, ennen kuin Sennan tilasta saataisiin tietoa. Lopulta isä kuitenkin ilmoitti, että kotiin olisi lähdettävä.

Olimme pennikirppiksen kohdalla Karhulassa matkalla kotiin, kun auton radiosta tuli tieto, että Ayrton Senna oli aivokuollut. Kysyin isältä, voisiko siitä parantua. Ei kuulemma voinut. Se oli yhtä kuin kuollut. Uutisen jälkeen radiossa soi Teuvo maanteiden kuningas ja minä itkin vuolaasti.

Sen jälkeen vuosia vapunviettoni tarkoitti pukeutumista mustaan ja mököttämistä. (Kyllä, olin vähän omituinen lapsi...) Sittemmin olen unohtanut tuon perinteen.

Viime vuosina seurakunnan vappukahvio on kuulunut vappuun. Yritin aamulla herätellä teiniä: "Jos ei me kohta lähdetä, sieltä loppuu munkit ja saadaan varmaan vaan simaa, jossa ei enää ole rusinoita." Kun pääsimme paikalle, munkit olivat loppu ja sima oli rusinatonta. Joimme siis yhdet rusinattomat simat. Teinin rehtori istui samaan pöytään ja kysyi, haluaisimmeko, että hän ottaa meistä kuvan järkkärillä, jonka olimme raahanneet mukaan. Mikäpäs siinä... paitsi että tarkemman tutkiskelun jälkeen kamerassa ei ollut lainkaan muistikorttia.

Kun emme kerran saaneet munkkia, lohduttauduimme kesän ensimmäisillä irtojäätelöillä.

Muuten päivän suunnitelmaan kuului piknik ystävien kanssa. Sää oli kuitenkin sateinen ja kylmä, joten päädyimme piknikille sisätiloihin. Oli muuten huippupiknik ja maha tuli taatusti täyteen! Sinne puolestaan unohdin ottaa kameran mukaan, joten olkoon vappukuva "iltahartaudesta":

Minun piti aloittaa laihdutuskuuri uudestaan heti vapun jälkeen, pääsiäisen jälkeen kun en ole oikein löytänyt itsekuria. Mutta perjantaiaamuna muistin, että tekemäni sima oli korkkaamattomana jääkaapissa ja munkit vielä paistamatta.

Sainpa sitten ainakin niitä rusinoita! :) No tänään on sitten palattu ruotuun ja höllätty taas hiilareiden suhteen...

Voisiko joku vielä selittää mulle tippaleipien hienouden? En vaan tajua...

xoxo,

minä